lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kolmisen kuukautta sterilaatiosta


Flown sterilaatiosta on kulunut nyt kolmisen kuukautta. Paino on sillä pysynyt samassa eikä turkkikaan ole kokenut vielä mitään muutoksia. Toki eihän näin lyhyessä ajassa vielä näykään mitään isompaa. Metsässä Flow on ollut ehkä tavallista villimpi, on haastanut muita leikkiin ja juoksentelee reikäpäisemmin. Yksi negatiivinen piirre on nostanut päätä sillä Flow on alkanut käyttäytymään ohitustilanteissa huomattavasti epävarmemmin. Koskapa tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut, on se muutaman kerran yllättänyt meikäläisenkin ja vieraan koiran kohdalla alkanut haukkumaan. Siis Flow! Toki sterilaatio (kuin myös kastraatio) voi pahentaa epävarman koiran tilannetta joten se on hyvä ottaa huomioon plussia ja miinuksia miettiessä. En ole vain ennen tajunnut miten epävarmuus oikeasti asuu Flowssa, se on vain peittänyt sen niin hyvin hypätessään kuplaansa ja antamalla mulle kaiken vastuun ympäröivästä maailmasta. Varsinkin tuijottavat koirat ovat Flown mielestä tosi jännittäviä. Ennen se on kuitenkin vain kävellyt niiden ohi mutta nyt siis muutamaan otteeseen saanut sellaisen primitiivikohtauksen kohdalla! Ja sheltit ei paljoa kipinää tarvitse kun ovat möykässä mukana joten ongelmattomat ohitukset ovat vaihtuneet ajoittaisiin mökäkonsertteihin. Nyt, kun ongelma on havaittu ja todennettu, olen käskenyt Flown seuraamaan ohituksissa jolloin sen ei tarvitse yhtään ottaa vastuuta tilanteesta.

Sterkan vaikutusta äänipelkoihin ei ole vielä kunnolla päässyt vertailemaan. Flow ei ole ollut juurikaan tilanteissa missä sen olisi pitänyt huolestua jostain kuulemastaan. Tai sitten sen suhteen tilanne on parantunut sillä en ole sellaisia suuria huolestumiskohtauksia siltä nähnyt vaikka ihmisten ilmoilla ja hälinässä ollaan toki oltu. Antaa siis ajan kulua. Tuo leikkisyyden lisäntyminen on hieno asia, sillä Flow taantui hieman totiseksi lenkeillä ja oli valmiina kuuntelemaan käskyjä tai pyyntöjä vähän liiankin hartaasti vaikkei sellaisia ollut edes tiedossa. Ohitustilanteiden epävarmuuden uskoisin ratkeavan sillä, että otan Flown käskyn alle ja se saa huokaista helpotuksesta päästessään tekemiskuplaansa. Jos tämä ei toimi niin sitten asiaa täytyy alkaa työstämään ihan oikeasti.

Dio aloitti viime sunnuntaina juoksunsa joten se pitää onneksi aika tarkkaa väliä niiden kanssa. 7 kuukautta on oikein passeli väli. Dio ei aikaisempien juoksujen aikoihin ole merkkaillut ulkona mutta nyt tyyppi ilmeisesti on aikuistunut sen verran, että on keksinyt tämänkin asian. Huvittavan näköistä katsella kun syntymäonnellinen haistelee ja tähtäilee merkatessaan niin kovin tosissaan!

Viime sunnuntaina olin myös arvostelemassa möllikisoja Salossa pikakomennuksella. Edellisenä päivänä tuli viestiä, että toinen tuomareista oli sairastunut, pääsenkö tulemaan. Voivottelin hetken mielessäni häviävää vapaapäivääni mutta lupauiduin silti lähtemään kisoihin. Arvostelin ryhmät, teemaluokan ja möllit. Paljon erilaisia esityksiä ja huomattavasti haastellisempi arvosteluympäristö kuin virallisissa! Siellä sentäs on pisteet tukemassa päätöksiäni mutta nyt jouduin vain päättämään sijoitukset näkemäni perusteella. Eikä koiratanssissa ole aina helppoa verrata esityksiä toisiinsa kun ne voivat olla niin kovin erilaisia! Virallisissa voi pieniä eroja saada aikaan eri osa-alueiden pisteiden avulla kun jollain on mahtava liike-arsenaali, toinen tekee vähän mutta laadukkaita liikkeitä ja kolmannella on loistava taiteellinen osuus. No, paljon oli miettimistä mutta esitykset saatiin tuomarin mielivaltaisella päätöksellä järjestykseen.

Flow kisatunnelmia haistelemassa.


Huomenna on taas tiukka päivä kun menen arvostelemaan maajoukkuekarsinnat Akaalle. Voittajaluokan koirakoita on paljon ja niiden arvostelu käy kyllä ihan kokopäivätyöstä. Flown kanssa emme ole karsinnoissa mukana koska SM-voittajalla on mahdollisuus halutessaan hakea suoraan joukkueeseen. Kyllä me varmasti myös haemme, sittenhän on tullut kisattua PM-kisojen tiimoilta jokaisessa järjestävässä maassa kun tämän vuoden kisat ovat Tanskassa.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Taas hampaista


Hipin murtunut alakulmuri. Salama vääristää hieman värejä, murtuma ei ole noin punertava vaikka hammas värjäytynyt onkin. Tosin Hipillä on kovasta kulutuksesta johtuen kaikki hampaat tummuneet. Hampaan kärjessä oleva ruskea piste ei ole hammasydin vaan korvaavaa hammasluuta, tertiääridenttiiniä. Tätä muodostuu kun hammas kuluu.



Hipiltä kontrollirtg-kuvattiin torstaina puolisentoista vuotta sitten takapinnaltaan murtunut oikea alakulmahammas. Flown kanssa tapahtuneen törmäyksen jälkeen hampaasta murtui takapinnalta pieni siivu. Silloin murtuma tasoitettiin ja suojattiin kiillesidosmuovilla, hereillä luonnollisesti. Töissä moni kysyy, että onko eläin pakko rauhoittaa hampaiden kuvausta varten. No kyllä on. Ellei pysty vakuuttamaan eläinlääkäriä, että ei se takuuvarmasti pure rikki monen sadan euron fosforilevyä jolla hammasröntgenkuvat otetaan. Töissä siis lupasin ja vannoin, että Hippi osaa pitää puulastaa poskihampaiden välissä jolloin filmi saadaan sujautettua hampaiden väliin ilman pienintäkään naarmua. Tuumasta toimeen, Hippi kisukouruun makoilemaan, lasta suuhun ja filmi paikoilleen. Hyvin pysyi hievahtamatta asennossaan vaikka tilanne oli hieman jänskä Hipille.



Kuva otettiin sekä murtuneesta että vastakkaisesta alakulmurista sillä kuvista vertailtiin myös ytimien laajuutta. Jos hammas kuolee, ei se enää muodosta lisää hammasluuta jolloin sen hammasydin jää laajemmaksi kuin muiden hampaiden. Hammashan vahvistuu koiran eliniän ajan ja nuoren koiran hammas on aivan eri näköinen kuin vanhemman. Kuvista onneksi näki, että molemmat alakulmurit olivat saman "vahvuisia" eikä juuren ympärillä ollut merkkejä tulehdusmuutoksista. Vaikka Hipin hammas hoidettiin samana päivänä kun tuo episodi tapahtui, kuluu tuo kiillesidosmuovi pois ajan kuluessa. Hammasta päädyttiin taas seuraamaan sillä alakulmahammas on kuitenkin iso osa alaleuan rakennetta. Vaikka edellisestä hammashoidosta on kohta parisen vuotta, ei akuuttia tarvetta tällä hetkellä ole. Hammaskiveä on aavistus sisäpinnoilla mutta ientulehdusta ei onneksi ole.

Muutenkin murtuneet hampaat koiralla vaativat usein hoidon. Jos hammasydin on paljastunut murtumasta, ei sitä voi sellaisenaan suuhun jättää. Bakteerit pääsevät siitä suoraan hammasytimeen ja hammas on kipeä vaikkei sitä eläimestä aina huomaa. Vanhassa murtumassa hoitovaihtoehtoja ovat poisto tai juurihoito. Tuoreessa (maksimissaan noin 48 tuntia vanhassa) murtumassa voidaan hammas hoitaa myös pulpa-amputaatiolla. Varsinkin nuoren koiran kulmahampaissa tämä on parempi vaihtoehto kuin juurihoito, sillä siinä hammas jää eläväksi ja vahvistuu kun taas juurihoidossa hammasluun vahvuus on se mikä se on ja hammas voi jäädä heikommaksi. Pulpa-amputaatio on vain hyvä päästä tekemään mahdollisimman tuoreena joten jos aikaa kuluu tapaturmasta, jää hoitovaihtoehdoiksi juurihoito tai poisto. Pulpa-amputaation ennuste heikkenee mitä enemmän aikaa kuluu, siksi siinä usein pidetään rajana tuota 48 tuntia. Pulpa-amputaatioita ei tehdä joka paikassa enkä itse veisi koiraa kyseiseen toimenpiteeseen kuin hammashoitoihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Hoitovaihtoehtoja punnittaessa pitää muistaa, että juurihoidot ja pulpa-amputaatiot vaativat vuosittaiset kontrollikuvaukset joten jos se on kynnyskymysys, kannattaa valita hampaan poisto.

Se hampaista. Lauantaina käytiin Vuokon kanssa Porkkalassa ulkoilemassa aivan mahtavalla näköalapaikalla. Korkeilta kallioilta näkyi vaikka kuinka pitkälle, tulipahan bongattua isoja laivojakin!


Iloinen lenkkiseurue


Tuollaisista aurinkoisista päivistä saa kyllä niin paljon energiaa imettyä ettei tosikaan.

Queen of the world <3







Vapaa :P


Illaksi koirat pääsivät vielä Vuokolle hoitoon sillä lähdin veljen muksun kanssa katsomaan jääkiekkoa. Kyllä. Jääkiekkoa.
Kuvatodiste.


Tulipahan käytyä.

Paljon enemmän sain kiksejä sunnuntain tarjonnasta kun kävimme Vuokon tuttavan luona kiliterapiassa ja ratsastamassa. Nuo kilit olivat aivan luvattoman suloisia! Niin hauskoja pieniä otuksia <3


Kilfie


Reipas ratsumme Bullen


Tällä aurinko- ja kiliterapialla jaksaa taas yhden viikon etiäpäin!

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Flown harrastuksista


Saatiin kommenttiosioon hyvä kysymys siitä, ettei Flown agility- tai tokoharrastuksista ole juurikaan mainintoja. Agility on jäänyt vähitellen pois enkä muista, olenko sitä koskaan isommin blogissa avannut.

Suurin syy siihen, ettei Flow tee enää agilitya on tämä


Sillä on tuollaiset Chaplin-etujalat, varpaat sojottavat ulospäin. Syy siihen on rintakehässä, se ei laskeudu tarpeeksi alas jolloin kyynärpäät jäävät ilman tukea. Raajat sillä itsessään on suorat mutta tuen puuttuessa kyynärpää pääsee vähän liikaa rintakehän alle.


Onhan tällaista rakennetta bortsuilla mutta mä en uskalla harrastaa etupäälle rankkaa lajia koiran kanssa, jonka rakenne ei ole optimaalinen siihen lajiin. Onhan toki koiratanssissakin mahdollista rasittaa etupäätä mutta siinä voi valita, mitä koiransa kanssa tekee :) Agilityssa Flow meni ihan todella lujaa joten se ei kroppaansa säästellyt. Tämä oli putkirallia mutta tuollaista kyytiä se meni muutenkin. Saahan Flow tehdä agilitya hupailumielessä mutta vakavasti tätä lajia emme harrasta. Flow tykkää valtavasti agilitysta mutta sille riittää myös sunnuntain sillisalaattitreenien ohessa juostut putkipätkät tai minihypyillä hyppelyt. Oliko agilityn lopettaminen järkevä vai ylihysteerinen päätös? Only heaven knows.

No entäs sitten toko. Kyllähän me sitä tehdään mutta todella vähän. Flow kävi 2013 kaksissa tokokokeissa ja sai ALOsta ykköstuloksen. Tämän jälkeen ajattelin pitää hieman treenitaukoa. Seuraavana keväänä seuramme etsi SM-joukkueisiin koiraa joten ajattelin säästää Flowta vielä alokasluokassa jotta voitaisiin kisailla joukkueessa siinä luokassa. Joukkuetta ei tullut mutta päätin säästellä alokasluokkaa piirimestaruuskisoihin. No sinnekään ei tullut joukkuetta mutta ehkä seuraavan vuoden SM-joukkue. No ei joukkuetta silloinkaan ja toko vaan jäi. Toki tässä välissä vaihtuivat säännöt joista mä olen edelleen hieman pihalla. Hipin kanssa tuli aikanaan pienimuotoinen tokotympääntyminen mutta ehkäpä Flown kanssa voisi kaivella motivaatiota jälleen esiin. Mä en jaksa olla pilkuntarkka koirieni kanssa, siksi toko ei ole koskaan kiehtonut mua erityisemmin. Toki Flown kanssa oli myös alkuun ahdistusta siitä "kun se ei ole samanlainen kuin Hippi". Kun se ei "seuraa samalla draivilla kun Hippi". No ei tietenkään, ei kukaan voi olla samanlainen kuin Hippi! Ei tämä silti estä tokon tekemistä, itseasiassa se lienee vain hyvä asia ettei Flow ole kuin Hippi :P Mutta silti toko ei ole minun lajini, vaikka sitä olen jokaisen koirani kanssa harrastanut ja vähintään alokasluokka kahlattu kaikkien kanssa. Eipä Diokaan ole tokoa juurikaan tehnyt, toki asioita kun treenataan niin vaikea niistä on eritellä, mikä on just minkäkin lajin treeniä kun samoja taitoja tarvitaan niin monissa lajeissa. Ehkä Flow silti vielä nähdään tokokehissä, jos omistaja vaan saa ne uudet säännöt opiskeltua.

Tosin oma motivaationi esim. kisaamisen suhteen on kokoajan vähenemässä. Mä tykkään opettaa asioita ja harrastella. Kisaaminenkin on ihan kivaa mutta ei se enää ole se juttu. Tai ei se koskaan ole ollut "se juttu". Lähinnä kisat ovat olleet tasontarkastuskokeita meille mutta nyt sekään ei enää välttämättä ole tarpeellista. Koirat nauttivat kun pääsevät tekemään arjen ohessa eri asioita/temppuja/liikkeitä milloin vain.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Se tunne kun loma on loppu


Ihan hullua miten nopeasti viikon loma vilahti ohi! Eihän tässä ehtinyt edes asennoitua lomaan kun se oli jo ohi :O. No, kesälomaa odotellessa. Toki flunssa ja sen tuoma räkäisyys verotti hieman omaa lomafiilistä. Viime lauantaina olin oman seuran nose work-koulutuksessa. Alkuun olin ajatellut mennä sinne Flown kanssa mutta jostain syystä päätin kuitenkin napata Hipin messiin vaikka oma ääni oli pelkkää kähinää. Ensin oli noin puolen tunnin teoriaosuus, jossa käytiin lajia läpi. Tämän jälkeen tehtiin pari erilaista harjoitusta. Ekassa setissä kouluttajalla oli tyhjiä lasipurkkeja joissa oli yhdessä eukalyptuksen hajua. Ensin otettiin yhden purkin kanssa ja palkkasin Hippiä joka kerta kun se haistoi purkkia. Sitten mukaan otettiin toinen (hajuton) purkki. Alkuun Hippi kävi ahkerasti hajupurkkia "haistelemassa" mutta kun näiden kahden purkkien paikkoja vaihdettiin päittäin, tökki Hippi vain nenäänsä alkuperäisessä paikassa olevaan purkkiin. Ei sillä mitään hajua ollut hajusta, kunhan oppi työntämään kuononsa lasipurkkiin. No, eihän tällaisessa pikakoulutuksessa tietenkään koira mitään opi mutta nauratti vain se, miten Hipin mielestä tehtävä oli nimenomaan kuonon työntäminen sinne purnukkaan.

Toisessa harjoituksessa paikalla oli neljä pahvilaatikkoa joissa yhdessä oli hajulappu. Tässä vaiheessa Hipillä oli jo vähän hirttänyt kiinni ja se vain juoksi laatikoita ympäri. Yritin palkkailla kaikesta mahdollisesta mielenkiinnosta oikeaa laatikkoa kohtaan mutta virtapiiri kiersi vain vääriä laatikoita onnesta soikeana. Ehkäpä jatkamme tätä rauhallisemmassa paikassa hieman vähemmin kierroksin. Hajulaatikkoon voisi myös laittaa nameja jolloin koiralle vahvistuu haettava haju samalla kun palkkaantuu ruoasta. Tosin nämä hajutehtävät ovat anyway vaikeita Hipille mutta ehkä niitä olisi juuri siksi hyvä sen kanssa tehdä. Kunhan nyt saisin tilattua sen hajun niin päästään jatkamaan tätä! Ja samalla voisi opettaa alkeita Diolle ja Flowllekin.

Vaihtelevan sään takia olen vähän arkonut jäälle menoa mutta lauantaina uskaltauduttiin lenkille. Kamera mukana, of course.



Dio, onko reilua??











"Opettaja, opettaja! Minä tiedän!"




Dio ottaa tosissaan tän personal trainer-homman. Flow tulee olemaan niin tikissä kesällä!


Eilen lenkkeiltiin tällaisessa porukassa Hyvinkään suunnalla. Kuvan iloisesta seurueesta nappasi Marianne Timonen.


Flown tehtävänä oli taas johtaa porukkaa läpi nietosten. Lumi oli ihanan puuterimaista joten sheltit jopa pysyivät mustavalkoisen vauhdissa.
Kuvat: Satu Tuominen


Lenkiltä ajeltiin hallille. Tällä kertaa päästiin sisään ja siis myös treenaamaan. Flown kanssa testailin jump-liikettä sen ollessa mun edessä. Vaikka muuten tietää hyvin, että pää suunnataan eteenpäin, kääntyi se pompahduksessa aina katsomaan mua. Toki tää on kovin uusi liike ylipäätään mutta Flown kanssa voi aika nopeasti vaikeuttaa sen oppimia taitoja. Etupalkkaa ei tällaisissa tilanteissa voi käyttää koska jumitus. Flow myös tietää, että front-johdannaisissa liikkeissä palkka lentää aina eteenpäin mutta silti tämä oli sille vaikeaa. Annoin sitten apukäskynä jumpin jälkeen front-käskyn ja palkkasin eteen kun vaihtoi katseen suunnan. Enpä tiedä, tarvitaanko me tätä koskaan kisoissa mutta reenaillaan nyt kuitenkin vaihtelun vuoksi. Flow pystyy tekemään tosi paljon eri liikkeitä jo mun edessä joten pompahdus olis tietty vähän erilainen. Mutta kassellaan.

Front-temppua ei vaan voi kauaa treenata kerrallaan koska tämän liikkeen kanssa se alkaa aina jossain vaiheessa tekemään vain puolittaisia kääntymisiä vaikka sitä ei ole niistä koskaan palkattu. Eli laatu todellakin korvaa määrän. Muutama hyvä toisto ja sitten muita juttuja kehiin. Flown peruutus on myös huonontunut ajan kuluessa ja nykyään se helposti tekee viime ohjelmassa olleen pyörähdyksen kun on pakittanut omasta mielestään tarpeeksi. Peruutus tarvitsee myös hippasen liikaa käskyjä pysyäkseen jatkuvana joten tämä täytyy ottaa taas tarjoamisen kautta tehotreeniin.

Dio oppi vilkuttamaan, ainakin silleen alkeisesti!


Noin muuten Dio pääsi pitkästä aikaa juoksemaan putkiin. Välillä irtoaa, välillä ei. Silloin kun ei osaa, jää räkyttämään jalkoihin. Välillä löytää putkiin vaikeimmistakin kulmista, välillä ei helpoimmastakaan. No eihän se putkea(kaan) osaa kunnolla kun on niin vähän niitä tehnyt. Seuraaminen on parantunut paljon. Seuraavaksi vaan pitäisi saada käden paikkoja vaihdeltua. Eipä se rallyssa haittaa mutta HTM:ssä olisi suotavaa pitää käsiä muuallakin kuin sivuilla. Dio on myös kehittynyt erinomaisen paljon Flow-häiriössä! Nyt se keskittyy ihan täysillä hommiin vaikka Flow hiippailee ympärillä. Melkoinen saavutus!

Flow pääsi tänään fyssariin Patrician hoidettavaksi. Alkuun kateltiin liikkeet ulkona. Tämäpä onkin melkoisen haastavaa Flown kanssa. Kun ei vaan pysty eikä kykene juoksemaan hihnassa nätisti vaan se nappaa samantien remmistä kiinni ja alkaa repimään sitä! Sain aikasta napakasti kieltää sitä ja siltikin sen silmät kiiluivat päässä kun olisi niin paljon tehnyt mieli roikkua remmissä... Mistähän se tällasenkin pöllöilyn on oppinut kun kulkee muuten niin nätisti remmissä. Patricia sanoi ensin, että liikkeet näyttivät paremmilta mutta kun sanoin epäileväni sen olevan jumissa jäärallailun jäljiltä, totesi Flown ehkä olevan niin tasaisesti jumissa, että Flown normaali irtonaisuus ja löysyys ei näy. Ja näinhän se olikin. Patricia sanoi, että Flown jäykkyys ei jostain syystä mene raajoihin asti vaan on vain selästään jumissa. Mutta sitähän Piirakin sanoi aikoinaan, että Flow kompensoi ranteiden ja kintereiden löysyyttä "jäykistämällä" selkänsä. Vaikka Flown jumpassa on ollut taukoja pm-reissun sairastelun ja sterkan takia, oli sen lihakset kuitenkin vahvistuneet ja ristikkäisten tassujen nostoissa se piti paketin huomattavan paljon paremmin kasassa kuin ennen. Jumppailuja siis jatketaan, kestoa ja määriä nostetaan. Kyllä se Flow vielä rakentaa toimivan selän!

Huomenna töihin näissä tunnelmissa (mulla on oma, erinomaisen hyvä kynä töissä ja auta armias, jos joku sitä joskus lainaa :P Edes silloin, kun olen itse jättänyt sen lojumaan oman onnensa nojaan jonnekin)

lauantai 18. helmikuuta 2017

Ainut tapa elää kauan on vanheta



My precious <3

11 vuotta kikkailevaa shelttielämää takana. Siitä tulee vuosi vuodelta röyhkeämpi, äänekkäämpi mutta sitäkin rakkaampi otus. Hipillä on ollut vaikutusta moneen ihmiseen ja se onkin syypää moneen uuteen shelttitalouteen. Eikä tuollaisia persoonia vaan ole joka oksalla, Hippi on kerrassaan ainutlaatuinen tyyppi. Ja siksi niin kovin tärkeä. Toivottavasti vuosia on vielä monia jäljellä Hippiäisen kanssa!

maanantai 13. helmikuuta 2017

Mä hiihdän


Ihanat hiihtokelit viime viikolla ja viikonloppuna! Käytiin joka päivä hiihtelemässä, nyt kun siihen on mahdollisuus. Varsinkin yömyöhään jäällä sai olla ihan rauhassa.



Koirat ovat nauttineet erilaisista lenkeistä mutta valitettavasti Flown anturat eivät ole oikein tykänneet jäällä juoksentelusta. Ne kuluivat aika pahasti auki.


Flowlla on tollaset vaaleat ja vähän heikohkot anturat, shelteillä ei tällaista ongelmaa ilmennyt vaikka nekin rallasivat melkoista kyytiä järvellä. Hankin sitten töistä Flowlle Pawz-tossut suojaksi. Alkuun epäilin tossujen lentävän kyydistä kun mustavalkee kiihdyttää vauhtiaan mutta tossut pysyivätkin käsittämättömän hyvin menossa mukana! Tossujen lisäksi levittelen Pihqa-voidetta pari kertaa päivässä ja tämä yhdistelmä onkin toiminut varsin hyvin.

Kiitti hei ihan todella paljon näistä tossuista.










Harmi, että nyt ilmat lämpenivät. Lumi meni ihan sohjoksi jäällä... Toivottavasti ei ihan kokonaan mene pinta pilalle ennen kuin pakkaset taas palaavat!

Lauantaina kävin työkaverini kanssa Helsingissä pyörimässä. Koirat pääsivät taas näkemään vähän enemmän hulinaa ja vilinää.


Flowlla vaan on harmillisesti epämääräiset pelot lisääntyneet iän myötä. Sehän on aina kavahtanut esim. linja-autojen suhahtavia jarruja mutta nyt se lakosi maahan ratikan ohittaessa tai kun Forumissa oli lattianpesukone. Harmittaa ihan tosi paljon koiran puolesta jos sitä alkaa pelottamaan mitä ihmeellisimmät asiat. Tottumisesta ei Flown kohdalla ole kyse, se on nähnyt niin paljon asioita elämänsä aikana. Flown pentueessahan on ollut epävarmuutta ja kyllä Flowllakin sitä takuulla pohjalla on, se vaan on onnistunut peittämään sen niin hyvin vajoamalla kuplaansa kun saa esim tehdä jotain. Hesassakin se alkoi heti tekemään asioita kun siltä jotain pyysi, se oli sille jopa helpotus kun sen ei tarvinnut pärjätä "itsekseen" vaan sai tehdä mun kanssa juttuja. Ehkäpä yksi sen keskittymisen "voima" on siinä, että se ei halua nähdä pelottavia asioita vaan kuplassa on helpottavampi olla. Ei oo aina helppoa olla bordercollie. Saa nähdä, vaikuttaako sterkkaus noihin pelkotiloihin vai tuleeko ongelma kasvamaan ajan myötä. Toivottavasti ei!

Eilen yritettiin reippaasti mennä treenaamaan mutta Vuokon kanssa oltiin molemmat unohdettu hallikortti kotio joten treenaaminen vaihtui peltolenkkiin. Mutta ajatus oli tärkein! Tuosta suivaantuneena varasin tälle päivälle halliaikaa ja käytiin Piskipajalla treenailemassa. Vähän sellaista päämäärätöntä treenailua, as usually. Kaikki saivat tehdä sitä sun tätä. Mistä saisi sellaista järjestelmällisyyttä treenaamiseen? Ihan edes jonkinmoista suunnitelmaa? Dio teki rallyjuttuja. Uutena asiana kokeiltiin merkille lähetystä ja siitä sivulletuloa. Merkkiä Dio on tehnyt viimeksi syksyllä mutta tarjosi ihan älyttömän varmasti merkille menoja eri suunnista ja jäi kiltisti käskystä odottelemaan sinne. Dion herneet ovat selvästi kasvaneet vauhdilla sillä sen kanssa on nykyään tosi kiva tehdä, se yrittää innoissaan ja tekee paljon enemmän ajatuksella hommia. Dio jaksaa myös selvästi pidempiä pätkiä (vaikka pidänkin treenit sen kanssa lyhyinä edelleen). Flow sai tehdä eteenkävelyn ja edessä sivuttain kävelyn erottelua, pätkä eteenpäin ja pätkä sivulle. Hyvin se jo kuuntelee ja erottelee asiat. Samoin tekee hyvin asennonvaihtoja edessä, kuin myös tassun nostoja. Kaivoin myös vanhan hypähdystempun naftaliinista. Tätä on tehty parisen vuotta sitten enemmän kosketuskepin avulla mutta siitä meinasi vain tulla sellainen takajaloille nousu pahassa etukenossa joten jätin asian hautumaan. Nyt Flow kuitenkin teki niitä yllättävän hyvin joten sain niitä yhdistettyä sivuttaiskävelyyn, tällä lailla.



maanantai 6. helmikuuta 2017

Valgan reissu


Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen kohti Viroa tällaisella porukalla. Mukana myös urheana vahtikoirana Jos-holsku mutta se matkusti takapenkillä joten ei päässyt sikaosaston kuvaan.



Perillä Tallinnassa oltiin vasta 21:30 joten ajeltiin suoraan majapaikkaamme. Yövyttiin Ravila Manorissa, joka oli keskellä ei-mitään. Paikka oli iso kartano ja olimme paikan ainoat asiakkaat. Tää oli varmasti ihan hieno paikka mutta pimeässä näytti melkoiselta kummituskartanolta.


Paikan omistaja näytti meille avaimet ja sitten jäätiin sinne jättimäiseen kartanoon itseksemme. Ei siinä mitään, koirat lenkille, tavarat sisälle ja sitten huoneeseen ja ovi tiukasti lukkoon. Tuolla kävi mielessä, että miksi niitä kauhuleffoja on pitänyt katsoa. Onneksi aamu tuli pian ja päästiin jatkamaan matkaa. Näyttelypaikka oli Valgassa joten ajomatkaa oli reilut 2,5 tuntia. Suurimmalta osin tiet olivat ihan ok maantietä mutta mukaan mahtui myös pätkiä, missä tiet olivat kapeita ja mutkaisia.

Perille päästiin ilman harha-ajeluita. Paikkana oli paikallinen urheiluhalli, ihan kiva paikka näyttelylle. Vhän ahdasta mutta niinhän se tuppaa olemaan sisänäyttelyissä. Yritin tupsuttaa Dioa turkkia hieman tuuheammaksi mutta tyhjästä on aika vaikea nyhjäistä. Toisaalta näkyi hyvin ääriviivt, toisin kuin Hipillä joka on ihan käpylehmä-moodissa tukkansa kanssa tällä hetkellä.
Avo-narttuja oli neljä, kaikki Suomesta. Tuomari oli varsin ripeä ja päästiinkin pian pihalle kehästä EH:n kanssa. Tuli sanomaan, että excellent breed type mutta silmät. Piioparka kun hänen silmiään niin kovin parjataan. Ne on ihan hyvät öögat! Näkee pitkälle!


Vetskunarttuja oli kaksi, toinen oli Latvialainen trikki. Hippi sai ERIn mutta hävisi kilpakumppanilleen. Silti sai vielä SA:n joten jatkoimme PN-kehään. Siellä mun tuunaama näyttelyhihna levisi palasiksi ja Hippi oli valtoimenaan. Koska sillä oli kauhea hönkä päällä jo valmiiksi liikkeessä, heitti se ihan ranttaliksi, kiers mua ja haukkui ja lopulta seurasi väärällä puolella pingviiniloikallaan. Ei siis ihan vakuutettu tuomaria :D


Oman vuoron jälkeen odoteltiin spitz-poikien kehää katsomossa. Dio nukkui siellä hälinässä kuin kotonaan, Hippi oli aktiivisempi koska etsi syötävää...


Koska junnupojilla meni kehissä upeasti, jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Varsinkin tuo ROP-junnujen ryhmäkehä oli aika hullua härdelliä. Koiria oli ihan hitosti, niitä juoksutettiin isoon kehään roturyhmittäin ja tuomari valitsi muutaman aina jatkoon per ryhmä. Kokoomakehä oli ahdas tuollaiselle koiramäärälle ja nuorille koirille paljon tylsää odottelua. Päivän päätteeksi lähdettiin etsimään seuraavaa majoituspaikkaamme. Tämä oli ihan Viron ja Latvian rajan vieressä oleva Nakatu turismitalu. Kerrassaan kaunis paikka mutta (valitettavasti) täynnä koiria. Vaikka koiraihminen olenkin, en vaan oikeasti jaksa kuunnella sitä tauotonta räkytystä. Johonkin huoneeseen oli jätetty lauma pikkukoiria ja sen kyllä kuuli. Aamulla olisi saanut nukkua hieman pidempään mutta muut majoittuneet pitivät sellaista meteliä kuskatessaan koiria eestaas, paiskoessaan ovia ja puhumalla kovaan ääneen käytävillä ettei nukkumisesta tullut mitään. Toisten huomioon ottaminen on kerrassaan yliarvostettua...

Lähdettiin hyvissä ajoin kohti näyttelypaikkaa koska sää oli lumisateen takia hieman kehnompi. Tämän päivän tuomari oli hieman hitaampi, ainakin ennen sheltejä olleiden sakemannien kanssa. Shelttien kanssa arvosteluvauhti onneksi hieman nopeutui. Avo-narttuja oli samat neljä kuin eilenkin. Tänään Dio arvioitiin ERInomaiseksi ja se sijoittui kolmanneksi luokassaan. Paljon hyvää ja muutamia miinuksia löysi arvosteluun.



Nokkaeläin odottelemassa omaa vuoroaan.


Hipillä oli sama kilpakumppani ja lopputulemakin oli identtinen eilisen kanssa, ERI2 ja SA. PN-kehässä ei sijoitusta mutta tänään Hippi sentäs malttoi käyttäytyä vaikka sitä liputtavaa häntää ei alas saatukaan.


Dio saa nyt jäädä kasvattamaan itseään ja katsotaan näyttelyitä lisää hieman myöhemmin. Se on kuitenkin vielä hieman rimpula avoimeen luokkaan. Hipin kanssa voisi katsoa noita ilmaisia lähinäyttelyitä, se kun saa niistäkin revittyä huumoria irti.

Kotimatka sujui näppärästi ja ehdittiin vielä hieman shoppailemaan Tallinnassa koska laiva lähti vasta 22:30. Laivamatka olikin melkoista keikkumista kovan tuulen takia. Tämän takia päästiin satamaankin hieman myöhässä joten oltiin varsin myöhään kotona. Onneksi Flown kasvattaja oli vielä hereillä ja kotiutti mustvalkoisen vielä tuolloin yöllä joten tänään on saanut rauhassa toipua reissurähjääntymisestä. Diokin oli niin onnessaan päästessään taas juoksemaan Flown kanssa, pari päivää erossa best friendistä oli sille selvästi kova paikka.