perjantai 23. kesäkuuta 2017

Porvoon rallykisat


Mulla oli melkein kuukauden verran läppäri kuollut ja tekstien kirjoittelu kännykällä on ihan sieltä ja syvältä. Nyt onneksi armas koneeni suostuu taas yhteistyöhö joten kirjoittelukin helpottuu.

Viime lauantaina käytiin Porvoossa rallytokokisoissa. Flow aloitti kympiltä MES-luokassa ja Dion ALO-luokka oli kolmelta. Pitkä päivä siis tiedossa, etenkin Diolle. Mes-koirakoita oli 17 ja Flow tietysti viimeisenä lähtijänä. Rata oli varsin simppelin oloinen mutta silti tuloksia tuli yllättävän vähän.


Flowlle nuo perusasennot oikealla ovat haastavia kun HTM:n takia sitä ei ole istutettu oikealla puolella hirveästi. Olen yrittänyt jaoitella sen koiralle niin, että jos sanon positio-käskyn pysähdyttäessä, tulee jäädä seisomaan ja istu käskyllä istutaan. Siitä huolimatta Flow saattaa istua hieman varovaisesti. Lähtökyltti oli aika lähellä kehänauhaa joten ihmeemmin ei Flowta mahtunut temputtamaan ennen kyltille menoa. Silti Flow lähti varsin hyvällä mielellä liikkeelle, seuraaminen oli jopa hieman edistävää. Oikean puolen tuplasaksalaisessa Flow teki jonkun oman pyörähdyksen joten uusin kyltin. Juosten tehty spiraali oli vähän sättäämistä, Flowlla vähän keuli. Ei me olla noita koskaan juosten tehty, ehkä olisi pitänyt. Istu, askel vasemmalle, istu-kyltillä Näkyi juuri ruo istumisen ongelmallisuus kun sivuaskeleen jälkeen Flow haki hyvin position muttei meinannut millään istahtaa. Tuolla istu, askel oikealle, istu-kyltillä olin ottanut askeleen hieman etuviistoon, joten siitä täysin turha -10. Videolta se ei näytä niin vinolta mutta uskotaan tuomaria. Koira edessä peruutus-kyltiltä oltiin saatu erikseen kommentti "hieno!". Käytösruutu oli maaten vasemmalla puolella joten siinä ei ollut ongelmia. Rata meni siis ihan hyvin mutta yhden -10, uusimisen ja muutamien ohjaajavirheiden takia saatiin lopulta 81 pistettä. Jos niitä valiotuloksia haaveilisi tehtailevan, pitää ohjaajan edelleen keskittyä tekemään kyltit täysin oikein. Ei oo heleppoa!



Tämän jälkeen oli pitkä odottelu ennen Dion vuoroa. Kävin Porvoon keskustassa uittamassa koirat ja kaupoilla. Harmillisesti tällä reissulla kosahti autosta tuuletin joten ilmastointi oli poissa pelistä. Sepä olikin harvinaisen hanurista kuumana päivänä. No, sellaisia ne autot ovat.
Palailtiin hyvissä ajoin takaisin kisapaikalle ja jumppasin Dion kanssa radan kylttejä. Radalla oli tuo sama spiraali juosten eikä sellaista ole Dion(kaan) kanssa tehty. Alokasluokan kylteissä ei muuten ole mitään ihmeellistä Diolle, ongelmaksi voi muodostua mikä vaan kyltti koska kokematon koira voi tulkita ohjeita omin pienin variaatioin.

Piupalin kartta


Diokin oli loppupään lähtijöitä joten rataantutustumisen jälkeen oli odottelua. Dion kanssa on vielä hakusessa kisapäivän rutiinit mutta niitä täytyy vain yrittää kokeilla ja ottaa toimivimmat jutut käyttöön. Nyt annoin sen levätä ja tylsistyä hallissa kunnes paria koiraa ennen herättelin sen muutamalla pikkutempulla. Tämä toimikin varsin hyvin, sillä Dio oli radalla oikein hyvällä asenteella! Teki pyydetyt asiat mallikkaasti kahta pientä erehdystä huolimatta. Eteentulosta piti tulla suoraan sivulle mutta Dio lähtikin kiertämään selän takaa ja yhdessä perusasennossa heittäytyi maahan. No, näitä sattuu! Lähti uusinnoissa aina reippaasti suorittamaan uudella innolla eikä sillä mieli madaltunut lainkaan vaikka kaikki ei mennyt kerrasta putkeen. Toisaalta, eihän se koira tiedä ettei asia mennyt niinkuin piti, ei se sitä saanut tietoonsa :D Juosten tehty spiraalikin meni erinomaisesti. Tuo hihnan kanssa sählääminen vaan on aina yhtä hankalaa, toivottavasti siitä pääsisi nopeasti eroon. Tulokseksi saatiin 92 pistettä joten yhtä hyväksyttyä vielä metsästämään. Tosin ilmoittauduin seuran SM-joukkueeseen joten sitä ennen ei voi nyt sitten Dion kanssa kisata.

RallyPiio




Maanantaina olin hietsun rannalla kuuntelemassa Foo Fightersia. Vaikka bändistä ja heidän musiikista valtavasti tykkäänkin, oli tämä keikka selvästi liian lähellä Rammsteinin keikkoja sillä tästä jäi vähän sellainen ihan kiva-fiilis. Eikä varmasti ollut keikan vika vaan se nyt vaan oli vähän väärään aikaan :P Mutta paikka oli hieno, seura hyvää ja keli kohdillaan! Meni se maanantai noinkin!


Rauhallista Juhannusta kaikille lukijoille! Mä vähän jo pakkailen valmiiksi ens perjantain lähtöä varten, viikoksi Portugaliin!

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Koiraton viikonloppu




Viime viikonloppu meni koirattomissa merkeissä kun vietin laatuaikaa Rammsteinin keikoilla. Perjantaina olin Vantaan Vehkalassa Rock-festeillä ja sunnuntaina Tallinnan laululavalla. Vaikka setti oli molemmissa samanlainen, voitti Tallinnan keikka Vantaan sata-nolla niin järjestelyiden kuin tunnelmankin puolesta. Vantaalla sai jonottaa jokaiseen mahdolliseen paikkaan, Tallinnassa kaikki sujui täysin mutkattomasti. Vantaalla oli noin 25000 ihmistä, Tallinnassa noin 70000. Silti laululavalla homma vain toimi. Vantaan keikkapaikka oli lentokentän läheisyydessä joten siellä oli pyrotehosteet minimissä, Tallinnassa niitä käytettiin huomattavasti mahtipontisemmin.


Puolentoista tunnin keikan aikana soitettiin melkoinen hittikimara. Tältä yhtyeeltä on lähes mahdotonta heittää lempikappaletta ilmoille, niin monta tajunnan räjäyttävää kipaletta heiltä löytyy. Keikalla jokainen kappale aiheutti sellaisen oumaigaad-nyttuleetää-fiiliksen. Vaikka sunnuntain keikalla tiesi jo mitä on luvassa, ei se vähentänyt yhtään kappaleista innostumista. Molemmilla keikoilla kävi ihan järjetön tuuri ja päästiin lähes lavan reunalle! Toki se tiesi melkoisen pitkään seisoskelya saavutetuilla paikoilla mutta se kyllä kannatti.

Yhtyeen laulaja, Till Lindemann, oli juurikin niin mahtavan karu kuin mitä sopi odottaa. Ei mitään turhaa kikkailua, pelkkä ääni ja lavakarisma on täysin uniikkia. Miten voikin saksankieli kuulostaa niin älyttömön hyväktä. Toimii.



https://youtu.be/OmTc21YreEU Linkistä löytyy Tallinnan keikan avauskappale. Siinä näkyy myös samalla sitä yleisömerta. Ihan mieletöntä. Ei sitä ees aatellu kuinka paljon selän takana oli porukkaa!
Ihan mieletön viikonloppu. Tän viikon alku onkin mennyt ihan keikkafiilistelyissä. Koirat hain hoidosta maanantaina. Olivat olleet suurimmalta osin kiltisti Vuokolla, mitä nyt Dio oli vähän maistellut yhtä pupua... Tuhmuri.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Viron visiitti

Iloiset reissaajat


Sunnuntaina oli aikainen herätys kun satamassa piti olla jo 6:30. Treffattiin Vuokon kanssa Lauttasaaressa, jossa hyppäsin kyytiin ja jatkettiin yhdellä autolla. Shelttejä oli ilmoitettu näyttelyyn 27 ja alkoivat heti kymmeneltä. Laiva oli satamassa 9:30 joten vähän tiukkaa teki aikataulujen kanssa mutta oltiin otettu laivalle paalupaikka, jolta pääsi ekojen joukosta ulos. Ajomatka oli lyhyt ja portilla hyppäsin koirien kanssa autosta ja läksin kehänreunalle Dioa valmistelemaan. Tuomariksi oli vaihtunut virolainen Linda Jurgens. Joku virolainen piti alunperinkin olla joten tuskin sillä kauheasti oli merkitystä päivän kulun kanssa. Avoimia narttuja oli neljä paikalla. Tuomari arvosteli koirat kohtuullisen nopeasti eikä kauheasti niihin koskenut. Vähän lääpi sieltä täältä. Dio sai kuitenkin erinomaisen! Yksi avo-nartuista sai eh:n joten kilpailuluokassa oli kolme koiraa. Dio oli näistä aika tyypilliseen tapaan kolmas. Arvostelu oli muuten hyvä mutta maininta vaaleista silmistä jotka häiritsevät ilmettä. Jaa. No ei ainakaan minua häiritse :P. Hassua, miten isoon rooliin Dion silmät ovat muodostuneet. Vaikka se muuten on oikein mallikas pakkaus, menee nuo silmät monen muun hyvän asian edelle. No tää nyt on tätä. Yhtälailla hassua oli se, että PU oli virolainen merle, joka kyykkäsi kehässä vähän väliä eikä esittänyt korviaan kauhean montaa kertaa kun pelkäsi joko maailmaa tai handleria. Luulisi tuollaisen luonteen olevan jo aika miinusta aiheuttava piirre mutta ei näköjään.

Arvostelu oli viroksi mutta paikan päällä se suomennettiin mulle. En tajunnut sitä kiireessä kirjoittaa ylös mutta onneksi meillä on töissä Tartossa opiskellut ell, joka sai arvostelusta suunnilleen tällaisen: Erinomainen tyyppi, hyvä koko, sopiva luusto, ilmettä häiritsee hivenen vaaleat silmät, rodun omainen pää, hampaat ok, riittävän pitkä kaula, hyvä ylälinja ja hyvä rintakehä, oikeanlaiset kulmaukset edessä ja takana, takaa liikkuu helposti ja edestä löysästi, sopiva koko"


Kehien jälkeen lähdettiin etsimään sopivaa rantaa valokuvaamista varten ja sellainen löytyikin pienen ajomatkan päästä.



Läsy junnuWinneri




Kikki-käpylehmä


Making of Dion seisotuskuvat. Asetellaan Dio seisomaan ja pyydetään sitä odottamaan. Sitten siirretään mustavalkoinen sopivaan paikkaan oleilemaan ja siirrytään kameran kanssa hyvään kohtaan. Tämän jälkeen kuiskaillaan Flown hetsaussanoja jolloin Dion huomio siirtyy välittömästi mustavalkeeseen. Heleppoa kuin heinänteko. Hippi photobombbailee muuten vain.



Eilen lähdin cähän ex tempore Nummelaan match showhun. Sheltit pääsivät kehään pyörähtämään. Hippi oli ensin veteraaneissa, joita oli yhteensä kuusi kipaletta. Kaikki arvosteltiin kerralla ja vaikka Hippi esitti taas melkoisia samba-askelia, voitti se luokan! Palkinnoksi iso säkki ruokaa ja nivelvalmistetta. Kehät etenivät aika verkkaisesti joten Dion vuoroa sai odottaa tovin jos toisenkin. Aikuisia koiria ei oltu jaettu koon mukaan vaan kaikki olivat samassa luokassa. Dio esiintyi todella hienosti ja saikin punaisen nauhan. Punaisten kehässä pääsi vielä jatkoon mutta tipahti lopulta palkinnoilta. Ihmeen hyvin se on oppinut esiintymään onnettoman vähäisellä treenillä. Seisoo kuin patsas vaikka kuinka ja pitkään. BIS-kehääkin sai odotella niin kauan, että meinasin lähteä jo kotiin. Onneksi kuitenkin jäätiin sillä pikakelauksella vedetystä BIS-kilpailusta Hipille toinen sija. Eipä ole Hippi ennen sijoittunut BIS-kehässä vaikka muutaman kerran on sinne päässyt. Kerrankos siis näinkin!



lauantai 3. kesäkuuta 2017

Viime hetken valmistelut


Dio pääsi tänään pyykkiin koska sen valkoiset osat olivat enimmäkseen harmaat. Onhan edellisestä pesusta jo tovi jos toinenkin. Helmikuun näyttelyyn en sitä muistaakseni edes pessyt. Nytkin sen tukka on mitä on, sitä ei ihan hirveästi ole. Tosin mä en valita, tuollainen sporttitukka on ihan äärimmäisen kätevä. Näyttelyihin sitä on vain vähän nihkeästi mutta toivon silti, ettei se koskaan mitään puuhkaa kasvatakaan.


Korvakarvat on leikelty ennätyksellisen aikaisin, jo pari viikkoa sitten! Tänään enää tassukarvat ojennukseen ja sitten tämä tyyppi olis ready kehään. Muutenkin puuttuu sellainen viime hetken tavaroiden etsintä koska kaikkien passit on laukussa, näyttelyremmi ja harjat on löydetty, koirat saivat ekinokokkihäädötkin hyvissä ajoin. WTF. Hippi ja Flowkin pääsevät mukaan turistikoiriksi. Toiveissa olisi nätti keli jotta pääsisi jonnekin ihanalle rannalle ottamaan kuvia. Ainakaan sadetta ei pitäis olla.



Flow sai paikan rallykisoihin Porvooseen parin viikon päähän. Yritin Diollekin paikkaa mutta se on varasijalla neljä alokasluokkaan. Onhan siitä jo yli puoli vuotta kun viimeksi ollaan kisattu joten ehkäpä olisi hyvä taas aktivoitua tämänkin lajin parissa. Eipä niitä valiotuloksia ainakaan kisaamatta tule, josko nyt kisaamallakaan.



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Keväinen kooste


Jopas on taas aika vierähtänyt vauhdilla eteenpäin. Toukokuun viimeistä päivää vedellään vaikkei tässä ole oikein kevättä ehtinyt edes rekisteröimään. Onhan tässä toki aurinkoisiakin päiviä ollut joista ollaan saatu nauttia muunmuassa Helsingissä kun käytiin Kaivarissa hevosia katselemassa ja viime viikolla piipahdettiin kaverin kanssa Suomenlinnassa. Toukokuun viikonloput on täytetty erilaisilla koulutuskeikoilla. Viime viikonloppuna päästiin oman kouluttamisen lisäksi treenaamaan itsekin Jenni Laineen koulutukseen tahtitassujen koulutusviikonloppuna. Olin sitä ennen kouluttanut viisi tuntia erilaisia temppuja parille kymmenelle koirakolle joten takki oli jo vähän tyhjä oman treenin aikaan. Sain silti äärimäisen hyviä vinkkejä omaan liikkumiseen ja esiintymiseen uuden musiikin tiimoilta. Se itse ohjelma on edelleen rakentamatta mutta tällä kertaa ajattelin opetella esittämään musiikkia ja sitten vasta otan koiran suunnitteluun mukaan. Aina voi yrittää jotain uutta. Ehkä se ohjelmakin rakentuu itsestään kun ensin handlaisi oman osuutensa.

Flow on päässyt treenailemaan pihalla kunnollisia häiriötreenejä kun naapuriin on muuttanut kaksi kissaa, jotka ovat ilmeisen uteliaita tyyppejä ja tulevat pusikoista katselemaan treenejämme. Ensimmäisen kerran kun Flow näki misikatit, alkoi se murisemaan ja jouduin komentamaan aika kovasti, ettei ajanut kissoja tiehensä. Tämän jälkeen Flow pääsi valahtamaan takaisin kuplaansa ja ignoorasi uteliaat kisut täydellisesti. Tämä kaksikko hengailee aika pusein irti tuossa pihalla joten ainakin Dion kanssa saa olla tarkkana. Hippiä ei kissat kiinnosta mutta Dio todennäköisesti lähtisi perään kuin ohjus jos siihen tulisi mahdollisuus.

Punkkikausikin on pamahtanut huolella päälle ja ilmeisesti Helsingin reissulta Dio ehti keräämään muutaman ällötyksen kyytiin ennenkuin inhat verenimijät huomasin korvanjuuresta. Dio sai ihan järkyt patit noista puremista. Yksi patti oli peukalonpään kokoiseksi turvonnut ja mustelmainen.


Tämä kuitenkin rauhoittui muutamassa päivässä mutta selvästi nää ekat (ja toivottavasti vikat...) puremat on aika ärtsyjä. Diolla oli hieman vanhentuneet Effipro-litkut niskassa mutta teho oli siinä selvästi aika olematon. Flowlla on seresto-panta ja siitä oli jäänyt pieni pala yli joten ompelin siihen pätkän kuminauhaa ja niin Diokin sai oman punkkipannan. Olin ensin ajatellut, etteivät sheltit saa pantoja koska painivat keskenään mutta ehkä me välttelemme nyt mieluummin niitä paineja.

Eilen Hippi sai kesämasun. Sillä on edelleen pohjavilla riesanaan ahkerasta harjaamisesta huolimatta joten kuumahan siinä tulee kun lämmöt nousevat ulkona. Siispä trimmeri surahti jolla surautin vatsakarvat ja sisäreidet klaneiksi. Jos tämä ei auta, lähtee loppukin turkki.

Tänään aamulla Dio ei halunnut syödä ruokaansa ja vaikka se ei ihan nin ahne ole, on tuollainen aina hieman huolestuttavaa. Päätin sitten katsoa siitä töissä veret koska eipä siitä mitään ole vielä tutkittukaan. Verinäytteissä kaikki kunnossa joten selvästi Diolle ei vaan kelvannut nappula-annos, sillä olinhan luonnollisesti unohtanut illalla ottaa lihat sulamaan... Täytyy kyllä sanoa, että Dio oli valtaisan iltisti näytteenotossa. Aattelin etukäteen, että alkaisi tempoilemaan mutta istui kiltisti pöydällä ilman kiinnipitäjää tassu ilmassa. Samoin otin kyynäristä rtg-kuvat ilman rauhoitusta kontrollimielessä ja siinäkin Dio makoili pöydällä liikahtamatta. Siitä on tullut fiksu ja aikuinen <3 Kuvissa ei mitään ihmeellistä, siinä ykkösen kyynärässä ei rikkoa tms. Täytyy kerran vuodessa ottaa kuvat koska se on mahdollista ja D antaa tehdä sen hereillä.

Täältä muuten löytyy uusi kirjoitukseni sporttirakissa. Muutama ajatus koiratanssiuraa harkitseville :)


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tanska kutsuu!



Tänään oli palveluskoiraliitto vahvistanut koiratanssin edustusjoukkueet tämän vuoden isoihin kisoihin. Flow lähtee neljännen kerran PM-kisoihin, tällä kertaan Tanskaan 29.9-1.10. MM-kisoihin en edes hakenut koska vähäiset rahavarannot ja vapaapäivät. Meille riittää yhdetkin isot kisat. MM-kisat olisivat olleet Saksassa joten sinne olisi tarvittu paljon lomaa ja paljon rahaa. Valitettavasti kumpaakaan ei löydy ylenmäärin, siksi valitsimme lähimmät kilpailut tänä(kin) vuonna.

Tarkoituksena olisi tehdä näihin kisoihin uusi ohjelma mutta musiikin löytymisestä huolimatta ei itse ohjelmanteko ole edennyt käytännössä mihinkään. Tosin puoliksi tarkoituksella ohjelmarunko jätetty odottelemaan Tahtitassujen koulutusviikonlopun Jenni Laineen koulutusta, josko sieltä saisi hyviä ideoita. Ja hei, onhan tässä vielä aikaa!


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Sporttirakki




Eilen avattiin uusi koiraurheilun valmennus- ja harrastusyhteisö, Sporttirakki. Käykäähän tutustumassa! Itse kirjoitan sinne koiratanssiin liittyviä artikkeleita joten jos sinulle tulee mieleen joku aihe, mistä haluaisit lukea, heitä kommenttia niin kirjoittelen ajatuksiani auki! Tuolta löytyy ensimmäinen kirjoitukseni, lähinnä koiratanssia esittelevä artikkeli.
Sporttirakkiin on saatu hieno kattaus koiramaailman asiantuntijoita ja olen todella iloinen, että voin olla itsekin mukana.














lauantai 29. huhtikuuta 2017

Sheltti vai bordercollie



Sheltti vai bordercollie. Tai ehkäpä molemmat. Viime postaukseen oli anonyymi lukija jättänyt seuraavan kommentin "Kiinnostaa rotuvalinnat. Miksi sheltti ja bordercollie? Onko nämä rodut kuinka samanlaisia? Miksi ''palasit'' bordercollien jälkeen takaisin shelttiin? Molempien rotujen + ja - . Koetko sheltin olevan yhtä hyvä harrastuskoira kuin bc on". Päätin kirjoittaa auki ajatuksiani roduista, jospa siitä olisi hyötyä jollekin muulle rotuvalintoja miettivälle. Nämä eivät tietenkään ole absoluuttisia totuuksia vaan ainoastaan omia kokemuksia.

Nämä kaksi rotua ovat itselleni ne rodut, joita tulen jatkossakin pitämään. Molemmissa on paljon yhteisiä piirteitä mutta tärkeintä on mutkattomuus arjessa. Koirani ovat ensisijaisesti lemmikkejä ja kavereita, toissijaisesti harrastuskoiria. Siksipä arjen sujuminen on prioriteetti numero yksi. Minulla on ollut neljä shelttiä ja jokainen on ollut peruskoulutuksen jälkeen mitä helpoin arkikoira. Jokaisella on ollut omat kotkotuksensa mutta niiden kanssa eläminen on ollut helppoa. Matkustamiset, eri tapahtumissa ja paikoissa käymiset eivät koskaan ole tuottanut näiden kanssa ongelmia. Flow on eka bortsuni mutta sopii shelttiporukkaan kuin kala veteen. Normiarjessa ei eroja kauheasti ole. Flow on kooltaan isompi ja hiljaisempi. Ja ehkä hieman kiltimpi, tai sitten sheltit ovat vain röyhkeämpiä. Muuten tämä lauma on hyvin samantyyppinen. Rakastavat ihmisiä ja tulevat muiden koirien kanssa toimeen. Kylään voi tulla erilaisia koiria eikä siinä yleensä ole mitään ongelmaa. Töissä nukkuvat kaikki rauhassa omalla paikallaan vaikka ympärillä on härdelliä ja hässäkkää. Irtiolot ovat olleet helppo opettaa eikä sen kanssa ole yleensä ongelmia. Dio lähtee näistä hanakimmin riistan perään mutta yleensä kääntyy takaisin kun Flow kääntyy kutsusta peurankin perästä. Onnea on vahva sik-käsky jolla saa juosta jalkojen välistä. Viimeisempänä ja ehkä myös vähäisempänä, tykkään molempien rotujen ulkonäöstä. Liioittelemattomia, kauniita paimenkoiria. Terveys kohdillaan, vaikka molemmissa roduissa omat ongelmansa ovatkin (shelttien kinnerviat, PRA ja bortsujen OCD, epilepsia noin muutama mainitakseni)

Se, miksi otin Flown jälkeen sheltin, oli paljolti käytännön sanelema asia. Tämän hetkiseen laumaan ja elämäntilanteeseen pieni koira sopi paremmin. Toki yhdistelmä oli äärimmäisen kiinnostava ja Dio hurmasi pentuna meikäläisen. Mieluusti olisin lykännyt pennun hankkimista muutamalla vuodella mutta täydellinen yhdistelmä harvoin tulee vastaan omien aikataulujen mukaan. Diossa on kuitenkin ehkä eniten Hippiä mitä enää on saatavilla. Enkä valintaa ole katunut <3

Suurimmat erot tulevat ilmi harrastuspuolella. Vaikka sheltti on erinomainen harrastuskoira, ei sillä ole ihan samanlaista tarvetta tehdä töitä kuin bc:llä. Tai np ehkä Hipillä on. Sheltin mielestä tekeminen on siistii mutta sellainen pilkuntarkka pedanttisuus usein uupuu. Kunhan tässä nyt jotain kauhealla tohinalla tehdään niin annappa sitä palkkaa tännemullehetinyt. BC myös miettii ja pohtii enemmän. Tai ainakin Flow miettii. BC:llä on myös enemmän kykyä pitkäkestoisissa hommissa tai tehtävissä, jotka vaativat itsenäistä tekemistä. Oppimiskyvyssä ei ihan hirveitä eroja ole, sheltti ehkä ehtii härväämään oppimisen yhteydessä enemmän. BC:n kanssa saa toki nähdä aivan uusia ongelmamahdollisuuksia mm. silmänkäyton suhteen. Onhan Flowllakin näitä jäätymisiä kun esimerkiksi palkkalelu on sopivan häiritsevästi esillä. Tällaisia aivojumeja ei yhdenkään sheltin kanssa ole ollut. Sheltit tekevät mielellään useita toistoja peräkkäin, Flow sensijaan alkaa miettimän, onko sen tekemisessä jotain vikaa jos samanlaisia toistoja tulee liiaksi. Flown kanssa on äärimmäisen tärkeää treenata vähän mutta järkevästi kun sheltit taas tykkäävät toistaa osaamiaan asioita lukemattomia kertoja, kunhan palkasta sovitaan. Diolla on kestänyt selkeästi kaikkein pisimpään hiffata, että tekeminen on parasta ikinä mutta nyt ei motivaatiossa ole isoa eroa muihin vaan kaikki ovat heti valmiina tekemään kun pyyntö käy.



Miinuspuolista sheltin kanssa tulee ensimmäisenä mieleen äänenkäyttö. Olen antanut ajan kullata muistot ja pidän edelleen kiinni ajatuksesta, että aikaisemmin sain Hipin komennettua hiljaiseksi. Nythän se ei oikein enää toimi :P Hippi haukkuu ulkona paljon. Sisällä on onneksi hiljaa. Dio on hiljaisempi tyyppi mutta osaa toki haukkua. Näiden rinnalla Flow on mykkä. Joillekin karva voi olla ongelma mutta Hipillä ja Diolla on onneksi helppohoitoiset turkit. Käyn ne harjalla läpi pari kertaa kuukaudessa. Hipillä on sterkan jälkeen karvaa huomattavasti enemmän mutta laatu pysyi karkeana. Muita miinuksia... hmmm. Ehkä se, että shelttejä ei vaan voi olla yhtä.


BC:n miinuspuolia en ehkä osaa kauhean kattavasti kirjoittaa sillä Flow on oikeasti isoksi kasvanut sheltti bc:n karvoissa. Suurin miinus yksilötasolla on piilossa oleva epävarmuus, joka on ilmennyt mm. iän myötä tulleena ääniherkkyytenä. Kovat ja yllättävät äänet aiheuttavat huolestumista herkässä bordercolliessa. Flow on ollut jotenkin niin järjettömän kiltti ja helppo koira, etten ole varma, voiko tuollaista koiraa enää saada. Siksi uuden bc:n hankkiminen tulisi olemaan pitkä projekti. Tosin tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista, seuraavaa koiraa ei ole moneen vuoteen tulossa. Näiden kanssa riittää puuhaa ihan niin paljon kun vaan jaksaa itse tehdä. Ehkä mulla on hieman vaaleanpunaiset lasit silmillä mutta mä en kovin montaa miinusta omistani tähän hätään löytänyt. Harrastuspuolella jokaisessa on varmasti omat puutteensa mutta sen kautta en koiriani määrittele.



maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kyllä tää tästä!

Hippi voi hyvin. Suorastaan erinomaisesti! Sen ruokahalu on pohjaton, kaikki ne menetetyt ateriat pitäisi nyt saada lyhyessä ajassa pöytään Hipin mielestä. Ruokamäärä on nostettu normaaliin ja kaikki uppoaa nanosekunnissa. Ruokana Hippi saa nyt kalkkunan jauhelihaa, kaurapuuroa ja raejuustoa. Mennään nyt sillä hetken ja sitten joku sopiva nappula siihen kylkeen. Lopetin muut lääkitykset paitsi Tylosinin, sitä saa kuurinsa loppuun. Harkinnassa on Hipille myös kuonokoppa sillä en halua kokeilla enää kestääkö sen haima löydäksiä ulkoa. Toki voisin pitää sen jatkossa hihnassa mutta se ei oikein tunnu mieluisalta vaihtoehdolta. Äkkiäkös se koppaan tottuisi.

Flown ohjelma etenee hitaasti. Tai siis tällä hetkellä ei ollenkaan. Musiikki on nyt muhimassa ja treenaillaan erilaisia liikeyhdistelmiä. Vielä en tiedä, mitkä kaikki tulevat ohjelmaa asti mutta haluaisin siihen taas jotain uutta. Hypähdys-temppu on saatu toimimaan myös kauempana selän takana joten sitä ainakin haluaisin käyttää. Samoin sen edessä juoksemisen. Flowlle sterkan jälkeinen taukoilu ja vähempi treenaaminen on saanut aikaiseksi hirmuisen innon kun vihdoinkin pääsee jotain tekemään. Tälläkin kertaa tauko on tehnyt hyvää ja asioita on mietitty urakalla. Jopa positioiden treenaamisessa ei ole ahdistusta tullut joten ehkä syksyllä pääsisi HTM:n parissakin kisaamaan.

Tämä onnistuu nyt makuullakin!


Tänään Flow pääsi taas fyssarille PAtrician käsittelyyn. Liikkeissä Patricia huomasi, että kaarteisssa Flow suoristaa ranteita eli käyttää kroppaansa nyt paremmin! Samoin selkälinja pysyy tasaisempana liikkeessä. Jospa tuon kauan kadoksissa olleen selän saa oikeasti toimimaan kunnolla noiden jumppien kautta. Jalkojen nostoissa ja tasapainotyynyillä seistessä Flow käyttää edelleen vasenta takajalkaa huonommin kuin oikeaa. Ehkä tämä on jäänne sieltä pentuajan äksidentistä missä putosi pöydältä kun kiipesi pentuaitauksesta pois. Niinkuin tällviissiin. Muuten Flow oli ihmeen hyvässä kuosissa ja Patricia sanoikin tämän kerran menevän vallan hemmottelun piikkiin. Kerrankin noin päin.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kohti parempaa

Voi itku, mikä viikko ollut takana. Hippi oli ihan järkyn kipeä vielä tiistainakin joten siitä katsottiin rutkasti veri- ja virtsanäytteitä ultraamisen lisäksi. Ultrassa ei muuta poikkeavaa mutta haiman ympärillä näkyi kirkastumia, mitkä vahvistivat haimatulehdusepäilyä. Maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit, hematologia, proteiinit ja muut elinarvot olivat ihme ja kyllä kunnossa vaikka siinä vaiheessa Hippi oli ollut kaksi päivää käytännössä syömättä. Kvantitatiivinen cPL lähti ulkopuoliseen labraan. Hippi oli koko työpäivän tipassa ja sai läjäpäin lääkityksiä. Sille meni niin vatsahapposalpaajaa, pahoinvointilääkettä, kipulääkettä ja suolistoantibioottia. Ruokaa ei suostunut yhtään maistamaan vaikka mitä tarjosi. Oli oikeasti aika raastavaa katsoa kun Hippi työnsi nenän paistettuun kanafileeseen, seisoi siinä hetken ja sitten hoippui pois.

Taas tipassa...


Töissä eläinlääkäritkin olivat hieman kummissaan kun koira oli niin kipeä ja poissaoleva vaikka esim. veriarvot olivat kunnossa. Täydellinen ruokahaluttomuus oli myös äärimmäisen huolestuttavaa, etenkin kun sitä oli jatkunut jo kolme päivää. Jouduin edelleen pakkoruokkimaan sitä eli rasvatonta mössöruokaa poskihampaiden väliin ja luukku kiinni kunnes nielaisi ruoan. Onneksi sain vinkin Hipin puoliveljen omistajalta pahoinvointilääkkeestä, jota käytetään humaanipuolella sytostaattihoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin hoitoon. Kävin hakemassa lääkettä apteekista ja koiralle ääntä kohti. Tiistai-iltana Hippi oli kiinnostuneempi ruoasta, tuli hieman innokkaampana keittiöön kanapaloja katsomaan ja ottikin yhden palan itse suuhunsa. Enempää ei uponnut joten jouduin taas avustamaan ruokailua.

Keskiviikkona Hippi pääsi Vuokon työpaikalle koska meillä oli kiireinen päivä enkä olisi ehtinyt hoitaa Hippiä sen vaatimalla tavalla. Vuokko ehti hyvin lääkitä ja ruokkia sitä monta kertaa päivässä. Sainkin kuulumisia pitkin päivää miten Hippi oli vähän maistellut kissanruoan hyytelöä mutta omaa ruokaansa ei ottanut kuin ruiskulla. No, ainakin se osoitti pientä edistymistä ruokahalussa. Työpäivän jälkeen Vuokko toi Hipin ja otti vaihdossa Flown ja Dion kylään koska nuo kaksi olivat olleet hieman heitteillä alkuviikon. Eivät olleet päässeet kunnon lenkeille, puhumattakaan muusta viihdyttämisestä. Eivät ne olleet siitä onneksi moksiskaan mutta ihanaa, että Vuokko tarjoutui kaksikkoa liikuttamaan niin sain keskittyä Hipin hoitamiseen. Keskiviikkona tuli myös cPL tulos, joka oli 477 eli haimatulehdus. Onhan Hipillä ollut haimatulehdus kahdesti aikaisemminkin, arvojen ollessa silloin yli 1000 mutta eivät ne olleet mitään tämänkertaisen oireilun rinnalla. Kävin myös rtg-kuvaamassa vatsa ja rintaontelon klinikan puolella mutta ei sieltä mitään kauhua (onneksi) hypännyt silmille.

Illalla Hippi otti ensimmäisen kerran halukkaasti muutamia kanapaloja! Hirmuisen väsynyt se oli edelleen ja ulkona lähinnä vain käveli hiljaksiin eteenpäin. Ihmekö tuo kun neljä päivää oli jo mennyt onnettomilla ruokahaluilla. Tänään aamulla Hippi söi ruokaa pari ruokalusikallista mielellään! Enempää ei mennyt mutta eipä sitä isoja määriä uskaltaisikaan antaa kerralla. Töissä ruokiksella annoin Hipille ruokaa ja silloin se söi ekaa kertaa "normaalisti"! Meinasi purra lusikan mennessään kun tarjoilin sille kana-kaurapuuro-raejuustomössöä. Ja ilme oli jo enemmän tuttua Hippiä <3

Töiden jälkeen kävin vielä hakemassa Flown ja Dion hoidosta. Oli kyllä oikeasti ihana asia, että Vuokko tarjoutui kaksikon ottamaan hoitoon, jäi yksi stressi pois kun olisi pitänyt vielä harmitella tyyppien "laiminlyöntiä" kun kaikki omat tehot menivät Hipin hoitamiseen. Kotona Hippi sai taas pienen aterian mutta oksensi sen äsken... Vaikka hyviä merkkejä on paljon, on Hippi vielä kovasti toipilaana. Saa edelleen pahoinvointilääkettä, Litalginia, vatsahapposalpaajaa ja suolistoantibioottia. Toivon niin kovasti, että pahin olisi nyt takana ja Hippi pääsisi toipumaan oikein todenteolla! Vaikka Hipillä on ollut suhteellisen tiukka ruokavalio tähän mennessä, täytyy jatkossa olla vieläkin tarkempi tuon ruoan rasvapitoisuuden kanssa. Olen jopa miettinyt, että siirtäisin sen nyt sitten kokonaan nappulalle... Tai sitten täytyy typistää vieläkin sen lihavaihtoehtoja ja olla niiden kanssa supertarkka. No, tätä täytyy vielä miettiä ja suunnitella.

VäsyHippi