maanantai 12. marraskuuta 2018

Viides kerta toden sanoo


Jos kirjoittais oikeasti useammin, ei tarttis käyttää aikaa tapahtumien muistelemiseen... Jos joku asia muistuu mieleen sen kummemmin ponnistelematta, on se ehdottomasti Flown SM-kisat. Osallistuttiin viidensiin SM-kisoihin ja voitettiin viides Suomen Mestaruus. Joku voisi sanoa että no koska bordercollie. Mutta tuo on siitä hauska lause, että se lakaisee huitsin nevadaan kaiken sen työn, mitä myös bordercollien kanssa joutuu tekemään. Bortsujen kanssa voi jotkut asiat olla helpompia mutta kyllä niidenkin kanssa ongelmia riittää. Vaikka en Flown kanssa treenaa niin paljon kuin koiraharrastajat keskimäärin treenaavat, mietin silti aina mitä haluan sen oppivan, miten pääsen siihen määränpäähän tehokkaimmin, mitä välitaitoja se tarvitsee jne jne. Ehkä Flown kanssa laatu on korvannut määrän ja tuollainen treenityyli sopii sille parhaiten.

Kisapäivä alkoi Ylöjärvellä puoli kymmeneltä avajaisilla, jonka jälkeen oli eläinlääkäritarkastus. Olimme yötä Tampereella jottei aamulla tarvitsisi lähteä ihan niin aikaisin. Ehdittiin ottaa aamu rauhallisesti ja valua sopivaan aikaan kisapaikalle. Freestyle alkoi yhdentoista maissa ja Flow oli neljäs starttaaja. Kerrankin päästiin aika alussa kehään, yleensä kun on arpaonni heitellyt loppupäähän. Flow oli reippaalla päällä, ehkä jopa tavallista villimpi. Oman suorituksen jälkeen olin hieman hämmentynyt. Toki oikein tyytyväinen sillä Flow teki hienosti. Silti kehässä tuntui käsissä olevan saippuapala. Meni hetki ennen kuin katsoin suorituksen videolta. Videointi on oikeasti vaan ihan tosi tärkeä osa kisasuoritusta. Nyt näkyi se, että Flow oli raapinut itselleen jostain yhden extravaihteen. Eihän se enää ole mikään hidas mutta nyt se teki liikkeet vieläkin nopeammin. Se oli valmis uuteen liikkeeseen hippasen liian aikaisin ja siksi se tuntui kehässä siltä, että paras flow puuttui. Flow ei ryysinyt liikkeestä toiseen mutta oli silmät kirkkaana odottelemassa uutta käskyä ja ohjelmaan tuli tarpeettomia mikrotaukoja. No, ei se ehkä näyttänyt yhtä oudolta kuin miltä se tuntui joten video auttoi tässäkin tilanteessa havannoimaan mitä oikeasti tapahtui. Tulihan siellä myös pari sättäystä kun käsipujottelussa vähän kiilaso päälle, samoin kun peruutti mua ympäri. Siinä liikkeessä Flowlle tulee tavallista enemmän stipluja ja törmäilyjä, täytyy keksiä joku korjaussarja parantamaan sitä.

Koska kisaajia oli ennätysmäärä, freestylessä 19 kappaletta ja HTM:ssäkin 14, muodostui päivästä pitä joten katselin osan esityksistä ja lähdin lenkille. Onneksi tuolla on ihanat metsäpolut. Tulokset olivat reaaliaikaisesti netissä ja Flown kanssa saimme hurjat 188,33. Päivän edetessä ykköspaikka pysyi ja kun viimeinenkin koirakko freestylessä oli suorituksensa tehnyt, oli viides SM-titteli totta. Onhan tuo nyt aika huimaa. Nämä voitot yllättävät oikeasti mut joka kerta sillä onhan Suomessa hyvä taso koiratanssissa. Eniten kiitollinen olen silti tosta koirasta. Flow on niin kovin kiltti koira, joka haluaa aina tehdä parhaansa. Ei tuollaista taitoa voi koiralle opettaa, se on syntymälahja. Vaikka vauhtia nyt olikin aiempaa enemmän, ei se silti lähtenyt ennakoimaan vaan jatkoi kuuliaista työskentelyään.





Heti kisojen jälkeen olin lähes satavarma, että vaihdan ohjelman PM-kisoihin. Olisin ottanut vanhan All That Jazz-ohjelmamme tuunattuna mutta kyllä mä nyt kuitenkin pidän vielä yhden kisan tuon vanhan ja tehdään sitten ensi vuodelle uusi ohjelma. Vaikka tuo jazz olisikin ollut suurimmalta osin tuttua, kuukaudessa olis tullut kiire saada se kisakuntoon muutoksineen. Näillä mennään.

Hippiäinen lävi syyskuun alussa kisaamassa HTM avo-luokassa. Teki tapansa mukaan oikein reippaan suorituksen ja vaikka olin ottanut meidän alo-ohjelman, tienasi tyyppi itselleen kuman! Tämän kisan jälkeen olikin aika päästää Kikkailija eläkkeelle virallisista kisoista. Johan Hipillä on upea ura takana ja mahtavia muistoja lajista kuin lajista. Ei se huipulle päässyt oikein missään (paitsi ehkä agilityssa) mutta se ei ole ikinä muuttanut tuon koiran arvoa. Hippi teki joka kisassa hommia suurella sydämellä ja satasen asenteella. Jos on astetta reippaampi tyyppi, ei voi aina miellyttää tuomareita mutta mulle tuon koiran asenne on ollut aina maailman parasta. Harvoin näkee tuollaisella draivilla työskentelevää otusta, ei siinä virheet ja muut kikkailut paljoa haittaa. Hipiltä jäi monista lajeista valionarvot saavuttamatta mutta mulle se on Valioyksilö isolla veellä <3


Dio kävi silmätarkissa hakemassa terveen paperit niin silmien, polvien kuin sydämenkin osalta. Jos kaikki menee hyvin, olisi se tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Tarkoitus olisi myös kisata Janakkalan koiratanssikisoissa joulukuun alussa jos vaan saadaan paikka sinne.



Noin muuten syksy on ollut paljon metsälenkkejä, sienestystä ja sitä kaikkea tavallista arkea. Hellekesän jälkeen mä oon ollut oikein iloinen näistä viileistä keleistä. Ei toi sadekaan haittaa, ainakin koirat jaksaa juosta ja riekkua. Pitkät pätkät ilman aurinkoa on vähän tylsää mutta sitä tää marraskuu Suomessa tuppaa olemaan. Onneksi on ollut muutamia ihanan aurinkoisia päiviä, jopa sellaisina päivinä, että on päässyt nauttimaan loistokelistä koko päiväksi.

maanantai 20. elokuuta 2018

Solvallan hattutemppu

Ehkä oli vähän hasardia lähteä heti Hollannin matkan jälkeen uuteen reissuun mutta eipä huonot ideat ole ennenkään antaneet vaivata päätä sen kummemmin. Onneksi Katri ja Tiina olivat yhtä yllytyshulluja joten toissa perjantaina lähdimme reippaina kohti Ruotsia ja koiratanssikisoja. Luvassa olisi peräti neljä kisaa, kaksi lauantaina ja kaksi sunnuntaina. Olin ilmoittanut Flown neljään HTM-kisaan ja yhteen FS-kisaan. Melkoinen urakka tiedossa mutta ajattelin vähän testailla Flown turnauskestävyyttä. Olimme yötä laivalla ja turistina mukana ollut Dio suostui jopa käymään pissalla kannella suht ongelmitta. Edistystä kerrassaan! Aamulla lähdimme ajelemaan kohti Solvallan ravirataa, jossa kisat järjestettiin Djurens Helg-tapahtuman yhteydessä. Alueella oli lajinäytöksiä, rallytokokisaa, minihevosagilitya, marsunäyttelyä, kaniagilitya jne. Ja paljon yleisöä joten häiriötä riitti.

Ruotsissa on hauska tapa ilmoittautua. Siellä mennään ilmotelttaan, etsitään listasta oma nimi ja ruksitaan että ollaan paikalla. Sitten otetaan kirjekuori ja kirjoitetaan siihen koirakon ja musiikin tiedot, tungetaan muistitikku tai CD kuoreen ja kuori oman kilpailuluokan koriin. Näin tarvitaan yksi työntekijä vähemmän. Kisoissa oli myös hauskasti kaksi settiä tuomareita ja luokat menivät limittäin ilman taukoja. Ekassa setissä kisasi HTM3, FS1 ja FS2 luokat. Ensin kisasi HTM3 koirakko ja kun tuomarit arvostelivat suorituksen, kisasi FS1 tai FS2 koirakko. Tällöin kisat saatiin menemään sujuvasti eteenpäin suuresta osallistujamäärästä huolimatta. Tuo tyyli on myös yleisölle mukavampi kun kehässä tapahtui kokoajan jotain. Itse jäin miettimään, onko tuo tuomarille hankalaa kun arvostellessa kehässä esiintyy koirakko. Tarttis joskus kokeilla!

Kisat alkoivat HTM3 ja alempien FS-luokkien kanssa. Kehääntututustumisessa oli kaikki koirakot (noin 30) kerralla joten kävin vain pyörähtämässä Flown kanssa siellä. Ruotsissa koiran pitää olla kytkettynä kehääntutustumisessa. Olimme suoritusvuorossa noin kymmenentenä joten ehdin palkkailla Flowta alun heelistä. Tämä positio on ollut vähän haasteellinen Flowlle koska se ei voi pitää katsekontaktia. Nyt olin treenannut sen kanssa sitä, että sai palkan kun töni mua ja osui kyljellään jalkaan. Alku on muutenkin ohjelmassa hyvinkin suuntaa-antava, jos siinä Flow jo tahmeilee, ei se lupaa hyvää. Nyt Flow oli kuitenkin yllättävän reippaasti heti alusta mukana! Ainoastaan tuo heelin peruutus oli vähän kökkö alussa. Mutta muuten Flow oli rento ja iloinen! Tulokset tulivat nettiin lähes reaaliaikaisena ja suureksi yllätyksekseni Flow sai 26,55 pistettä, sertin ja menipä vielä voittamaan luokankin! Suurin tavoite saavutettu heti ekassa startissa!



Toista kehää odotellessani kisattiin FS3 kisa ja sieltä saatiin heti uusi Ruotsin valio kun Sindy sai sertin! Hyvin lähti kisat käyntiin! Toisessa startissa Flow oli vieläkin parempi ja teki vieläkin rennomman suorituksen! Tämän kisan tuomarit olivat huomattavasti tiukempia sillä luokassa jaettiin vain yksi serti ja se tuli Flowlle! Jo kaksi sertiä ja luokkavoittoa plakkariin tälle ei-HTM-koiralle! Toisessa FS-kisassa Sani ja Simba saivat sertit joten päivän saldona kolme uutta FS-valiota. Ei pöllömmin.



Yövyimme Jonna Smedbergin ja hänen vanhempiensa luona. Jonna alunperin meidät Ruotsiin kutsuikin ja olikin ihana päästä turisemaan oikein ajan kanssa koirista ja lajista. Koirat tulivat erinomaisesti toimeen ja pihalla pyörikin sulassa sovussa kolme bortsua ja kolme shelttiä. Ilta venähtikin pitkäksi ja aamulla taas aikaisin liikkeelle. Sunnuntaina sää oli selvästi pilvisempi ja sadekuuroilta ei vältytty. Onneksi meillä oli matkassa teltta, muuten olisi tavarat kastuneet kun autojakaan ei raviradalle saanut tuotua. Tänään FS-luokka aloitti joten Flow sai lepäillä teltassa. Vihdoin oli meidän vuoro ja luottopakki heitti kolmannen identtisen suorituksen. Hattutempun myötä Flow voitti kolmannen kisansa sertin kanssa ja näin Flowsta tuli Ruotsin HTM-valio! Koska Flowlla on sertit myös Suomesta ja Norjasta, valioitunee se myös näiden maiden HTM-valioksi sekä pohjoismaiden HTM-valioksi. Aika nappireissu kaikilta osin siis! Flown mielentilan muuttaminen HTM:ssä ei ole ollut helppoa mutta nyt vuosien työ alkaa tuottamaan hedelmää. Joskus näissä vaan menee vähän aikaa!



Olin ilmoittanut Flown siis yhteen FS-starttiinkin mutta koska F oli jo tehnyt mielettömän hienosti töitä ja sade oli liukastanut nurmen, päätin palkata Flown suorituksen aikana. Tällaisia mahdollisuuksia tulee harvoin missä koira tasan tietää, että kisoissa ollaan ja jäätävät häiriöt ympärillä joten tehtiin alku ja siitä edessä juoksu ja pallo perään. Palkkailin sitten vähän sieltä ja täältä mutta muuten tuo oli koiralle varsinainen ylläripalkka. Hyvä niin. Päätin myös olla menemättä vikaan HTM-kisaan. Olis sen toki voinut sielläkin palkata mutta koiralla pitkä kisaviikonloppu joten päädyin nyt tähän ratkaisuun. Mentiin sensijaan käymään isossa eläinkaupassa ja Flow sai sieltä uuden lelun, arvosti sitä ehkä enemmän.

Päästiin hyvissä ajoin laivaan, koirat hyttiin nukkumaan ja buffettiin juhlistamaan upeaa menestystä. Olipas taas kiva reissu erinomaisessa porukassa! Minnehän sitä seuraavaksi lähtis? Tosin ei ehkä ihan hetkeen mutta kivahan noita on aina suunnitella :)






tiistai 7. elokuuta 2018

Hollannin terveiset ja Hipin huonoa tuuria

Näköjään jokainen postaus alkaa jonkinlaisella ihmettelyllä miten aika onkaan taas vierähtänyt. Voin vedota helteeseen ja sen aivoja sulattavaan vaikutukseen. Tosin sitä tekosyytä ei ollut kesäkuussa mutta pidetään nyt kiinni tuosta tekosyystä.

Alkuun MM-reissu. Se oli ihan huippumatka! Olin iloinen, että päätin kuitenkin lähteä Hollantiin vaikka sitä pitkään arvoinkin. Ajamista ja matkustamista tuli paljon, reissu nieli rahaa mutta oli se silti sen arvoista. Flown kanssa lähdettiin jo maanantai-iltana reissuun. Eka etappi oli Turusta Tukholmaan. Tiistaina ajeltiin kaikessa rauhassa Malmööseen, mistä lautta lähti klo 23. Päivän aikana pysähdeltiin useasti erilaisissa paikoissa koska aikaa oli.

Jönköpingissä oli ihanat rauniot Vättern-järven rannalla. Täällä vietettiin pidempi tovi lounastaukoa pitäen.


Illalla päästiin Malmöön. Satama löytyi ongelmitta ja laivaan pääsi ajoissa. Luksusta. Lauttamatka kestikin ajateltua pidempään kun teknisen vian takia laiva jäi seisomaan merelle puoleksitoista tunniksi. Travemunden päässä oli tarkoitus löytää parkkipaikka, minne jättäisin autoni. Satama oli pelkkää isoa teollisuusaluetta eikä siellä todellakaan näkynyt mitään parkkipaikkaa. Satama-alueelta poistuttuani päätin kääntyä ekasta risteyksestä veks tarkastelemaan karttaa ja etsimään sitä hiton parkkipaikkaa. Tällä kertaa kävi tuuri sillä tämä risteys veikin suoraan oikeaan paikkaan joten kävin kysymässä tarkan osoitteen tälle parkkipaikalle ja sitten soittoa Tiinalle kooordinaateista. Sinne jäi oma auto odottelemaan melkein viikoksi. Tiina ja kultaiset tulivat nappaamaan meidät kyytiin ja niin päästiin jatkamaan matkaa kohti Hollantia.

Iloinen matkaseurue Saksassa.


Ajomatka sujui rattoisasti ja iltapäivällä oltiinkin hotellillamme. Tämä hotelli oli ihan mahtava! Hollannin maaseudulla, Dwingeloon kaupungissa (?) ihastuttavassa maalaismaisemassa oleva hotelli oli ihan nappilöytö. Omasta huoneesta oli ovi pienelle ulkoterassille ja ihan toisella puolella oli lehmät laiduntamassa. Tykkäsin! Hotellilla oli myös uima-allas, joka oli ahkerassa käytössä meidän porukan kesken.
Lenkkireitit olivat ihan parhaita, joka puolella oli lampaita, lehmiä ja hevosia. Voiko sitä enempää toivoa majapaikalta?



Torstaina oli treeni- ja avajaispäivä. Suomalaiset olivat laitettu reilusti ekana treenaamaan heti kahdeksalta. Meillä oli yksi pisimmmistä matkoista mutta hei, kyllä se on kiva treenata heti aamusta. Treeniaikaa oli 6min per koira. Käytin oman aikani alun eteenmenon palkkaamiseen. Se kun oli hieman hajonnut ja Flow oli tupannut juoksemaan ihan mihin sattuu. Palkkailin nurkkiin ja F tuntui menevän ihan ok. Lopun ajan testailin vain pohjaa, joka tuntui ikävän liukkaalta. Pohja oli rakennettu sellaisista kovista vaahtomuovipaloista mutta ainakin Flow suti sillä menemään ihan huolella. Kisahallissa ei ollut ilmastointia joten siellä oli kuuma! Muutamat pienet ovat olivat auki mutta eivät se saaneet ilmaa vaihtumaan.

Avajaiset olivat vasta kuudelta illalla joten käytiin välissä hotellilla uimassa ja pakkailemassa osallistujalahjoja. Avajaiset olivat helteiset kun aurinko oli lämmittänyt hallia koko päivän. Edustusasumme takit olivat niin kuumat! Mutta pakkohan niitä oli pitää päällä joten niissä sitten paahduttiin.

Perjantaina Flowlla oli lepopäivä kun kisattiin HTM:ssä. Susanna ja Brii olivat vasta loppupuolella joten lähdimme vähän myöhemmin kisapaikalle. Nähtiin silti suurin osa hienoista ohjelmista. Etenkin Saksan kultsu Boogie ja Sandra Roth olivat mahtavan upeita.

Lauantaina oli vuorossa freestyle. Flow starttasi jo yhdeksäntenä joten sai kisata vähän viileämmässä hallissa. Iltapäivästä kisapaikka oli jo ihan pätsi. Laitoin Flown tassuihin coca colaa ja se tuntuikin vähän auttavan, Flow ei sutinut niin pahasti kuin torstaina. Alun eteenmeno meni vähän säätämiseksi kun Flow vaan lähti hippasen väärään suuntaan mutta sillä mentiin ja jatkettiin vain vähän eri paikasta. Noin muuten olin ihan älytyytyväinen Flown tekemiseen, jälleen kerran. Yhdessä kohtaa se vähän jäätyi ja jäi seisomaan mutta en ottanut siitä kierroksia vaan jatkettiin kun koira pääsi taas kartalle. Flow sai pisteitä 25,72, mihin olin tosi tyytyväinen. Selkeästi kisan alussa pisteitä tuli nihkeämmin joten oma haave 25 pisteen huiteilla olevasta tuloksesta täyttyi. Lopulta Flow sijoittui parhaana suomalaisena sijalle 15! Koirakoita oli kuitenkin 47 joten tuohon sijoitukseen olin enemmän kuin tyytyväinen. Olin itse ajatellut, että jos puolen välin paremmalle puolelle pääsisi, olisi se meille huippujuttu. Noissa kisoissa taso oli kova ja ohjelmat kovin erilaisia. Kuka tykkää mistäkin eikä ohjelmia edes pysty täysin vertailemaan keskenään. Silti me oltiin siellä heti kärjen tuntumassa mukana ja se oli niin kovin siistiä. Finaalipaikka ei ollut meidän tavoitelistalla ja nyt kun näin miten kuuma halli oli, olin vielä tyytyväisempi sijoituksestamme. En olisi Flowta halunnut sunnuntain iltapäivälle uutta esitystä tekemään.


(Instakuvassa vielä sijoitus 14 koska pisteissä oli härdelliä ja ilmeisesti yhden kisaajan pisteet olivat väärin. En saa vaan enää tuonne korjattua, heittää instasta pois kun yritän muokata...)



Päivä oli pitkä ja sen jälkeen oli vielä get together-dinner. Tämän alku vaan venyi ikävästi joten kun vihdoinkin pääsimme pöytiin, imuroimme ruoat naamariin ja sitten hotellille nukkumaan.

Sunnuntaina lähdimme hyvissä ajoin kisapaikalle katsomaan finaaleja. Olipa ihanaa kun sai katsoa rauhassa ja nauttia upeista esityksistä. Voittajat olivat kerrassaan upeat ja mitalistitkin ansaitsivat jokainen paikkansa. Itse olisin pieniä muutoksia järjestyksiin tehnyt mutta nämä ovat pitkälti makuasioita huipulla.

Onneksi olimme ottaneet hotellin maanantaille asti, joten saatiin rauhassa viettää yksi ilta vielä ihanissa maisemissa. Syötiin hotellilla, pidettiin hauskaa ja nautittiin lämpimästä illasta. Joukkuehenki oli korkealla ja tämän porukan kanssa olisi viihtynyt reissussa pidempäänkin. Maanantaina lähdettiin aamupäivällä liikenteeseen. Pysähdyimme kävelemässä Groningenissa ja suunnitelmissa oli käydä myös Kielissä mutta ruuhkat motareilla vesittivät tämän suunnitelman. Hyvä kun ehdittiin käydä syömässä Lyypekissä kun lopulta löysältä näyttänyt ajoaikataulu muuttuikin varsin tiukaksi. Ehdittiin satamaan lopulta hyvissä ajoin ja autokin löytyi sieltä minne sen jätin. Lautta lähti vasta 02:30 joten käytiin satamassa lenkillä ja moikkailtiin Tiina, Katri ja Harri jotka lähtivät suoraan Suomeen kun minä matkustin taas Malmööseen ja Ruotsin kautta kotio. Laivalla tuli uuvahdus heti kun pääsi sänkyyn. Onneksi laiva oli vasta 11:15 perillä niin ehti nukkua pitkään ja käydä aamiaisella rauhassa. Aamulla kääntyi nokka kohti Tukholmaa mutta pysähdyttiin heti Landskroneniin, mistä löytyi ihanin uimaranta ikinä! Niin kirkasta vettä ja ihana hiekkapohja! Täällä vietinkin Flown kanssa usean tunnin koska harvoin pääsee noin ihanaan paikkaan. Eikä missään koirankieltokylttejä! Rannalla oli jopa koirille oma vesitarjoilu. Ei Suomessa vaan tuollainen onnistuisi... Ei täällä mahdu koirat samalle rannalle muiden uimareiden kanssa.



Loppupäivä ajeltiin hissukseen kohti Tukholmaa. Helteinen keli esti kaupoissa käynnin koska ei Flow olisi voinut odottaa autossa 30 asteen lämmössä, edes varjossa. Laivamme lähti vasta seuraavana aamuna joten nukuin pari tuntia jonkun huoltoaseman taukopaikalla kahden aikaan yöllä. Päätin säästää tässä vaiheessa enkä ottanut enää tälle yölle hotellia. Aamulaivalle olin ottanut aamiaisbuffetin joten suihkun kautta sinne ja sitten olikin hyvä aika nukkua viimeaikaiset univelat, ainakin osittain, pois.

Olipahan reissu mutta niin ihana sellainen. Flow on mitä helpoin matkakumppani, ei hötkyile missään, nukkuu aina kun siihen on mahdollisuus ja on muutenkin niin kiltti otus ettei tosikaan.

Toinen iso asia oli se kun löysin Hipin vasemman lavan päältä pienen patin kahta päivää ennen reissun alkua. Patti ilmestyi kuin tyhjästä ja siinä oli alussa rupi päällä. Ajattelin että joku keppi tms on tökännyt siihen ja siinä olisi tuollainen pieni ihoreaktio. Nopea ilmestyminen jäi kuitenkin hieman mietityttämään joten laitoin työkaverille viestiä josko hän ehtisi sen vielä maanantaina poistamaan ennen kun lähdemme laivalle.

Pieni ja mitättömän oloinen patti


Koska patti oli niin pieni, pyysin että se poistetaan hereillä puudutuksessa. Eikä Hippi sanonut sanaakaan koko operaatiosta. Tuijotti vain namia jonka olin laittanut tuolin päälle odottelemaan operin loppumista. Patti lähti silti tutkittavaksi koska hysteerinen omistaja.


Tulos viestiteltiin mulle juuri kun olin Viikkarin satamassa kotiinpäin tulossa. Patti olikin osoittautunut epiteliaaliseksi karsinoomaksi :( Marginaalit olivat alle 1mm joten se ei ollut ihan riittävästi. Eli alueelta pitäisi poistaa iso pala ihoa, jotta saadaan varmasti riittävästi puhtaita marginaaleja. Sovittiin sitten, että tulen heti seuraavana aamuna Hipin kanssa. Olin kotona kahdentoista aikaan illalla ja aamulla kello aikaisin soimaan. Nyt Hippi leikattiin inhalaatioanestesiassa, koska operaatio oli isompi ja kestoltaan pidempi. Onneksi kaikki meni hyvin ja poistettu iho laitettiin vielä patologille tarkastettavaksi. Tulosta ei onneksi tarvinnut jännätä kuin viikon verran. Marginaalit puhtaat eikä näytteessä enää havaittu merkkejä karsinoomasta. Niin iso helpotus! Ennusteen pitäisi olla oikein hyvä täydellisen poiston jälkeen ja onni, että patti poistettiin niin pikaisesti sen ilmestyttyä. Jos Hipillä ei olisi ollut lyhyttä turkkia, en tuota pattia olisi noin nopeasti bongannut. Nyt haava on parantunut kokonaan ja tikitkin on poistettu. Kauluria ei tarvinnut pitää mutta raapimisen estämiseksi Hippi sai pitää Vuokon lapselta saatua hellemekkoa.



Nyt vaan peukalot ja tassun pystyyn että patit olivat nyt tässä Hipin osalta!

Mitähän muuta on unohtunut kirjoittaa? Ai niin, Flow sai juhannuskisoista HTM-sertin :O Vähän ahdistui ahtaasta kehästä mutta teki kuitenkin sen minkä osasi ja se riitti tällä kertaa. Nippanappa mutta riitti silti.



Viikonloppuna lähdetään vielä Ruotsiin kisaamaan. Neljä kisaa Solvallassa. Tällä kertaa neljä HTM-starttia. Saatiin kutsu Jonnan ja Zoyan luokse kyläilemään niin pitihän sitä lähteä kun lomaa on vielä jäljellä.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Hollantiin!

First things first. Koiratanssin MM-joukkue on vihdoin vahvistettu ja Flow on mukana menossa! Nokka käy siis kohti Hollantia heinäkuussa :) Huiput ovat omalla tasollaan mutta mennään Flown kanssa tekemään parhaamme ja pidetään siinä sivussa vähän lomaa.



Tämän lisäksi sain vihdoinkin aikaiseksi anoa Flowlle Norjan koiratanssivalio-titteliä. No nyt se on vahvistettu ja löytyy koiranetistä.


Muuten on vaan uitu ja nautittu lämmöstä. Nää lämmöt on vielä ihania, sitten kun tulee ne hiostavat helteet niin en enää tykkää.



Flow hurjana!


Kaislikossa suhisee shetlanninseisoja


Hippi pieni kukkaishippi.


Nyt on pari koulutus- ja tapahtumavapaata viikonloppua, luksusta. Ehkäpä tässä ehtisi jopa treenata ajatuksella omia koiria!

torstai 24. toukokuuta 2018

Ihanaa kevättä

Jopas on ollut mielettömän upea kevät! Ihanaa, kun on kunnon vuodenajat eikä sellaista tasaisen harmaata ja sateista "syksyä" kokoajan! Lämpimät kelit tarkoittavat, että nyt uidaan! Ja paljon. Olen jopa itsekin käynyt useampaan otteeseen pulikoimassa kun vedet ovat suunnilleen tarpeeksi lämpimät.



Kuviin valikoitunut varsinaisia pärskimiskuvia mutta kyllä sheltitkin osaavat ihan oikeasti uida, Flown perään rynnätessä näyttää meno välillä vähän amatöörimäiseltä.

Lämpimien kelien takia tein myös päätöksen ajella Hipin nakupetteriksi. Sillä oli sisälläkin kuuma järjettömän puuhkansa kanssa ja jos kävimme illalla uimassa, oli iho vielä aamullakin kostean nahkea. Turha koiraa on kiusata kun trimmerillä saa aikaiseksi melkoisen helpotuksen. Hippi on ollut nyt äärimmäisen villi. Uusi, viileämpi olotila kelpaa sille siis paremmin kuin mainiosti. Dio pudotti pohjavillansa joten se pärjäilee vallan mainiosti oman turkkinsa kanssa mutta sterkattu pohjavillahirviö ei kuumista keleistä liiemmin nauttinut.



Nyt huomaa hyvin miten iso kokoero tyypeillä on! Hippi on vain näyttänyt isommalta kun se on ollut sellainen käpylehmä turkkinsa kanssa.


Itseasiassa Hippi mitattiin tänään hallilla, ihan mielenkiinnosta. Kolme mittausta ja jokaisella kerralla 30,5cm! Mä oon aina luullut, että se on ollut 33cm mutta varmasti ikäkin on tehnyt tehtävänsä. Sehän on nyt ihan kääpiökokoa.

VilliKikki



Olen ollut taas monina viikonloppuina kouluttelemassa joten omien koirien treenit ovat olleet vähän vähemmällä. Toki koulutuspäivistä saa aina itsekin pienen piristysruiskeen kun näkee muiden koirissa edistymistä mutta kyllähän nuo lohkaisevat ison osan vapaa-ajasta. Silti kouluttaminen on kovin antoisaa puuhaa.

Ollaan me silti jotain saatu aikaiseksikin, Flow hiffas spin-tempun nyt ihan kunnolla ja siitä on saatu kosketuskeppi häivytettyä kokonaan. Välillä miettii vielä, että kumpaan suuntaan pitikään lähteä mutta yllättävän hyvin kyllä kuuntelee. Tässäkin liikkeessä tärkeää oli häivyttää kosketuskeppi mahdollisimman nopeasti. Heti kun kepin avulla sai liikettä aikaiseksi, aloin nostamaan liikkeelle lähdön jälkeen keppiä ylöspäin ja naksautin kun Flow jatkoi liikettä. Tämän jälkeen nostin keppiä aina vain ylemmäs ja kannustin Flowta pitämään liikkeen yllä.


Toisen tassun ristiminen on myös edistynyt, targetin häivytys on työn alla ja ehkä liikkeelle saa kohta nimenkin annettua. Hitaasti mutta varmasti uudet asiat edistyvät. Tai aina välillä tulee sellainen hyppäisy kun pitää pieniä taukoja välillä.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Rakveren tuliaiset


Viikonloppuna käytiin Rakveressa näyttelemässä kahden näyttelyn verran. Dio on kaaaljuuu ja Hippi on tötteröhäntä. No mutta hei, ei se oo ennenkään estänyt viemästä näitä kehään! Reissattiin Vuokon perheen kanssa joten autossa oli 4 ihmistä ja 8 koiraa. Hyvin mahtui! Yövyttiin pienessä mökissä jossain puolen tunnin päässä Rakveresta. Hyvin mahduttiin sinnekin. Sheltit laitettiin pinnasänkyyn nukkumaan etteivät käyneet ruokavarkaissa.

Iloinen matkaseurue


Lauantain tuomarina oli Eva Eriksson Ruotsista ja shelttejä oli ilmoitettu 10kpl. Avoimessa luokassa oli kaksi narttua ja veteraaneissa vain Hippiäinen. Dio sai kaljuna ERIn ja sijoittui toiseksi ilman SAta, maininta tuli jälleen pyöreistä silmistä. Hippi oli täynnä toimintaa ja tohinaa mutta yllätti pitämällä häntänsä melkein kokoajan alhaalla! Hippi sitten saikin ERIn ja SAn ollen suoraan ROP-vet veteraanisertin kera! Hippiäisen ensimmäinen serti näytelmistä ikinä, olkootkin vetskuserti! PN kehässä oli kaksi koiraa joten Hippi oli niistä toinen.

Dion arvostelu


Hipin arvostelu alkoi ihanasti "12y young lady who is full of herself" Miten totta!


Kehien jälkeen lähdettiin lenkille koirien kanssa. Käytiin hienoilla raunioilla katselemassa ja ihmettelemässä valtaisaa härkä-patsasta.



Hippi ja Hipin egolle sopiva kaveri


Lenkin jälkeen mentiin takaisin näyttelypaikalle notkumaan koska päätimme jäädä ryhmiin, Vuokon Lasse-kleini kun oli myös ROP. Ryhmät menivät onneksi nopeasti, porukka kasaan ja kehään hetkeksi. Tuomari napsi nopeasti koirat jatkoon ja that´s it. Vetskukehässä Hippi oli hirmu reipas mutta ei sijoitusta näyttävämpien otusten seassa. Ehdittiin vielä hetkeksi pyörähtämään paikallisessa kauppakeskuksessa mutta eipä siellä ihmeemmin jaksanut enää tarjontaa ihmetellä. Mökille saavuttua oli porukka aika tööttiä joten katseltiin hetki telkkaritarjontaa koneelta ja painuttiin nukkumaan.

Aamulla pakattiin kamat ja lähdettiin uudestaan näyttelypaikalle. Sheltit alkoivat vasta kahdeltatoista niin ei tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan herätä. Tänään tuomarina oli Rob Douma Hollannista. Hirmuisen kohtelias tuomarisetä. Avoimessa luokassa edelleen kaksi narttua ja tänään Dio sai EHn. Tuomari sanoi, että Dion feissistä puuttuu swiitnessiä koska pyöreät ja vaaleat silmät. Onhan se ehkä noinkin mutta kyllä Dio on ihan tarpeeksi suloinen. Hippi oli jälleen oma tomera itsensä kehässä mutta ylläripylläri, häntä pysyi jälleen suhteellisen alhaalla! Ja niin vain kävi, että Hippi oli jälleen ROP-vet vetskusertillä ja PN2!
Kaunis, pieni tomera Hippi <3

Tyyppien arvostelut


Tällä kertaa ei jääty ryhmiin koska muuten ei oltaisi ehditty kaupoille Tallinnassa. Asiat tärkeysjärjestykseen siis. Mutta olipahan reissu! Saas nähdä, lähteekö Hippi metsästämään kolmatta vetskusertiä, nämäkin ovat ihan riittävästi meille. Dion turkin tilanteesta ei oikein tiedä niin sillekään ei ihan hetkeen viitsi mitään näytelmää suunnitella.

Viikolla kävi pieni äksidentti Hipin ja Flown kanssa. Olivat kahdestaan autossa ja kun tulin takaisin Dion treeneistä, oli Hippi ihan paniikissa tulossa autosta heti kun luukku aukesi. Järkytys oli suuri kun tajusin, että Hipillä oli reikä poskessa! Flow oli siis tokannut sitä päähän :( Tää on eka kerta kun omat koirat ovat saaneet vahinkoa toiselle. Enkä olisi tätä ikinä Flowsta uskonut mutta niin vaan nämä ovat koiria eikä niiden ajatuksia voi koskaan tietää. Koska en ollut näkemässä tapausta, en tiedä mikä tähän johti mutta tästä eteenpäin Flow ei ole enää koskaan shelttien kanssa samassa tilassa autossa. Sheltit matkustavat nyt takaluukussa ja Flow muuttaa takapenkille. Toinen vaihtoehto on laittaa Flowlle matkan ajaksi kuonokoppa mutta nyt mennään tällä ratkaisulla. Shelttejä, etenkään Hippiä, ei vaan rei'itetä. On hyvin todennäköistä, että Flow on komentanut Hippiä haukkumisesta, se kun tietää ettei autossa saa haukkua mutta silti, ei reikiä. Piste.

KikiParka

Myös huulen sisäpuolella oli pieni reikä ja limakalvo mustelmilla joten ihan hyvin Flow on napannut kiinni.

Onneksi reikä parani nopeasti keittosuolahuuhteluilla ja Vetericynillä. Pari päivää ja reikä oli täysin ummessa. Hippiä vähän jännittää tulla nyt autoon joten reiän lisäksi tuli kuhmu egoon...



maanantai 16. huhtikuuta 2018

Reissu Drammeniin koiratanssikisoihin

On ollut olevinaan niin kiire, ettei ole reissustakaan ehtinyt kirjoittaa. Tai no, onhan tässä ollut autokauppoja (uusi perheenjäsenemme on Scoda Fabia) ja koulutuspäiviä joten koneella en ole oikeastaan ehtinyt hirveästi aikaa viettää.

Reissu oli hauska ja onnistunut. Toki rankka mutta silti hauska. Matkaan lähdettiin torstaina kun ajelin Nummelaan, missä hyppäsimme Merjan kyytiin. Ajeltiin sieltä kohti Turkua ja Viikkarin terminaalia. Oltiin varattu omat hytit laivaan niin koirat saivat olla rauhassa. Tai no, tuskinpa ne olisivat samassa hytissäkään hässäkkää aiheuttaneet mutta koska lisähytti ei paljoa maksanut, päädyttiin ottamaan kaksi hyttiä. Dio ei tapansa mukaan tehnyt yksiäkään pissoja laivalla, sen mielestä kannen pissalaatikko on kerrassaan ällö.




Aamulla oltiin hyvissä ajoin Tukholmassa ja ajomatka kohti Norjan rajaa alkoi. Pysähdeltiin moneen otteeseen niin lenkittämään koiria kuin myös ostamassa matka-evästä. Rajan ylityksessä ei koirien papereita paljoa kyselty joten jatkettiin siitä kohti Askeria, missä oltiin yötä. Hotelli oli varsin siisti mutta huoneessa oli kuuma eikä ilmastoinnin takia saanut avata ikkunoita. Käytiin pariin otteeseen sanomassa asiasta respassa mutta ei se lämpötila ihan ihmeemmin muuttunut. Merja jäi hetkeksi lepäilemään hotelliin joten lähdin koirien kanssa tutkailemaan Askerin keskustaa. Tutkailtiin paikkoja melkein kaksi tuntia, ihana pieni kaupunki.

Turistit liikenteessä.


Illalla käytiin vielä Merjan ja Sanin kanssa uudestaan keskustaa katsomassa ja sitten olikin hyvä aika mennä nukkumaan. Aamulla nautittiin erinomainen hotelliaamiainen ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti kisapaikka, joka oli vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä hotellista. Kisapaikkana oli sellainen kasvihuoneen oloinen iso halli, jossa oli tekonurmipohja. Kaikkien kisaajien piti olla paikalla klo 11, jolloin oli tuomarin puhuttelu. Onneksi paikalla oli "norjalaistunut" Maunon Elina, joka tulkkasi meille pääpointit. Aika samoilla spekseillä mentiin kun Suomessakin mutta kehääntutustumiseen ei saanut ottaa koiria. Lelu olisi saanut olla kehässä mukana, kunhan ei ollut näkyvillä, ja sen olisi saanut antaa koiralle heti musiikin loputtua. En käynyt kehääntutustumisissa koska en ilman koiraa olisi siellä mitään tehnyt. Kehä oli rakennettu vähän hölmösti, sillä tuomarit olivat takaseinällä ja yleisä selän takana... No, se nyt oli heidän ratkaisu.

Kisat alkoivat freestylen ykkösluokalla ja Dio oli vuorossa kolmantena. Diolle tuli ohjelmassa muutama ajatuskatko ja itselle ihan hölmö erhe kun yritin saada Dioa hyppäämään renkaana olevan kepin yli. Eihän se ole sellaista ennen tehnyt. Noin muuten Dio teki taas hirmuisen kiltisti ja tunnollisesti. Tuolla huomasin toki sen, että pyöritään aika pirun pienellä alueella :D Toki se korostui vielä isossa kehässä mutta jatkossa täytyy suunnitella vähän liikkuvampi ohjelma. Tavoitteena oli saada ehjä ohjelma pitkän matkan jälkeen ja sehän saavutettiin hienosti!



Kakkosluokassa oli vain viisi osallistujaa ja kolmosluokassa peräti kuusi osallistujaa. Tai enhän minä tiedä millaisia määriä Norjassa yleensä on. Mutta oli kuitenkin kiva, että kilpailua oli tuonkin verran. Flow starttasi neljäntenä ja ehdin siinä välissä palkkaamaan muutamat eteenmenot. Itse kisasuorituksemme meni paremmin kuin ikinä koskaan. Flow oli ihan järjettömän tarkka, kuuliainen ja kiltti. Minun ei tarvinnut kuin nauttia saumattomasta yhteistyöstä ja luottaa siihen, että Flow noudatti jokaisen pienimmänkin vihjeen. Huh, tuo oli ehkä siisteintä ikinä. Mä olen alusta asti ajatellut, että Flown kanssa on vain rajattu määrä onnistuneita kisasuorituksia ja jokainen kilpailu vie meitä lähemmäs niitä "huonompia" aikoja, jolloin koira alkaa keulimaan, ennakoimaan, kenties ääntelemään. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että ehkä meidän onnistuneet suoritukset eivät olekaan ennalta määrättyjä vaan voimme oikeasti kehittää yhteistyötämme paremmaksi ja paremmaksi. Flow on ihan mahtava tyyppi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Se on kehässä niin rento ja onnellinen, silti tarkka ja pedantti. Tuo yhteinen kupla, sama kieli, samat aaltopituudet, täydellinen yhteisymmärrys on syy miksi jaksan kisata vaikka itse kisaaminen ei ole minulle mitenkään erityisen merkityksellistä.



Kun pääsimme kehästä, olin tavattoman iloinen ja ylpeä Flown suorituksesta. Se vaan oli niin pätevä otus! Käytiin vähän kävelemässä ulkona ja sitten Flow hetkeksi lepäilemään ennen HTMää. Kolmosluokassa oli vain neljä koirakkoa, Flow starttasi niistä ensimmäisenä. Ihan alussa tuli pieni hämmentyminen Flowlle mutta loppusuorituksen se teki paljon vapautuneemmin kuin ennen! Muutamissa kohdissa positiot olivat hieman väljiä kun Flow meinasi lähteä keulimaan mutta muuten se teki oikein mallikkaan suorituksen! Ehkä mun vaan tarttis kisailla HTMssäkin, Flow taitaa tarvita enemmän vaan kokemusta siitä.



HTM:N jälkeen viralliset osuudet olivat ohi mutta vuorossa oli vielä mölliluokkaa, avointa luokkaa ja temppuluokka. Näihin meni ihan kiitettävästi aikaa joten käytiin siinä välissä lenkillä ja kaupassa hakemassa kotimatkalle evästä. Oltiin kuitenkin ajateltu ajaa suora kyytiä Tukholmaan. Palkintojenjako oli siis kaikkien luokkien jälkeen joten pakattiin auto suurimmalta osin valmiiksi ja mentiin odottelemaan tuloksia. Lopulta nämä muut luokat loppuivat ja päästiin asiaan. Dio tuli luokassaan toiseksi ykköstuloksella ja 0,02 pistettä voittajalle hävinneenä. Sai hienot pisteet 26,07/30.


Flown kanssa kävi niin, että voitettiin kolmosluokka, mutta millä pisteillä, 29,32/30! Mitäpä tuohon sanoisi. Toisaalta oli ihanaa, että tuomarit arvostivat ohjelmaa eikä se vaan tuntunut minusta hyvältä. Flow sai myös sertin joten sille saa anoa Norjan freestylevalion arvoa. Eikä maailmasta löydy toista koiraa, kellä on kaikkien neljän Pohjoismaan (nyt ei Islantia lasketa, kun ei siellä voi käydä kisaamassa) valionarvot.



HTM:n palkintojenjako oli jotenkin sellainen kirsikka kakun päälle. Flow oli siinä kolmas ja sai myös HTM sertin! Tämä serti jää odottelemaan, jos ikinäkoskaan Flowsta saisi Suomessa HTM-valion.

Rusettihai


Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Kellokin oli jo viisi ja olimme ajatelleet ajaa niin pitkään kuin jaksaisi ja sitten tirsat autossa. Tein itse ja säästin-matka parhaimmillaan, mitä suotta maksaa hotelliyöstä jos siellä ehtii nukkua vain muutaman tunnin. Jaksettiin ajaa noin 100 kilometrin päähän Tukholmasta ja sitten ajateltiin nukkua muutama tunti. No eihän autossa nukkumisesta luonnollisesti tullut mitään joten samoilla silmillä ajeltiin lopulta Tukholmaan. Onneksi laivassa sai nukuttua pari tuntia ennen buffettia niin pärjäsi kotiin saakka, vaikka yhdet yöunet jäivät välistä.

Kyllä näissä reissuissa aina vähän rähjääntyy mutta on ne sen arvoisia, nytkin niin hauska reissu. Ei muuta kuin uusia suunnittelemaan!

Flow latautuu laivan hytissä. Onni on koira, joka nukkuu missä vain ja milloin vain.