When dreams come true

Voi itku, miten huikee koira mulla on.


Meidän ekat isot kansainväliset kisat ovat nyt takana. Takki on aika tyhjä mutta fiilis aikas mieletön. Tiistaina ajeltiin suoraan messariin, kasattiin leiri juoksunarttujen eristysalueelle ja sen jälkeen odoteltiin tovi viimeisenä vuorossa ollutta juoksuisten treenivuoroa. Jaoimme vartin treeniajan toisen juoksunartun, tanskalaisen Wave-bortsun kanssa. Omalla vuorolla keskityin lähinnä palkkaamaan viime treeneissä olleista haasteellisista tempuista ja muutenkin pitämään Flown fiiliksen korkealla. Saimme musiikin taustalla soimaan joten napattiin siitä aina joku lyhyt kohta josta iso palkka. Muiden maiden treenejä en ihmeemmin katsellut. Sen verran vilkuilin, että ainakin venäläisten ja tsekkien koirat näyttivät hirmu taitavilta. Treenien jälkeen oli kisojen avajaiset, sen jälkeen joukkuenjohtajien briiffi ja sitten kaikki osallistujat kerääntyivät illalliselle. Aika vilahti nopeasti ja lopuksi joukkueet jakoivat toisilleen onnentoivotus-lahjoja. Tää oli hassu juttu, jokainen maa antoi kaikille osallistujille jonkun pienen lahjan ja kortin jossa toivotettiin onnea kisoihin. Suomen joukkue antoi kortit ja Angry Birds-karkkipussit.



Keskiviikkona jätin koirat aamulla hotelliin. En halunnut pitää niitä turhaan kisapaikan hälinässä, eteenkin kun Flow joutui olemaan eristyksissä muusta porukasta. Toisaalta oli tosi kiva kun pystyi katsomaan kaikki heelwork to music-esityksen katsomossa rauhassa. Suomalaiset tekivät hienoja esityksiä mutta pikkuvirheiden takia huippupisteet jäivät saamatta. HTM-kisasta jäi eniten mieleen venäläinen cane corso joka teki ihan mielettömän hienoa työtä päästen finaaliin ja lopulta kolmospallille! Enpä olis uskonut näkeväni tuollaista suoritusta kun näin millainen koira kehään asteli. Näin sitä voi olla ennakkoluuloinen eri rotuja kohtaan, hyihyi!



HTM-kisan jälkeen käytiin pikaisesti vielä katsastamassa messarin iso kehä jossa olisi maailman voittaja-näyttelyn koiratanssinäytökset.



Torstaina olikin jännä päivä kun oli freestyle-kilpailun vuoro. Edessä oli toki pitkä odottelu kun juoksunarttujen vuoro on näissä kisoissa aina viimeisenä. Katselin muiden suorituksia ja joukossa oli toki tositosi hienoja ohjelmia mutta myös sellaisia että ei me ainakaan joukosta huonoimpana erotuttaisi. Joukossa oli teknisesti todella taitavia koiria mutta toisaalta oli kiva nähdä, ettei ainakaan isot koira tehneet juurikaan takajaloilla temppuja. Takajalkatemput ovat rankkoja koiralle joten tämä suuntaus on kyllä tervetullut. Rekvisiittaa oli osalla aika mielettömät määrät vai mitä sanotte esim. tästä belgiaisen koirakon lähes aidon kokoisesta härästä?



Puolessa välissä mut nakitettiin hesarin haastatteluun joten muutamia ohjelmia jäi harmillisesti näkemättä. Onneksi joukkuetoverit kuvailivat ohjelmia ahkerasti joten videoita odotellessa :)

Suomalaisilla meni esitykset tosi hyvin ja pisteitä laskettiin päät sauhuten joukkuekilpailua ajatellen. Ennen viimeisiä koirakoita näytti tilanne jo aika hyvältä. Flown kanssa lähdin rennolla asenteella kisaan. En muista jännittäneeni juurikaan ennen omaa suoritusta. Osittain toki siksi, että odotukset eivät olleet hirveän korkealla juoksun ja huonosti menneiden treenien takia. Lämmittelykehässä palkkasin vielä kiven kanssa tehtävien asioiden erottelusta ja sitten omaa vuoroa odottamaan. Flown kanssa olen päätynyt pitämään sitä maassa odottelemassa ennen kehään menoa. Samalla kuiskailen sille meidän hetsaussanoja jolloin siitä oikein näkee miten jokainen lihas odottelee kutsua päästä tekemään.

Kehässä oltiin molemmat tosi rennolla päällä. Ja oma rentous vaan lisääntyi kun tajusin miten Flow tsemppasi omaa tekemistään. Muutamia pieniä stipluja tuli mutta muuten ohjelma meni paremmin kuin koskaan ennen. Tai no, käytännössähän me ei olla koskaan saatu tota esitystä menemään treeneissä sujuvasti tai ilman keskeytystä! Toisaalta, mikäs sen parempi paikka tehdä ohjelma kunnolla kun MM-kisakehä! Fiilis kehästä poistuttaessa oli mahtava! Me oltiin onnistuttu MM-kisoissa vähintäänkin erinomaisesti omaan tasoomme nähden! Koira teki iloisesti, vauhdilla mutta kuitenkin suurella tarkkuudella enkä itsekään unohdellut käskyjä tai tehnyt muuta typerää! En jäänyt odottelemaan pisteitä vaan lähdin ulos kävelemään Flown kanssa. Voin muuten kertoa, että tokoporukka katsoi vähän kieroon kun kävelin hallin läpi esiintymisasussa.

Kun tulin sisälle, oli pisteet tulleet. Flow sai 24,07 pistettä mitkä olivat meille ihan huippupisteet! Arvostelu oli tuolla tiukkaa ja taso oli korkea. Näillä pisteillä Flow sijoittui ekan kierroksen jälkeen kahdeksanneksi ja pääsi finaaliin! Ihmeiden aika ei totisesti ole ohi! Finaaliin pääsivät myös Sanna ja Nova sekä Sini ja Sonic! kolme suomalaista freestylen finaalissa, niin hienoa! salla ja Lime tekivät myös hienon esityksen ja saivat siitä hyvät pisteetn. Näiden pisteiden myötä Suomen joukkueelle myös varmistui MM-hopea! MM-hopeaa! Voiko tällaista edes käsittää!

Kun päätin vaihtaa Flown ohjelman tuohon Flinstones-ohjelmaan, tiesin, ettei sillä ole asiaa kärkeen sillä se on kuitenkin kohtuullisen helppo MM-kisoihin. Mutta se onnistuessaan tuo Flown parhaat puolet esiin, sen soljuvan flown, mitä haluaisin esittää tässä vaiheessa kun enempää emme (vielä) osaa. Ja tämä riitti finaaliin tällä tasolla :´) Upeaa oli myös se, miten ulkomaalaiset tulivat kehumaan Flowta, sen tekemistä ja ohjelman hauskuutta. Jos olisin tehnyt vaikeamman ohjelman, olisi Flown valttikortit jääneet näyttämättä. Flow on vielä niin nuori, että edelleen lähden hakemaan vain kisoista onnistumisia sekä huippufiilistä koiralle. Se ehtii tekemään haastavampia ohjelmia tulevaisuudessakin!


Vaikka olin iloisen yllättynyt finaalipaikasta, olin myös hieman pettynyt. Olisin halunnut päästää Flown jo lepäämään. Sillä oli takana kuitenkin kolme pitkää päivää kisapaikan hälinässä ja vaikka se nukkuukin häkissään erinomaisesti, on tällainen monipäiväinen kilpailu silti rankkaa koiralle. Meille olisi riittänyt vallan mainiosti onnistuneen kisasuorituksen jälkeen 11 sijakin kun 10 parasta pääsi finaaliin. Onneksi ennen finaaleja oli tauko ja Flow pääsi myös siellä starttaamaan viimeisenä juoksun takia. Onni on hyvähermoinen koira, joka nukkuu häkissään vaikka ympärillä olisi mikä härdelli.


Katselin kaikki finaalisuoritukset. Sanna ja Nova kuin myös Sini ja Sonic tekivät upeat esitykset joten mekin lähdimme ilosella mielellä omaa suoritusta tekemään. Vikana oli aivan mahtava lähteä. Kisat päättyisivät meidän esitykseen! Katsomo hurrasi hurjasti kun tulimme kehään ja tästä sai vielä lisätsemppiä omaan tekemiseen. Ajattelin että Flow on jo kaikesta väsynyt ja finaalipaikka oli niiin extraa joten mennään vain pitämään hauskaa kehässä. Koskaan ei saisi aliarvioida koiraansa, Flow teki vieläkin paremmin kuin ekalla kierroksella vaikka esitysten välissä oli vain reilu tunti! Sen keskittyminen ei herppaantunut hetkeksikään, vauhtia oli vähintäänkin hirmuisesti ja ohjelma vain rullasi eteenpäin! Voi Flow, minkä teitkään <3 Kehästä päästyäni olin aivan pyörällä päästä. Flow oli juuri tehnyt kaksi ehjää suoritusta. Kun kävelytin sitä jäähdyttelylenkillä, oli se aivan poikki. Kaveri kirjaimellisesti antoi kaikkensa kehässä. Miten voikaan olla noin mahtava kisakaveri, tai no, kaveri ylipäätään :´) Finaalin pisteitä ei kerrottu ennen kuin vasta palkintojenjaossa jännityksen säilyttämiseksi. Ensin oli kuitenkin joukkueiden palkintojenjaon vuoro ja olipa sanoinkuvaamattoman hienoa seistä kakkospallilla upeiden joukkuekavereiden kanssa. Venäjä voitti ansaitusti. Heillä oli neljä upeaa koirakkoa jotka kaikki pääsivät finaaliin. Oma suosikkini oli nöffi jonka ohjelma nosti ihon kananlihalle, se oli jotain niin hienoa. Tämän jälkeen jaettiin yksilökisan palkinnot. Flow paransi vielä yhdellä pykälällä sijoitustaan ollen lopulta sijalla 7!! Kaikista upeista koirakoista oltiin lopulta seitsemäntenä MM-kisoissa. Tässäpä sulateltavaa vähäksi aikaa. Sini ja Sonic olivat kahdeksansia ja Sanna sekä Nova kuudensia joten Suomen panos oli kyllä hieno!



Mä en rehellisesti sanottuna olisi ikinä osannut arvata näin upeaa menestystä mutta onneksi Flow näytti jälleen kerran kuinka väärässä arvailujeni suhteen olen. Tosin Flow tsemppasi jälleen kisoihin ihan uskomattomalla tavalla. Se tekee selvästi kisoissa aivan käsittämättömän paljon paremmin kuin treeneissä. Miksi näin on, en tiedä. Mutta arvostan suuresti tätä(kin) ominaisuutta. Me emme pärjänneet teknisillä taidoilla vaan yhteistyöllä ja flowlla, se on siistiä jos mikä.



Nämä kisat olivat kokemuksena aivan huikeat. Suomen joukkue on täynnä mahtavia ihmisiä, koirista nyt puhumattakaam. Odotan innolla seuraavaa edustustehtäväämme Pohjoismaiden mestaruuskisoissa Norjassa marraskuussa.

Ps. Tää bloggeri pistää taas tekstejä pötköön vaikka yritän jaotella tekstiä!! Argh.