maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kyllä tää tästä!

Hippi voi hyvin. Suorastaan erinomaisesti! Sen ruokahalu on pohjaton, kaikki ne menetetyt ateriat pitäisi nyt saada lyhyessä ajassa pöytään Hipin mielestä. Ruokamäärä on nostettu normaaliin ja kaikki uppoaa nanosekunnissa. Ruokana Hippi saa nyt kalkkunan jauhelihaa, kaurapuuroa ja raejuustoa. Mennään nyt sillä hetken ja sitten joku sopiva nappula siihen kylkeen. Lopetin muut lääkitykset paitsi Tylosinin, sitä saa kuurinsa loppuun. Harkinnassa on Hipille myös kuonokoppa sillä en halua kokeilla enää kestääkö sen haima löydäksiä ulkoa. Toki voisin pitää sen jatkossa hihnassa mutta se ei oikein tunnu mieluisalta vaihtoehdolta. Äkkiäkös se koppaan tottuisi.

Flown ohjelma etenee hitaasti. Tai siis tällä hetkellä ei ollenkaan. Musiikki on nyt muhimassa ja treenaillaan erilaisia liikeyhdistelmiä. Vielä en tiedä, mitkä kaikki tulevat ohjelmaa asti mutta haluaisin siihen taas jotain uutta. Hypähdys-temppu on saatu toimimaan myös kauempana selän takana joten sitä ainakin haluaisin käyttää. Samoin sen edessä juoksemisen. Flowlle sterkan jälkeinen taukoilu ja vähempi treenaaminen on saanut aikaiseksi hirmuisen innon kun vihdoinkin pääsee jotain tekemään. Tälläkin kertaa tauko on tehnyt hyvää ja asioita on mietitty urakalla. Jopa positioiden treenaamisessa ei ole ahdistusta tullut joten ehkä syksyllä pääsisi HTM:n parissakin kisaamaan.

Tämä onnistuu nyt makuullakin!


Tänään Flow pääsi taas fyssarille PAtrician käsittelyyn. Liikkeissä Patricia huomasi, että kaarteisssa Flow suoristaa ranteita eli käyttää kroppaansa nyt paremmin! Samoin selkälinja pysyy tasaisempana liikkeessä. Jospa tuon kauan kadoksissa olleen selän saa oikeasti toimimaan kunnolla noiden jumppien kautta. Jalkojen nostoissa ja tasapainotyynyillä seistessä Flow käyttää edelleen vasenta takajalkaa huonommin kuin oikeaa. Ehkä tämä on jäänne sieltä pentuajan äksidentistä missä putosi pöydältä kun kiipesi pentuaitauksesta pois. Niinkuin tällviissiin. Muuten Flow oli ihmeen hyvässä kuosissa ja Patricia sanoikin tämän kerran menevän vallan hemmottelun piikkiin. Kerrankin noin päin.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kohti parempaa

Voi itku, mikä viikko ollut takana. Hippi oli ihan järkyn kipeä vielä tiistainakin joten siitä katsottiin rutkasti veri- ja virtsanäytteitä ultraamisen lisäksi. Ultrassa ei muuta poikkeavaa mutta haiman ympärillä näkyi kirkastumia, mitkä vahvistivat haimatulehdusepäilyä. Maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit, hematologia, proteiinit ja muut elinarvot olivat ihme ja kyllä kunnossa vaikka siinä vaiheessa Hippi oli ollut kaksi päivää käytännössä syömättä. Kvantitatiivinen cPL lähti ulkopuoliseen labraan. Hippi oli koko työpäivän tipassa ja sai läjäpäin lääkityksiä. Sille meni niin vatsahapposalpaajaa, pahoinvointilääkettä, kipulääkettä ja suolistoantibioottia. Ruokaa ei suostunut yhtään maistamaan vaikka mitä tarjosi. Oli oikeasti aika raastavaa katsoa kun Hippi työnsi nenän paistettuun kanafileeseen, seisoi siinä hetken ja sitten hoippui pois.

Taas tipassa...


Töissä eläinlääkäritkin olivat hieman kummissaan kun koira oli niin kipeä ja poissaoleva vaikka esim. veriarvot olivat kunnossa. Täydellinen ruokahaluttomuus oli myös äärimmäisen huolestuttavaa, etenkin kun sitä oli jatkunut jo kolme päivää. Jouduin edelleen pakkoruokkimaan sitä eli rasvatonta mössöruokaa poskihampaiden väliin ja luukku kiinni kunnes nielaisi ruoan. Onneksi sain vinkin Hipin puoliveljen omistajalta pahoinvointilääkkeestä, jota käytetään humaanipuolella sytostaattihoitojen aiheuttaman pahoinvoinnin hoitoon. Kävin hakemassa lääkettä apteekista ja koiralle ääntä kohti. Tiistai-iltana Hippi oli kiinnostuneempi ruoasta, tuli hieman innokkaampana keittiöön kanapaloja katsomaan ja ottikin yhden palan itse suuhunsa. Enempää ei uponnut joten jouduin taas avustamaan ruokailua.

Keskiviikkona Hippi pääsi Vuokon työpaikalle koska meillä oli kiireinen päivä enkä olisi ehtinyt hoitaa Hippiä sen vaatimalla tavalla. Vuokko ehti hyvin lääkitä ja ruokkia sitä monta kertaa päivässä. Sainkin kuulumisia pitkin päivää miten Hippi oli vähän maistellut kissanruoan hyytelöä mutta omaa ruokaansa ei ottanut kuin ruiskulla. No, ainakin se osoitti pientä edistymistä ruokahalussa. Työpäivän jälkeen Vuokko toi Hipin ja otti vaihdossa Flown ja Dion kylään koska nuo kaksi olivat olleet hieman heitteillä alkuviikon. Eivät olleet päässeet kunnon lenkeille, puhumattakaan muusta viihdyttämisestä. Eivät ne olleet siitä onneksi moksiskaan mutta ihanaa, että Vuokko tarjoutui kaksikkoa liikuttamaan niin sain keskittyä Hipin hoitamiseen. Keskiviikkona tuli myös cPL tulos, joka oli 477 eli haimatulehdus. Onhan Hipillä ollut haimatulehdus kahdesti aikaisemminkin, arvojen ollessa silloin yli 1000 mutta eivät ne olleet mitään tämänkertaisen oireilun rinnalla. Kävin myös rtg-kuvaamassa vatsa ja rintaontelon klinikan puolella mutta ei sieltä mitään kauhua (onneksi) hypännyt silmille.

Illalla Hippi otti ensimmäisen kerran halukkaasti muutamia kanapaloja! Hirmuisen väsynyt se oli edelleen ja ulkona lähinnä vain käveli hiljaksiin eteenpäin. Ihmekö tuo kun neljä päivää oli jo mennyt onnettomilla ruokahaluilla. Tänään aamulla Hippi söi ruokaa pari ruokalusikallista mielellään! Enempää ei mennyt mutta eipä sitä isoja määriä uskaltaisikaan antaa kerralla. Töissä ruokiksella annoin Hipille ruokaa ja silloin se söi ekaa kertaa "normaalisti"! Meinasi purra lusikan mennessään kun tarjoilin sille kana-kaurapuuro-raejuustomössöä. Ja ilme oli jo enemmän tuttua Hippiä <3

Töiden jälkeen kävin vielä hakemassa Flown ja Dion hoidosta. Oli kyllä oikeasti ihana asia, että Vuokko tarjoutui kaksikon ottamaan hoitoon, jäi yksi stressi pois kun olisi pitänyt vielä harmitella tyyppien "laiminlyöntiä" kun kaikki omat tehot menivät Hipin hoitamiseen. Kotona Hippi sai taas pienen aterian mutta oksensi sen äsken... Vaikka hyviä merkkejä on paljon, on Hippi vielä kovasti toipilaana. Saa edelleen pahoinvointilääkettä, Litalginia, vatsahapposalpaajaa ja suolistoantibioottia. Toivon niin kovasti, että pahin olisi nyt takana ja Hippi pääsisi toipumaan oikein todenteolla! Vaikka Hipillä on ollut suhteellisen tiukka ruokavalio tähän mennessä, täytyy jatkossa olla vieläkin tarkempi tuon ruoan rasvapitoisuuden kanssa. Olen jopa miettinyt, että siirtäisin sen nyt sitten kokonaan nappulalle... Tai sitten täytyy typistää vieläkin sen lihavaihtoehtoja ja olla niiden kanssa supertarkka. No, tätä täytyy vielä miettiä ja suunnitella.

VäsyHippi

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Huonon tuurin kasaantuma

Huonolla tuurilla on tapana kasaantua. Aina. Eilen aamulenkillä Hippi oli outo ja oksensi pariin otteeseen. Edellispäivänä oli syönyt pellolta jotain, mikä meni kitusista alas ennen kuin ehti kissaa sanoa. Ajattelin tämän olevan syy huonovointisuuteen ja lähdettiin sisälle. Seuraavaksi ei maistunut aamuruoka. Okei, tää on huolestuttavaa. Todella huolestuttavaa. Hippi saa olla aika sairas jotta ruoka jää kuppiin. Koska Hippi oli myös kovin apean oloinen, päätin lähteä töihin jotta saan sen tippaan. Pomo piipahti myös onneksi paikalla ja katsoi Hipin läpi. Päädyttiin ottamaan vähän verta haimatulehduksen pikatestiä varten. Tämä näyttikin positiivista joten Hipin vanha vaiva oli mitä todennäköisimmin palannut :( Monta vuotta se pysyikin kurissa. Tiedä sitten, oliko pellolta löytämä aarre ollut esim. jonkun linnun tiputtama talipallo/taliklöntti tai joku vastaava. Tai sitten sillä ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa. Muita elinarvoja en saanut katsottua koska koneet herjas jotain alerttia enkä mä osannut tehdä asialle mitään... No, huomenna sitten kun on viisaampia töissä paikalla.



Hippi sai vielä opiaattikipulääkkeen, oksennuksenestolääkkeen ja sai olla vielä tovin nesteytyksessä. Ruokahalu oli aivan nolla, edelleen. Nesteytys piristi sitä hieman ja laitoin vielä nahan alle pienen nestevaraston ennen kotiinlähtöä. Kotona se oli väsynyt mutta todennäköisesti pökkyrässä myös tuosta kipulääkkeestä. Ei halunnut syödä edelleenkään mitään joten ruiskuruokin sitä.

Aamulla Hippi ei ollut edelleenkään normaali joten tänäänkin vietettiin päivä nesteytyksessä. On se kiva, että voi lomailla päästäkseen takaisin töihin. Olin tietysti optimistisesti ottanut eilen kanyylin pois Hipiltä joten reppana piti kanyloida uudestaan. Hippi on jotenkin niin liikuttava noissa hoitotoimenpiteissä kun se on aivan hievahtamatta mutta tärisee kuin haavanlehti ja sen nenästä tippuu vettä kun on niin jännittävää.



Nyt ollaan taas kotona mutta kyllä Hippi on vieläkin apeana vaikka on nyt kaksi päivää ollut nesteytyksessä ja lääkittynä. Yritin tarjota sille suolistovaivaisille tarkoitettua purkkiruokaa muttei sekään maistunut joten jatkan ruiskuruokintaa. Huomenna Hippi ultrataan töissä ja katsotaan sitten, mikä on jatkohoito. Toivottavasti tyyppi paranisi nopeasti, ei se ole koskaan ollut näin kipeä :(

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hammasahdistusta


Lauantaina kurkin taas koirien leegoja ja kauhukseni huomasin, että Flowlla oli oikelta ylä P4-hammas murtunut kärjestään! Murtuma oli tosi röpelöinen ja terävä ja siitä oli paha sanoa, oliko ydinkanava paljastunut.


Olin katsonut hampaat viimeksi alkuviikosta joten hampaan oli täytynyt murtua päivää tai paria aikaisemmin. Koirat saivat sonninsudit torstaina joten se voi olla syypää tai sitten metsässä on karsittu oksia ja puunjuuria vähän turhan rajusti. Olin viikonlopun Turussa joten maltoin ihmeen hyvin odotella maanantaihin asti jotta pääsin työpaikalleni hammasta kuvaamaan. Olin itse yrittänyt tutkia hammasta eikä Flow tuntunut aristavan sitä lainkaan. Toisaalta F on niin kiltti ja tutkimiseen tottunut, että ei se pienistä olisi hätkähtänytkään. Yläleuan hampaiden kuvaaminen hereillä ei ole helpoin mahdollinen homma mutta onneksi Flow on juurikin niin kiltti, että tässäkin painoi leuan kiltisti tyynylle, piti pyyherullaa suussa (jottei filmi vahingossakaan vahingoitu) ja oli hievahtamatta paikoillaan kuvaamisen ajan. Eipä tää olis yksin onnistunutkaan jos koiruus olisi päättänyt olla astetta hankalampi.



Kuvastakaan ei varmuudella voinut sanoa, oliko ydin esillä joten tänään Flow pääsi pienille päiväunille jotta hammasta saatiin kunnolla tutkittua. Flow on niin lunki tyyppi, että se sai ihan miniannoksen rauhoitusainetta mutta se riitti sille varsin hyvin jotta sain sen kanyloitua. Eläinlääkäri tutki hammasta pitkään mutta murtuma oli oikeasti tosi hankala tulkita koska koetin ei selkeästi uponnut mihinkään. Ydin kuulsi murtumapinnasta joten päädyttiin hiomaan murtuma tasaisemmaksi ja suojaamaan murtumapinta juoksevalla kiillesidosmuovilla. Hammas kuvataan kolmen kuukauden päästä uudestaan siltä varalta, että se kuitenkin on ottanut vauriosta itseensä. Olisi ihan hirmuisen sääli poistattaa hammas mutta P4-hampaan juurihoitoon en kyllä lähde. Toki jos kortollirtg-kuvissa näkyy jotain tulehdusreaktiota niin sittenhän homma on selkee ja hammas lähtee mutta toivottavasti tämä hoito auttaa ja Flow saa pitää hampaansa.

Päiväunilta herätetty kaveri.


Flow on ollut tosi pitkään töttöröö ja nukkunut koko illan. Se on selvästi tosi herkkä kaikille lääkeaineille ja reagoi pieniin määriin. Eiköhän se silti ole jo huomenna oma itsensä.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Huhtikuuta pukkaa


Johan tässä ehdittiin huhtikuun puolelle vaikka tässä ehti pieni takatalvikin säikäyttää. Onneksi kevät puskee silti päälle ja kelit paranee kohinalla.



In any minute pääsee luonnonvesiin uimaankin.


Maaliskuun vikana viikonloppuna olin arvostelemassa koiratanssin maajoukkuekarsintoja. VOI-koirakoita oli paikalla mahtavat 21 kappaletta, molemmat lajit yhteenlaskettuina, joten siinä oli pää kuumana koko päivän. Arvostelu on muutenkin haasteellista eikä ison luokan järjestyksessä pitäminen tee siitä yhtään helpompaa. Olin aivan puhki päivän päätteeksi. Paljon oli hienoja esityksiä, onnistumisia ja luovuutta tuotu näytille. Innolla odotan, millaiset joukkueet saadaan tälle vuodelle kasaan!

Tiistaina käytiin Uudenmaan kennelpiirin vuosikokouksessa pokkaamassa huomionosoitus viime vuoden SM-voitosta. Mahtavaa, että piiri näitä huonionosoituksia jakaa!



Flow on treenaillut nyt front-variaatioita. Olen myös yrittänyt karsia hitaampia kääntymisiä pyytämällä perään parempaa yritystä josta vasta saa palkan. Joskus näköjään palkkailin kaikkia yrityksiä jolloin vauhti hieman hidastui. Nyt ollaan tehty vain hyvällä innolla reippaita kääntymisiä ja vain hyvistä saa palkan. Myös edessä kävelyyn on otettu vauhtia jolloin voisin itsekin juosta perässä. Tässä vielä mietinnässä, käytänkö vauhdikkaampaan menoon eri käskyä sillä kivahan ne olisi koiralle osata erottaa. Toistaiseksi on ollut sama käsky mutta mene-boostilla kun vauhtia on lisätty. Lisäiltiin myös pyörähdys mukaan siten, että matka vielä jatkuu ja sekin toimi. Tällä tavalla.

Toiseen suuntaan sivuaskeleet ovat edenneet hieman mutta tarvitsevat vielä "sivutuen" kepistä tms avuksi. Ehkä nää olis pitänyt opettaa koiralle ennen kuin tuo "vino" on muodostunut liian vahvaksi. Projekteja, projekteja. Onneksi jäät sulavat kentiltä kovaa vauhtia jolloin myös tekosyyt treenaamattomuudelle vähenevät. Sisällä noita on vähän vaikea treenata koska tarttis vähän enemmän mahdollisuutta etenemiseen jotta idea aukeaisi koiralle paremmin. Sisällä tilat riittää positioiden pieneen piperrykseen ja vaikkapa tassutemppujen hiomiseen mutta muuten on aika haastavaa sisällä treenata. Toki uusien liikkeiden opettelu tapahtuu aina sisällä mutta varsinkin suurin osa Flown liikkeistä kaipaa hieman enemmän tilaa.

Mutta nyt kun Flow on vihdoinkin keksinyt itselleen uuden musiikin, on treeni-into taas nostanut päätä. Nyt pääsee rakentamaan uutta ohjelmaa ja sitä kokeilemaan ja tuunaaman!

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kolmisen kuukautta sterilaatiosta


Flown sterilaatiosta on kulunut nyt kolmisen kuukautta. Paino on sillä pysynyt samassa eikä turkkikaan ole kokenut vielä mitään muutoksia. Toki eihän näin lyhyessä ajassa vielä näykään mitään isompaa. Metsässä Flow on ollut ehkä tavallista villimpi, on haastanut muita leikkiin ja juoksentelee reikäpäisemmin. Yksi negatiivinen piirre on nostanut päätä sillä Flow on alkanut käyttäytymään ohitustilanteissa huomattavasti epävarmemmin. Koskapa tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut, on se muutaman kerran yllättänyt meikäläisenkin ja vieraan koiran kohdalla alkanut haukkumaan. Siis Flow! Toki sterilaatio (kuin myös kastraatio) voi pahentaa epävarman koiran tilannetta joten se on hyvä ottaa huomioon plussia ja miinuksia miettiessä. En ole vain ennen tajunnut miten epävarmuus oikeasti asuu Flowssa, se on vain peittänyt sen niin hyvin hypätessään kuplaansa ja antamalla mulle kaiken vastuun ympäröivästä maailmasta. Varsinkin tuijottavat koirat ovat Flown mielestä tosi jännittäviä. Ennen se on kuitenkin vain kävellyt niiden ohi mutta nyt siis muutamaan otteeseen saanut sellaisen primitiivikohtauksen kohdalla! Ja sheltit ei paljoa kipinää tarvitse kun ovat möykässä mukana joten ongelmattomat ohitukset ovat vaihtuneet ajoittaisiin mökäkonsertteihin. Nyt, kun ongelma on havaittu ja todennettu, olen käskenyt Flown seuraamaan ohituksissa jolloin sen ei tarvitse yhtään ottaa vastuuta tilanteesta.

Sterkan vaikutusta äänipelkoihin ei ole vielä kunnolla päässyt vertailemaan. Flow ei ole ollut juurikaan tilanteissa missä sen olisi pitänyt huolestua jostain kuulemastaan. Tai sitten sen suhteen tilanne on parantunut sillä en ole sellaisia suuria huolestumiskohtauksia siltä nähnyt vaikka ihmisten ilmoilla ja hälinässä ollaan toki oltu. Antaa siis ajan kulua. Tuo leikkisyyden lisäntyminen on hieno asia, sillä Flow taantui hieman totiseksi lenkeillä ja oli valmiina kuuntelemaan käskyjä tai pyyntöjä vähän liiankin hartaasti vaikkei sellaisia ollut edes tiedossa. Ohitustilanteiden epävarmuuden uskoisin ratkeavan sillä, että otan Flown käskyn alle ja se saa huokaista helpotuksesta päästessään tekemiskuplaansa. Jos tämä ei toimi niin sitten asiaa täytyy alkaa työstämään ihan oikeasti.

Dio aloitti viime sunnuntaina juoksunsa joten se pitää onneksi aika tarkkaa väliä niiden kanssa. 7 kuukautta on oikein passeli väli. Dio ei aikaisempien juoksujen aikoihin ole merkkaillut ulkona mutta nyt tyyppi ilmeisesti on aikuistunut sen verran, että on keksinyt tämänkin asian. Huvittavan näköistä katsella kun syntymäonnellinen haistelee ja tähtäilee merkatessaan niin kovin tosissaan!

Viime sunnuntaina olin myös arvostelemassa möllikisoja Salossa pikakomennuksella. Edellisenä päivänä tuli viestiä, että toinen tuomareista oli sairastunut, pääsenkö tulemaan. Voivottelin hetken mielessäni häviävää vapaapäivääni mutta lupauiduin silti lähtemään kisoihin. Arvostelin ryhmät, teemaluokan ja möllit. Paljon erilaisia esityksiä ja huomattavasti haastellisempi arvosteluympäristö kuin virallisissa! Siellä sentäs on pisteet tukemassa päätöksiäni mutta nyt jouduin vain päättämään sijoitukset näkemäni perusteella. Eikä koiratanssissa ole aina helppoa verrata esityksiä toisiinsa kun ne voivat olla niin kovin erilaisia! Virallisissa voi pieniä eroja saada aikaan eri osa-alueiden pisteiden avulla kun jollain on mahtava liike-arsenaali, toinen tekee vähän mutta laadukkaita liikkeitä ja kolmannella on loistava taiteellinen osuus. No, paljon oli miettimistä mutta esitykset saatiin tuomarin mielivaltaisella päätöksellä järjestykseen.

Flow kisatunnelmia haistelemassa.


Huomenna on taas tiukka päivä kun menen arvostelemaan maajoukkuekarsinnat Akaalle. Voittajaluokan koirakoita on paljon ja niiden arvostelu käy kyllä ihan kokopäivätyöstä. Flown kanssa emme ole karsinnoissa mukana koska SM-voittajalla on mahdollisuus halutessaan hakea suoraan joukkueeseen. Kyllä me varmasti myös haemme, sittenhän on tullut kisattua PM-kisojen tiimoilta jokaisessa järjestävässä maassa kun tämän vuoden kisat ovat Tanskassa.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Taas hampaista


Hipin murtunut alakulmuri. Salama vääristää hieman värejä, murtuma ei ole noin punertava vaikka hammas värjäytynyt onkin. Tosin Hipillä on kovasta kulutuksesta johtuen kaikki hampaat tummuneet. Hampaan kärjessä oleva ruskea piste ei ole hammasydin vaan korvaavaa hammasluuta, tertiääridenttiiniä. Tätä muodostuu kun hammas kuluu.



Hipiltä kontrollirtg-kuvattiin torstaina puolisentoista vuotta sitten takapinnaltaan murtunut oikea alakulmahammas. Flown kanssa tapahtuneen törmäyksen jälkeen hampaasta murtui takapinnalta pieni siivu. Silloin murtuma tasoitettiin ja suojattiin kiillesidosmuovilla, hereillä luonnollisesti. Töissä moni kysyy, että onko eläin pakko rauhoittaa hampaiden kuvausta varten. No kyllä on. Ellei pysty vakuuttamaan eläinlääkäriä, että ei se takuuvarmasti pure rikki monen sadan euron fosforilevyä jolla hammasröntgenkuvat otetaan. Töissä siis lupasin ja vannoin, että Hippi osaa pitää puulastaa poskihampaiden välissä jolloin filmi saadaan sujautettua hampaiden väliin ilman pienintäkään naarmua. Tuumasta toimeen, Hippi kisukouruun makoilemaan, lasta suuhun ja filmi paikoilleen. Hyvin pysyi hievahtamatta asennossaan vaikka tilanne oli hieman jänskä Hipille.



Kuva otettiin sekä murtuneesta että vastakkaisesta alakulmurista sillä kuvista vertailtiin myös ytimien laajuutta. Jos hammas kuolee, ei se enää muodosta lisää hammasluuta jolloin sen hammasydin jää laajemmaksi kuin muiden hampaiden. Hammashan vahvistuu koiran eliniän ajan ja nuoren koiran hammas on aivan eri näköinen kuin vanhemman. Kuvista onneksi näki, että molemmat alakulmurit olivat saman "vahvuisia" eikä juuren ympärillä ollut merkkejä tulehdusmuutoksista. Vaikka Hipin hammas hoidettiin samana päivänä kun tuo episodi tapahtui, kuluu tuo kiillesidosmuovi pois ajan kuluessa. Hammasta päädyttiin taas seuraamaan sillä alakulmahammas on kuitenkin iso osa alaleuan rakennetta. Vaikka edellisestä hammashoidosta on kohta parisen vuotta, ei akuuttia tarvetta tällä hetkellä ole. Hammaskiveä on aavistus sisäpinnoilla mutta ientulehdusta ei onneksi ole.

Muutenkin murtuneet hampaat koiralla vaativat usein hoidon. Jos hammasydin on paljastunut murtumasta, ei sitä voi sellaisenaan suuhun jättää. Bakteerit pääsevät siitä suoraan hammasytimeen ja hammas on kipeä vaikkei sitä eläimestä aina huomaa. Vanhassa murtumassa hoitovaihtoehtoja ovat poisto tai juurihoito. Tuoreessa (maksimissaan noin 48 tuntia vanhassa) murtumassa voidaan hammas hoitaa myös pulpa-amputaatiolla. Varsinkin nuoren koiran kulmahampaissa tämä on parempi vaihtoehto kuin juurihoito, sillä siinä hammas jää eläväksi ja vahvistuu kun taas juurihoidossa hammasluun vahvuus on se mikä se on ja hammas voi jäädä heikommaksi. Pulpa-amputaatio on vain hyvä päästä tekemään mahdollisimman tuoreena joten jos aikaa kuluu tapaturmasta, jää hoitovaihtoehdoiksi juurihoito tai poisto. Pulpa-amputaation ennuste heikkenee mitä enemmän aikaa kuluu, siksi siinä usein pidetään rajana tuota 48 tuntia. Pulpa-amputaatioita ei tehdä joka paikassa enkä itse veisi koiraa kyseiseen toimenpiteeseen kuin hammashoitoihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Hoitovaihtoehtoja punnittaessa pitää muistaa, että juurihoidot ja pulpa-amputaatiot vaativat vuosittaiset kontrollikuvaukset joten jos se on kynnyskymysys, kannattaa valita hampaan poisto.

Se hampaista. Lauantaina käytiin Vuokon kanssa Porkkalassa ulkoilemassa aivan mahtavalla näköalapaikalla. Korkeilta kallioilta näkyi vaikka kuinka pitkälle, tulipahan bongattua isoja laivojakin!


Iloinen lenkkiseurue


Tuollaisista aurinkoisista päivistä saa kyllä niin paljon energiaa imettyä ettei tosikaan.

Queen of the world <3







Vapaa :P


Illaksi koirat pääsivät vielä Vuokolle hoitoon sillä lähdin veljen muksun kanssa katsomaan jääkiekkoa. Kyllä. Jääkiekkoa.
Kuvatodiste.


Tulipahan käytyä.

Paljon enemmän sain kiksejä sunnuntain tarjonnasta kun kävimme Vuokon tuttavan luona kiliterapiassa ja ratsastamassa. Nuo kilit olivat aivan luvattoman suloisia! Niin hauskoja pieniä otuksia <3


Kilfie


Reipas ratsumme Bullen


Tällä aurinko- ja kiliterapialla jaksaa taas yhden viikon etiäpäin!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Flown harrastuksista


Saatiin kommenttiosioon hyvä kysymys siitä, ettei Flown agility- tai tokoharrastuksista ole juurikaan mainintoja. Agility on jäänyt vähitellen pois enkä muista, olenko sitä koskaan isommin blogissa avannut.

Suurin syy siihen, ettei Flow tee enää agilitya on tämä


Sillä on tuollaiset Chaplin-etujalat, varpaat sojottavat ulospäin. Syy siihen on rintakehässä, se ei laskeudu tarpeeksi alas jolloin kyynärpäät jäävät ilman tukea. Raajat sillä itsessään on suorat mutta tuen puuttuessa kyynärpää pääsee vähän liikaa rintakehän alle.


Onhan tällaista rakennetta bortsuilla mutta mä en uskalla harrastaa etupäälle rankkaa lajia koiran kanssa, jonka rakenne ei ole optimaalinen siihen lajiin. Onhan toki koiratanssissakin mahdollista rasittaa etupäätä mutta siinä voi valita, mitä koiransa kanssa tekee :) Agilityssa Flow meni ihan todella lujaa joten se ei kroppaansa säästellyt. Tämä oli putkirallia mutta tuollaista kyytiä se meni muutenkin. Saahan Flow tehdä agilitya hupailumielessä mutta vakavasti tätä lajia emme harrasta. Flow tykkää valtavasti agilitysta mutta sille riittää myös sunnuntain sillisalaattitreenien ohessa juostut putkipätkät tai minihypyillä hyppelyt. Oliko agilityn lopettaminen järkevä vai ylihysteerinen päätös? Only heaven knows.

No entäs sitten toko. Kyllähän me sitä tehdään mutta todella vähän. Flow kävi 2013 kaksissa tokokokeissa ja sai ALOsta ykköstuloksen. Tämän jälkeen ajattelin pitää hieman treenitaukoa. Seuraavana keväänä seuramme etsi SM-joukkueisiin koiraa joten ajattelin säästää Flowta vielä alokasluokassa jotta voitaisiin kisailla joukkueessa siinä luokassa. Joukkuetta ei tullut mutta päätin säästellä alokasluokkaa piirimestaruuskisoihin. No sinnekään ei tullut joukkuetta mutta ehkä seuraavan vuoden SM-joukkue. No ei joukkuetta silloinkaan ja toko vaan jäi. Toki tässä välissä vaihtuivat säännöt joista mä olen edelleen hieman pihalla. Hipin kanssa tuli aikanaan pienimuotoinen tokotympääntyminen mutta ehkäpä Flown kanssa voisi kaivella motivaatiota jälleen esiin. Mä en jaksa olla pilkuntarkka koirieni kanssa, siksi toko ei ole koskaan kiehtonut mua erityisemmin. Toki Flown kanssa oli myös alkuun ahdistusta siitä "kun se ei ole samanlainen kuin Hippi". Kun se ei "seuraa samalla draivilla kun Hippi". No ei tietenkään, ei kukaan voi olla samanlainen kuin Hippi! Ei tämä silti estä tokon tekemistä, itseasiassa se lienee vain hyvä asia ettei Flow ole kuin Hippi :P Mutta silti toko ei ole minun lajini, vaikka sitä olen jokaisen koirani kanssa harrastanut ja vähintään alokasluokka kahlattu kaikkien kanssa. Eipä Diokaan ole tokoa juurikaan tehnyt, toki asioita kun treenataan niin vaikea niistä on eritellä, mikä on just minkäkin lajin treeniä kun samoja taitoja tarvitaan niin monissa lajeissa. Ehkä Flow silti vielä nähdään tokokehissä, jos omistaja vaan saa ne uudet säännöt opiskeltua.

Tosin oma motivaationi esim. kisaamisen suhteen on kokoajan vähenemässä. Mä tykkään opettaa asioita ja harrastella. Kisaaminenkin on ihan kivaa mutta ei se enää ole se juttu. Tai ei se koskaan ole ollut "se juttu". Lähinnä kisat ovat olleet tasontarkastuskokeita meille mutta nyt sekään ei enää välttämättä ole tarpeellista. Koirat nauttivat kun pääsevät tekemään arjen ohessa eri asioita/temppuja/liikkeitä milloin vain.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Se tunne kun loma on loppu


Ihan hullua miten nopeasti viikon loma vilahti ohi! Eihän tässä ehtinyt edes asennoitua lomaan kun se oli jo ohi :O. No, kesälomaa odotellessa. Toki flunssa ja sen tuoma räkäisyys verotti hieman omaa lomafiilistä. Viime lauantaina olin oman seuran nose work-koulutuksessa. Alkuun olin ajatellut mennä sinne Flown kanssa mutta jostain syystä päätin kuitenkin napata Hipin messiin vaikka oma ääni oli pelkkää kähinää. Ensin oli noin puolen tunnin teoriaosuus, jossa käytiin lajia läpi. Tämän jälkeen tehtiin pari erilaista harjoitusta. Ekassa setissä kouluttajalla oli tyhjiä lasipurkkeja joissa oli yhdessä eukalyptuksen hajua. Ensin otettiin yhden purkin kanssa ja palkkasin Hippiä joka kerta kun se haistoi purkkia. Sitten mukaan otettiin toinen (hajuton) purkki. Alkuun Hippi kävi ahkerasti hajupurkkia "haistelemassa" mutta kun näiden kahden purkkien paikkoja vaihdettiin päittäin, tökki Hippi vain nenäänsä alkuperäisessä paikassa olevaan purkkiin. Ei sillä mitään hajua ollut hajusta, kunhan oppi työntämään kuononsa lasipurkkiin. No, eihän tällaisessa pikakoulutuksessa tietenkään koira mitään opi mutta nauratti vain se, miten Hipin mielestä tehtävä oli nimenomaan kuonon työntäminen sinne purnukkaan.

Toisessa harjoituksessa paikalla oli neljä pahvilaatikkoa joissa yhdessä oli hajulappu. Tässä vaiheessa Hipillä oli jo vähän hirttänyt kiinni ja se vain juoksi laatikoita ympäri. Yritin palkkailla kaikesta mahdollisesta mielenkiinnosta oikeaa laatikkoa kohtaan mutta virtapiiri kiersi vain vääriä laatikoita onnesta soikeana. Ehkäpä jatkamme tätä rauhallisemmassa paikassa hieman vähemmin kierroksin. Hajulaatikkoon voisi myös laittaa nameja jolloin koiralle vahvistuu haettava haju samalla kun palkkaantuu ruoasta. Tosin nämä hajutehtävät ovat anyway vaikeita Hipille mutta ehkä niitä olisi juuri siksi hyvä sen kanssa tehdä. Kunhan nyt saisin tilattua sen hajun niin päästään jatkamaan tätä! Ja samalla voisi opettaa alkeita Diolle ja Flowllekin.

Vaihtelevan sään takia olen vähän arkonut jäälle menoa mutta lauantaina uskaltauduttiin lenkille. Kamera mukana, of course.



Dio, onko reilua??











"Opettaja, opettaja! Minä tiedän!"




Dio ottaa tosissaan tän personal trainer-homman. Flow tulee olemaan niin tikissä kesällä!


Eilen lenkkeiltiin tällaisessa porukassa Hyvinkään suunnalla. Kuvan iloisesta seurueesta nappasi Marianne Timonen.


Flown tehtävänä oli taas johtaa porukkaa läpi nietosten. Lumi oli ihanan puuterimaista joten sheltit jopa pysyivät mustavalkoisen vauhdissa.
Kuvat: Satu Tuominen


Lenkiltä ajeltiin hallille. Tällä kertaa päästiin sisään ja siis myös treenaamaan. Flown kanssa testailin jump-liikettä sen ollessa mun edessä. Vaikka muuten tietää hyvin, että pää suunnataan eteenpäin, kääntyi se pompahduksessa aina katsomaan mua. Toki tää on kovin uusi liike ylipäätään mutta Flown kanssa voi aika nopeasti vaikeuttaa sen oppimia taitoja. Etupalkkaa ei tällaisissa tilanteissa voi käyttää koska jumitus. Flow myös tietää, että front-johdannaisissa liikkeissä palkka lentää aina eteenpäin mutta silti tämä oli sille vaikeaa. Annoin sitten apukäskynä jumpin jälkeen front-käskyn ja palkkasin eteen kun vaihtoi katseen suunnan. Enpä tiedä, tarvitaanko me tätä koskaan kisoissa mutta reenaillaan nyt kuitenkin vaihtelun vuoksi. Flow pystyy tekemään tosi paljon eri liikkeitä jo mun edessä joten pompahdus olis tietty vähän erilainen. Mutta kassellaan.

Front-temppua ei vaan voi kauaa treenata kerrallaan koska tämän liikkeen kanssa se alkaa aina jossain vaiheessa tekemään vain puolittaisia kääntymisiä vaikka sitä ei ole niistä koskaan palkattu. Eli laatu todellakin korvaa määrän. Muutama hyvä toisto ja sitten muita juttuja kehiin. Flown peruutus on myös huonontunut ajan kuluessa ja nykyään se helposti tekee viime ohjelmassa olleen pyörähdyksen kun on pakittanut omasta mielestään tarpeeksi. Peruutus tarvitsee myös hippasen liikaa käskyjä pysyäkseen jatkuvana joten tämä täytyy ottaa taas tarjoamisen kautta tehotreeniin.

Dio oppi vilkuttamaan, ainakin silleen alkeisesti!


Noin muuten Dio pääsi pitkästä aikaa juoksemaan putkiin. Välillä irtoaa, välillä ei. Silloin kun ei osaa, jää räkyttämään jalkoihin. Välillä löytää putkiin vaikeimmistakin kulmista, välillä ei helpoimmastakaan. No eihän se putkea(kaan) osaa kunnolla kun on niin vähän niitä tehnyt. Seuraaminen on parantunut paljon. Seuraavaksi vaan pitäisi saada käden paikkoja vaihdeltua. Eipä se rallyssa haittaa mutta HTM:ssä olisi suotavaa pitää käsiä muuallakin kuin sivuilla. Dio on myös kehittynyt erinomaisen paljon Flow-häiriössä! Nyt se keskittyy ihan täysillä hommiin vaikka Flow hiippailee ympärillä. Melkoinen saavutus!

Flow pääsi tänään fyssariin Patrician hoidettavaksi. Alkuun kateltiin liikkeet ulkona. Tämäpä onkin melkoisen haastavaa Flown kanssa. Kun ei vaan pysty eikä kykene juoksemaan hihnassa nätisti vaan se nappaa samantien remmistä kiinni ja alkaa repimään sitä! Sain aikasta napakasti kieltää sitä ja siltikin sen silmät kiiluivat päässä kun olisi niin paljon tehnyt mieli roikkua remmissä... Mistähän se tällasenkin pöllöilyn on oppinut kun kulkee muuten niin nätisti remmissä. Patricia sanoi ensin, että liikkeet näyttivät paremmilta mutta kun sanoin epäileväni sen olevan jumissa jäärallailun jäljiltä, totesi Flown ehkä olevan niin tasaisesti jumissa, että Flown normaali irtonaisuus ja löysyys ei näy. Ja näinhän se olikin. Patricia sanoi, että Flown jäykkyys ei jostain syystä mene raajoihin asti vaan on vain selästään jumissa. Mutta sitähän Piirakin sanoi aikoinaan, että Flow kompensoi ranteiden ja kintereiden löysyyttä "jäykistämällä" selkänsä. Vaikka Flown jumpassa on ollut taukoja pm-reissun sairastelun ja sterkan takia, oli sen lihakset kuitenkin vahvistuneet ja ristikkäisten tassujen nostoissa se piti paketin huomattavan paljon paremmin kasassa kuin ennen. Jumppailuja siis jatketaan, kestoa ja määriä nostetaan. Kyllä se Flow vielä rakentaa toimivan selän!

Huomenna töihin näissä tunnelmissa (mulla on oma, erinomaisen hyvä kynä töissä ja auta armias, jos joku sitä joskus lainaa :P Edes silloin, kun olen itse jättänyt sen lojumaan oman onnensa nojaan jonnekin)

lauantai 18. helmikuuta 2017

Ainut tapa elää kauan on vanheta



My precious <3

11 vuotta kikkailevaa shelttielämää takana. Siitä tulee vuosi vuodelta röyhkeämpi, äänekkäämpi mutta sitäkin rakkaampi otus. Hipillä on ollut vaikutusta moneen ihmiseen ja se onkin syypää moneen uuteen shelttitalouteen. Eikä tuollaisia persoonia vaan ole joka oksalla, Hippi on kerrassaan ainutlaatuinen tyyppi. Ja siksi niin kovin tärkeä. Toivottavasti vuosia on vielä monia jäljellä Hippiäisen kanssa!