lauantai 18. helmikuuta 2017

Ainut tapa elää kauan on vanheta



My precious <3

11 vuotta kikkailevaa shelttielämää takana. Siitä tulee vuosi vuodelta röyhkeämpi, äänekkäämpi mutta sitäkin rakkaampi otus. Hipillä on ollut vaikutusta moneen ihmiseen ja se onkin syypää moneen uuteen shelttitalouteen. Eikä tuollaisia persoonia vaan ole joka oksalla, Hippi on kerrassaan ainutlaatuinen tyyppi. Ja siksi niin kovin tärkeä. Toivottavasti vuosia on vielä monia jäljellä Hippiäisen kanssa!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Mä hiihdän


Ihanat hiihtokelit viime viikolla ja viikonloppuna! Käytiin joka päivä hiihtelemässä, nyt kun siihen on mahdollisuus. Varsinkin yömyöhään jäällä sai olla ihan rauhassa.



Koirat ovat nauttineet erilaisista lenkeistä mutta valitettavasti Flown anturat eivät ole oikein tykänneet jäällä juoksentelusta. Ne kuluivat aika pahasti auki.


Flowlla on tollaset vaaleat ja vähän heikohkot anturat, shelteillä ei tällaista ongelmaa ilmennyt vaikka nekin rallasivat melkoista kyytiä järvellä. Hankin sitten töistä Flowlle Pawz-tossut suojaksi. Alkuun epäilin tossujen lentävän kyydistä kun mustavalkee kiihdyttää vauhtiaan mutta tossut pysyivätkin käsittämättömän hyvin menossa mukana! Tossujen lisäksi levittelen Pihqa-voidetta pari kertaa päivässä ja tämä yhdistelmä onkin toiminut varsin hyvin.

Kiitti hei ihan todella paljon näistä tossuista.










Harmi, että nyt ilmat lämpenivät. Lumi meni ihan sohjoksi jäällä... Toivottavasti ei ihan kokonaan mene pinta pilalle ennen kuin pakkaset taas palaavat!

Lauantaina kävin työkaverini kanssa Helsingissä pyörimässä. Koirat pääsivät taas näkemään vähän enemmän hulinaa ja vilinää.


Flowlla vaan on harmillisesti epämääräiset pelot lisääntyneet iän myötä. Sehän on aina kavahtanut esim. linja-autojen suhahtavia jarruja mutta nyt se lakosi maahan ratikan ohittaessa tai kun Forumissa oli lattianpesukone. Harmittaa ihan tosi paljon koiran puolesta jos sitä alkaa pelottamaan mitä ihmeellisimmät asiat. Tottumisesta ei Flown kohdalla ole kyse, se on nähnyt niin paljon asioita elämänsä aikana. Flown pentueessahan on ollut epävarmuutta ja kyllä Flowllakin sitä takuulla pohjalla on, se vaan on onnistunut peittämään sen niin hyvin vajoamalla kuplaansa kun saa esim tehdä jotain. Hesassakin se alkoi heti tekemään asioita kun siltä jotain pyysi, se oli sille jopa helpotus kun sen ei tarvinnut pärjätä "itsekseen" vaan sai tehdä mun kanssa juttuja. Ehkäpä yksi sen keskittymisen "voima" on siinä, että se ei halua nähdä pelottavia asioita vaan kuplassa on helpottavampi olla. Ei oo aina helppoa olla bordercollie. Saa nähdä, vaikuttaako sterkkaus noihin pelkotiloihin vai tuleeko ongelma kasvamaan ajan myötä. Toivottavasti ei!

Eilen yritettiin reippaasti mennä treenaamaan mutta Vuokon kanssa oltiin molemmat unohdettu hallikortti kotio joten treenaaminen vaihtui peltolenkkiin. Mutta ajatus oli tärkein! Tuosta suivaantuneena varasin tälle päivälle halliaikaa ja käytiin Piskipajalla treenailemassa. Vähän sellaista päämäärätöntä treenailua, as usually. Kaikki saivat tehdä sitä sun tätä. Mistä saisi sellaista järjestelmällisyyttä treenaamiseen? Ihan edes jonkinmoista suunnitelmaa? Dio teki rallyjuttuja. Uutena asiana kokeiltiin merkille lähetystä ja siitä sivulletuloa. Merkkiä Dio on tehnyt viimeksi syksyllä mutta tarjosi ihan älyttömän varmasti merkille menoja eri suunnista ja jäi kiltisti käskystä odottelemaan sinne. Dion herneet ovat selvästi kasvaneet vauhdilla sillä sen kanssa on nykyään tosi kiva tehdä, se yrittää innoissaan ja tekee paljon enemmän ajatuksella hommia. Dio jaksaa myös selvästi pidempiä pätkiä (vaikka pidänkin treenit sen kanssa lyhyinä edelleen). Flow sai tehdä eteenkävelyn ja edessä sivuttain kävelyn erottelua, pätkä eteenpäin ja pätkä sivulle. Hyvin se jo kuuntelee ja erottelee asiat. Samoin tekee hyvin asennonvaihtoja edessä, kuin myös tassun nostoja. Kaivoin myös vanhan hypähdystempun naftaliinista. Tätä on tehty parisen vuotta sitten enemmän kosketuskepin avulla mutta siitä meinasi vain tulla sellainen takajaloille nousu pahassa etukenossa joten jätin asian hautumaan. Nyt Flow kuitenkin teki niitä yllättävän hyvin joten sain niitä yhdistettyä sivuttaiskävelyyn, tällä lailla.



maanantai 6. helmikuuta 2017

Valgan reissu


Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen kohti Viroa tällaisella porukalla. Mukana myös urheana vahtikoirana Jos-holsku mutta se matkusti takapenkillä joten ei päässyt sikaosaston kuvaan.



Perillä Tallinnassa oltiin vasta 21:30 joten ajeltiin suoraan majapaikkaamme. Yövyttiin Ravila Manorissa, joka oli keskellä ei-mitään. Paikka oli iso kartano ja olimme paikan ainoat asiakkaat. Tää oli varmasti ihan hieno paikka mutta pimeässä näytti melkoiselta kummituskartanolta.


Paikan omistaja näytti meille avaimet ja sitten jäätiin sinne jättimäiseen kartanoon itseksemme. Ei siinä mitään, koirat lenkille, tavarat sisälle ja sitten huoneeseen ja ovi tiukasti lukkoon. Tuolla kävi mielessä, että miksi niitä kauhuleffoja on pitänyt katsoa. Onneksi aamu tuli pian ja päästiin jatkamaan matkaa. Näyttelypaikka oli Valgassa joten ajomatkaa oli reilut 2,5 tuntia. Suurimmalta osin tiet olivat ihan ok maantietä mutta mukaan mahtui myös pätkiä, missä tiet olivat kapeita ja mutkaisia.

Perille päästiin ilman harha-ajeluita. Paikkana oli paikallinen urheiluhalli, ihan kiva paikka näyttelylle. Vhän ahdasta mutta niinhän se tuppaa olemaan sisänäyttelyissä. Yritin tupsuttaa Dioa turkkia hieman tuuheammaksi mutta tyhjästä on aika vaikea nyhjäistä. Toisaalta näkyi hyvin ääriviivt, toisin kuin Hipillä joka on ihan käpylehmä-moodissa tukkansa kanssa tällä hetkellä.
Avo-narttuja oli neljä, kaikki Suomesta. Tuomari oli varsin ripeä ja päästiinkin pian pihalle kehästä EH:n kanssa. Tuli sanomaan, että excellent breed type mutta silmät. Piioparka kun hänen silmiään niin kovin parjataan. Ne on ihan hyvät öögat! Näkee pitkälle!


Vetskunarttuja oli kaksi, toinen oli Latvialainen trikki. Hippi sai ERIn mutta hävisi kilpakumppanilleen. Silti sai vielä SA:n joten jatkoimme PN-kehään. Siellä mun tuunaama näyttelyhihna levisi palasiksi ja Hippi oli valtoimenaan. Koska sillä oli kauhea hönkä päällä jo valmiiksi liikkeessä, heitti se ihan ranttaliksi, kiers mua ja haukkui ja lopulta seurasi väärällä puolella pingviiniloikallaan. Ei siis ihan vakuutettu tuomaria :D


Oman vuoron jälkeen odoteltiin spitz-poikien kehää katsomossa. Dio nukkui siellä hälinässä kuin kotonaan, Hippi oli aktiivisempi koska etsi syötävää...


Koska junnupojilla meni kehissä upeasti, jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Varsinkin tuo ROP-junnujen ryhmäkehä oli aika hullua härdelliä. Koiria oli ihan hitosti, niitä juoksutettiin isoon kehään roturyhmittäin ja tuomari valitsi muutaman aina jatkoon per ryhmä. Kokoomakehä oli ahdas tuollaiselle koiramäärälle ja nuorille koirille paljon tylsää odottelua. Päivän päätteeksi lähdettiin etsimään seuraavaa majoituspaikkaamme. Tämä oli ihan Viron ja Latvian rajan vieressä oleva Nakatu turismitalu. Kerrassaan kaunis paikka mutta (valitettavasti) täynnä koiria. Vaikka koiraihminen olenkin, en vaan oikeasti jaksa kuunnella sitä tauotonta räkytystä. Johonkin huoneeseen oli jätetty lauma pikkukoiria ja sen kyllä kuuli. Aamulla olisi saanut nukkua hieman pidempään mutta muut majoittuneet pitivät sellaista meteliä kuskatessaan koiria eestaas, paiskoessaan ovia ja puhumalla kovaan ääneen käytävillä ettei nukkumisesta tullut mitään. Toisten huomioon ottaminen on kerrassaan yliarvostettua...

Lähdettiin hyvissä ajoin kohti näyttelypaikkaa koska sää oli lumisateen takia hieman kehnompi. Tämän päivän tuomari oli hieman hitaampi, ainakin ennen sheltejä olleiden sakemannien kanssa. Shelttien kanssa arvosteluvauhti onneksi hieman nopeutui. Avo-narttuja oli samat neljä kuin eilenkin. Tänään Dio arvioitiin ERInomaiseksi ja se sijoittui kolmanneksi luokassaan. Paljon hyvää ja muutamia miinuksia löysi arvosteluun.



Nokkaeläin odottelemassa omaa vuoroaan.


Hipillä oli sama kilpakumppani ja lopputulemakin oli identtinen eilisen kanssa, ERI2 ja SA. PN-kehässä ei sijoitusta mutta tänään Hippi sentäs malttoi käyttäytyä vaikka sitä liputtavaa häntää ei alas saatukaan.


Dio saa nyt jäädä kasvattamaan itseään ja katsotaan näyttelyitä lisää hieman myöhemmin. Se on kuitenkin vielä hieman rimpula avoimeen luokkaan. Hipin kanssa voisi katsoa noita ilmaisia lähinäyttelyitä, se kun saa niistäkin revittyä huumoria irti.

Kotimatka sujui näppärästi ja ehdittiin vielä hieman shoppailemaan Tallinnassa koska laiva lähti vasta 22:30. Laivamatka olikin melkoista keikkumista kovan tuulen takia. Tämän takia päästiin satamaankin hieman myöhässä joten oltiin varsin myöhään kotona. Onneksi Flown kasvattaja oli vielä hereillä ja kotiutti mustvalkoisen vielä tuolloin yöllä joten tänään on saanut rauhassa toipua reissurähjääntymisestä. Diokin oli niin onnessaan päästessään taas juoksemaan Flown kanssa, pari päivää erossa best friendistä oli sille selvästi kova paikka.


maanantai 30. tammikuuta 2017

Tukkapäivitystä


Dion tukkaprojekti etenee hiukan. En todellakaan odottanut, että se kuukaudessa olisi tehnyt yhtään mitään mutta nyt kuitenkin pohjavillaa on ilmestynyt inasen. Tai ainakin mä luulen niin! Onhan se saanutkin hevoskuurit Nutrolinia, 1-TDC kapseleita, sinkkiä, biotiinia ja Fitminin coat-lisäravinnetta. Turkki on kyllä upean kiiltävä muuten mutta sitä vaan on aika vähänlaisesti :P



Noin muuten Dio ja Flow ovat olleet alkuvuoden, jälleen kerran, lihotuskuurilla. Flown sterkan jälkeen nipistin sen ruoasta ehkä noin 10% (tai alle) kun ajattelin sen olevan levossa eikä tarvitse niin paljoa ruokaa. No olis se tarvinnut koska meni laihtumaan. Dio taas on juossut metsissä ja lumessa Flown perässä joten sekin on taas tuollainen lähes-luuranko. Nyt ovat saaneet tovin isompia annoksia ja mukaan olen heittänyt messarista saatuja näyteruokia sport- ja penturuoista. Flow on saanut kylkiluiden päälle muutakin kuin nahkan mutta Dio on vielä hoikka. Siispä Dio on siirretty kolmeen ruokintakertaan. Käsittämätöntä, että shelttinartun kanssa joutuu painimaan tällaisen ongelman kanssa. Näinhän kävi tosin viime talvenakin joten ensi talvena täytyy ennakoida paremmin tuo lumessa kahlailun lisäämä energiantarve. Vaikka ei täällä just nyt ole lunta, on märässä umpimetsässä juokseminen vähän sama asia Diolle. Poluilla ei ole mitään järkeä kävellä kun ovat pelkkää jäätä mutta metsän puolella ei liukkautta huomaa.

Alkuviikosta käytiin paristi hiihtelemässä jäällä mutta sään lauhtumisen takia ei siellä voi enää harrastaa kuin vesihiihtoa... Tulispa vielä kunnon talvi, tää jäinen on-off talvi on kaikkein eniten sieltä ja syvältä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa hallilla treenaamassa. Flowlle aloin opettamaan musta poispäin kävelyä sivusuunnassa. Tähän tarvittiin rimaa auttamaan Flowta kävelemään suoraan. Tässä taas huomasi, että kaikenlainen "auttaminen" saa Flown vähän epävarmaksi. Sille olisi kaikkein paras kun voisi oivaltaa asiat ihan itse mutta nyt ei aivot keksinyt tarpeeksi hyvää tapaa saada Flow tarjoamaan itse kyseistä liikettä. Katsotaan, saako tästä valmista liikettä. Tassu kuonon päälle-temppu näytti, ettei koskaan pidä luovuttaa ja joskus sitä aikaa vain kuluu :) Nyt Flow tekee sitä yllättävän varmasti myös matkan päästä.

Dio sai tehdä vähän rallya. Yhdistelin sen osaamia asioita ja saatiin tehtyä mm. oikealta puolelta eteen ja peruutus-kyltti. Dio ei osaa seistä käskystä joten sitä ei saa pysäytettyä tuossa edessä ja peruutus saattaa lähteä vähän mihin sattuu. Myös matka olisi tuollaisenaan liian lyhyt mutta koska Dio tarjoaa helposti maahanmenoa lopuksi, pyysin sen takaisin viereen ennen kuin ehtii heittäytyä maahan.



Oikean puolen seuraamisessa Dio tavoittelee vielä palkkaa aikalailla mutta ehkäpä senkin saa häivytettyä pois ajan kanssa. Tehtiin myös täyskäännöksiä oikealla ja D on oppinut käyttämään hienosti takapäätään tuohonkin suuntaan. Välillä sen seuraamisasento hieman aukeaa joten siihen tarttis kiinnittää huomiota.



Harmillista, ettei päästy lauantain rallykisoihin. Dio on parantanut tekemistään lyhyessä ajassa ihan hirmuisen paljon! Sen herneet ovat vihdoinkin kohdanneet toisensa <3

Valgan näyttelyn laputkin tulivat. Shelttejä on parikymmentä kipaletta paikalla molempina päivinä. Dion turkkitilanne nyt on mikä on mutta Hippi on kasvattanut ihan hirmuisen tukan taas. Tosin turkin tilanne ei ole Hipin suurin ongelma, se kun liputtaa sitä häntäänsä aika surutta. Eikä sitä saa enää millään konstilla alas.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ihana valo!

Viikonloppuna ihana keli ja auringonpaiste! Täydellistä! Kyllä tuo aurinko on vain sellainen energialataaja ettei tosikaan. Ainakin sen huomaa silloin kun valoa ei vähään aikaa näe. Onneksi viikonloppu oli vapaa menoista niin sai vain olla ulkona ja kuvata pitkästä aikaa.

Tällä kokoonpanolla lenkkeiltiin lauantaina 25-tien varrella olevalla hiekkakuopalla.


Flown tehtävänä oli vetää porukkaa


Ja pienemmät paimenet pinkoivat perässä minkä tassuistaan pääsivät.


Diolla piti ehkä eniten kiirettä pysyä mustavalkoisen perässä. Ei oo helppoo olla personal trainer.







Tältä muuten näyttää illalla bordercollie, joka on juossut koko päivän shelttejä karkuun.


Sunnuntaina uskaltauduin taas pitkästä aikaa viereisen järven jäälle. Jotenkin sitä on kauhean arka menemään jäälle ellei siellä ole joku muu ensin käynyt. Nyt bongasin muutaman hiihtäjän ja lenkkeilijän joten eiköhän se jää ole jo tarpeeksi vahvaa. Kamera lähti toki taas mukaan kun keli oli mitä mainioin.



Aina on aikaa poseerata kameralle.


Mä en muuten enää yhtään ihmettele, että Flowlla on ollut hankala oppia tuo tassu kuonon päälle-temppu. Kun se pää on jostain syystä pakko kääntää aivan ylösalaisin niin tempusta saa kaksinverroin haasteellisemman...


Mutta kyllä Flow tän aina välillä osaa tehdä oikein!


Se tunne, kun huomaat vieneesi väärän tyypin lelun.




Synkronoidut kumijalat


Best friends forever. Ainakin Dion mielestä.


Dion silmät alkoivat näyttää nopeasti paremmilta tippakuurin aikana, onneksi kyseessä oli vain sidekalvontulehdus. Tiputellaan kuuri loppuun ja toivotaan, että se oli siinä!


Loppuun Flow haluaisi sanoa, että nääääin hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Viisi vuotta mustavalkoista elämää




Jo viisi vuotta. Ja samalla vasta viisi vuotta. Sehän alkaa olla parhaassa iässä. Tai milläs tosta paremmaksi voi muuttua kun on jo tuollainen ihmisen mieli. Paljon onnea viis veelle!

Eilen Flow kävi matkamessuilla esiintymässä Scancomingin asiakastapahtumassa. Esiintymistila oli harvinaisen hyvä, lattialla oli huopainen matto jolla Flow ei juurikaan liukastellut. Esitimme Jazz-ohjelman koska se on helpohko tuunata pienempään tilaan. Hippi ja Dio olivat myös mukana ja shetlantilaiset kiipeilivät milloin kenenkin sylissä onnesta soikeana. Hippi sai myös esittää temppujaan ja olihan se tohkeissaan. Jälleen kerran Hippiä luultiin pennuksi mutta ehei, kohtahan se on yksitoista. Ei vaan itse sitä vielä tiedä. Ja hyvä niin.

Eilen aamulla huomasin, että Diolla oli pieni rähmäkökkäre silmässä. Muutaman tunnin päästä sillä rähmikin molemmat silmät oikein paksua rähmää ja sidekalvot punoittivat. Matkamessureissun jälkeen kurvasin takaisin töihin hakemaan tippoja. En todellakaan tiedä mistä se hommasi itselleen noin mojovan silmätulehduksen mutta nyt sitten huuhdotaan silmiä ja pudotellaan tippoja monta kertaa päivässä. Rallykisat jää välistä mutta no can do.

Aina ei voi olla kuvauksellinen T. Hippiäinen



maanantai 16. tammikuuta 2017

Työvoitto!


Ei oo aina helppoa oppia uusia asioita, tuollaisilla mustavalkoisilla älyköilläkään. Flown tassu kuonolle-temppua on opetettu kauan, en edes muista kuinka kauan! Aloitin teippivirityksellä kuonon päällä mutta sain aikaan vain epämääräistä huitomista. Temppu tauolle. Siirsin sen jälkeen teipinpalan silmän yläpuolelle, lisää epämääräistä huitomista joten temppu taas tauolle. Nyt Flown saikun aikaan kaivoin tämän taas työn alle. Ajatus oli selvästi muhinut Flown päässä mutta kestoa oli vaikea saada aikaiseksi, etenkin kun Flow käänsi päänsä vallan omituisiin asentoihin. Kestoa saatiin lisää kun Flow teki temppua makaamalla maassa. Ja nyt, tadaa, reilun vuoden (ellei peräti kahdenkin) projekti on päässyt lähes lopulliseen muotoon :D Tauko tekee hyvää, välillä molempien kannattaa pitää tuumaustaukoja. Eikä kannata luovuttaa vaikka joku asia tuntuu ihan mahdottomalta just omalle koiralle opettaa. Ei se ole aina helppoa bordercollieillakaan :P



lauantai 14. tammikuuta 2017

Piupalin ratatreenit


Keskiviikkona oli Dion rallyratatreenit. Hetken mietin, että näähän taitaa olla Dion ekat ohjatut treenit mutta kävihän se muutamissa Sennin agilitytreeneissä alle vuoden ikäisenä. Alo-ryhmässä oli kolme koiraa ja Dio näistä viimeinen. Tehtiin tällaista rataa:



Paljon seuraamista spiraalien muodossa. Ei siis helppoa Piiolle. Treenit oli Veikkolassa, uudessa Tassutin-hallissa. Varsin hieno ja siisti halli mutta vähän pienehkö. Rallyrataa mahduttiin kuitenkin tekemään ihan ookoosti. Dio oli vikana suorittamassa ja odotteli vuoroaan varsin lungisti.


Olin ajatellut tehdä palkattomana oman suorituksemme, se kun on Diolle vielä haastavaa. Dio kuitenkin yllätti iloisesti tehden ihan äärettömän hyvin! Koska koulutusta piti tuomari Jaana Karppinen, saatiin radasta myös kisanomainen arvostelu. Jouduin uusimaan tuon spiraalin oikealle koska Diolla meni hihna jalan alle ja kun yritin sitä vauhdissa koukkia pois, kierrettiin törppöjä vähän ylimääräisiä kertoja. Ei sitä voi kahteen asiaan keskittyä samaan aikaan :P. Liikkeestä maahanmeno oli hieman viko joten siitä -1. Muuten Dio teki virheetöntä työtä! Se keskittyi tosi hienosti hommiin vaikka rata oli aika ahdas ja kylttejä tuli nopeaan tahtiin. Kontakti sillä piti koko radan ajan eikä se ollut kylteistä tai merkeistä kiinnostunut vaikkei niiden kanssa ole ihan kauheasti treenannut.

Tämä hidas eteneminen Piupalin kanssa alkaa tuottaa hedelmää. Se on tarvinnut tämän ajan mutta nyt se kestää selkeästi jo pidempää palkattomuutta ja useiden liikkeiden yhdistelemistä. Dion työskentelykuplan rakentaminen on kestänyt kauemmin kuin muilla mutta eipä näitä voi todellakaan vertailla keskenään. Jos jokaista yksilöä yrittää survoa samaan muottiin, menee takuulla jossain vaiheessa metsään. Toivottavasti saan tämän kehityksen pidettyä noususuunnassa!

Oman ratasuorituksen jälkeen tehtiin vielä koiran kiertämistä palkan kanssa, tässä kun Diolla pää pyöri kuin pöllöllä. Täytynee ottaa vaikka etupalkka käyttöön. Tai siis ensin opettaa Diolle etupalkka, ei taida sitä osata... Tein myös lähtörutiinien kanssa kaksi ekaa kylttiä ja palkkasin sen jälkeen. Näitä ratatreenejä on tuolla Veikkolassa keskiviikkoisin joten täytyy yrittää ainakin Dion kanssa päästä käymään niissä. Tällaisista treeneistä on sille varmasti kaikkein eniten hyötyä tällä hetkellä!

Sain muuten itselleni kuvia Fitmin- ja Buddyguardkuvauksista. Kuvaajana näissä Kim Öhman.

Hipin ilme on tässä vaan niin priceless. Huono tarjoilu ja tyhjä kuppi on yhtäkuin närkästyneen näköinen shetlantilainen.




Uusimmassa kouluaisessa oli muuten tyypit päässeet julisteeseen.