Kevättä kohti

En jaksa lakata ihastelemasta kulunutta talvea. Ihan täydellistä! Toki nyt se näyttää siltä, että kovimmat pakkaset alkavat lauhtumaan mutta ainakin viikonloppuna sai vielä nauttia aurinkoisista pakkaskeleistä. Puhtaita ja kuivia koiria lenkkien jälkeen, mitä luksusta. Olisipa etelän talvet jatkossakin tällaisia.

Pariin otteeseen oon käynyt tässä välissä kouluttelemassa muita. Näiden koulutusten jälkeen on tullut aina pieni innostuspiikki omienkin koirien treenaamiseen joten näistä sessioistahan on laajalti hyötyä!

Flow istuskelee omassa kuplassaan vaikka nuoriso häiriköi ympärillä. Varsinainen ommm ja zen-tyyppi.

Omassa kuplassa on hyvä istuskella kun nuoriso häröilee ympärillä. #omakuplaparaskupla #ommjazen #100%keskittymistä #ennäeenkäkuulemuita #bordercollies #bordercolliesofig #koirat

Henkilön Nadja Böckerman (@nadjabockerman) jakama julkaisu Helmi 25, 2018 kello 10.17 PST

Työn alla on Flowlla tassun ristimiset. Tässä vaan kävi vähän samalla tavalla kuin Hipinkin kanssa ja tassun kanssa tuli palkattua myös pään liikettä targettia kohden. Eli jalan mukana Flow pistää myös pään alas. Ei ehkä ihan sitä mitä hain. Olen yrittänyt korjata asiaa siten, että Flow pitää leukaa mun kädellä ja yrittää ristiä jalat. Ja se on luonnollisesti niin kovin vaikeaa mutta ehkä tää tästä. Tarttis aina miettiä mitä palkkailee. Enpä heti edes tajunnut, että se pään liike tulee kaupan päälle kun Flow etsi targetin katseellaan. No, aina oppii. Tai ainakin ehkä muutaman kömmähdyksen kautta, Hippihän tekee tätä ihan samaa...

Toinen opetuksessa oleva liike on mun edessä pyöriminen/siuvttain "pyöriminen" (kauhean vaikea selittää näitä liikkeitä :O ). Tätä olen tehnyt kosketuskepillä ja nyt on häivyttämisen vuoro. Pidettiin pieni tauko tämän treenaamisessa kun keppinen oli hukassa mutta hyvin on taas tauko aiheuttanut miettimistä mustavalkoisen päässä. Eilen, kun kosketuskeppi vihdoin löytyi, päästiin tilanteeseen, missä sain kepin avulla Flown liikkeeseen ja sitten nostin kepin ilmaan. Muutamien töksähdysten kautta päästiinkin jo mallikkaasti vauhtiin. Kyllä tää tästä.

Pitkästä aikaa treeni-ilta! Pari uutta liikettä työn alla. #bordercollie #bordercollies #bordercolliesofig #tricks #koiratanssi #caninefreestyle #dogdance

Henkilön Nadja Böckerman (@nadjabockerman) jakama julkaisu Maalis 18, 2018 kello 2.16 PDT

Flow ja Dio lähtevät 7.4. Norjaan kisaamaan koiratanssia! Dio pääsee alokasluokkaan testailemaan kisaamista matkusteluiden jälkeen. Flow kisaa freestylessä ja HTM:ssä kun kerta sinne saakka lähdetään. HTM on sen viime kertainen palikkaohjelma mutta jospa pystyisi tällä kertaa tekemään sen ahdistumatta. Freestyle-ohjelman pidän samana. Me kisataan niin harvoin, että olisi jotenkin turhaa heittää ohjelma roskiin muutaman käytön jälkeen. Sitäpaitsi tykkään meidän kappaleesta edelleen niin pidetään se, tehdään vaan muutoksia loppuvuoden kisoihin.

Diolta löytyi reilu kuukaisi sitten nisästä pieni, puikulamainen patti. Pelästyin sitä luonnollisesti aika lailla, vaikka nisäkasvaimet ovatkin suht harvinaisia näin nuorella. Eivät kuitenkaan mahdottomia. Pattia tunnusteltiin töissä ja päädyttiin seuraamaan jos se olisi maitotiehyen tukos. Ajankohta olisi viime juoksun jälkeen sellainen, että mahdollinen valeraskaus olisi näillä hoodeilla. Yritin siis olla näpläämättä nisää ja odottaa sen kuukauden, mikä sovittiin seurailuajaksi. Nyt voinee huokaista helpotuksesta sillä patti on hävinnyt. Oli siis aika varmasti tuollainen tukkeuma. Mutta kun noista ei aina tiedä. Siksi nisiä on koirillakin hyvä käydä säännöllisin ajoin läpi vaikka on nuori koira! Mitä pienempi patti, sen parempi ennuste, jos vaikka olisikin jotain pahanlaatuista.

Dio päätti myös aloittaa kiltisti karvanlähdön kun ilmoitin sen toisiin näyttelyihin. Nämä ovat huhtikuun vikana viikonloppuna Rakveressa, joten Dio lienee siellä ihan bikineissä. Niin kovin tyypillistä.

Viime postaukseen oli kommentoitu ja toivottu kirjoitusta Hipin haimatulehduksista. Tällä hetkellä tilanne on jälleen stabiili. Marraskuussahan Hipillä oli viimeksi arvo (specific pankreatic lipase) koholla. Tuolloin oireita ei juurikaan ollut mutta se oli liponut huuliaan muutamaan otteeseen ruokailun yhteydessä ja muistissa oli viime pääsiäisen katastrofi kun Hippi oli todella kipeä. Nyt en ole vielä ottanut kontrollinäytettä, vaikka se nakkilistalla on ollut. Olisi mielenkiintoista nähdä, putoaako tuo arvo Hipillä normaaliksi vai onko se kroonisesti koholla. Hipin ruokailu on ollut aika samantyyppistä jo pitkään joten se ei välttämättä näitä tulehduksia aiheuta. Sappirakon poistosta on nyt viisi (!) vuotta ja sen jälkeenhän näitä on ollut. Jotenkin se Hipin kohdalla varmasti liittyy näihin haimatulehduksiinkin. Ruokana on tällä hetkellä vähärasvaiset lihat. Hippi saa suurimman osan lihoista ihan normikaupan lihahyllyistä koska etenkin kaikkien eläimille tarkoitettujen lihamiksien koostumusta on hankala tarkkailla. Ihmiskäyttöön tarkoitetut lihat eivät yhden sheltin käytössä ihmeitä maksa. Lihojen lisäksi saa kaurapuuroa kuituna, raejuustoa ja välillä vähän nappulaa. Tällä hetkellä nappulasäkkinä on Happy Dogin mini Toscanaa. Syksyllä ruokavalioon lisättiin myös raaka sian haima. Vaikka Hipillä ei vajaatoimintaa ole, ei noista haimaentsyymeistä ole sille haittaa. Ihan priimasti kun sen haima ei välttämättä toimi. Vaihtoehtoina on myös kaupallisia enstyymivalmisteita (esim. Lypex tai Pantsyme) mutta ainakin tällä hetkellä mennään tuolla raakaversiolla.

Toivottavasti tuolla entsyymilisällä ja vieläkin tarkemmalla ruokavaliolla Hippi pysyisi kunnossa jatkossakin. Haimatulehdus kun on kuitenkin pahimmillaan henkeä uhkaava tila. Viime keväänähän Hippi oli neljä päivää syömättömänä tehohoidossa joten sen kaltaista painajaista en koiralle enää toivo. Kun vaan tietäisi, mikä tulehdukset loppupeleissä aiheuttaa. Osaisi varoa sitä jotain. Keväällä hankin Hipille sen kuonokopan, ettei syö ulkoa mitään ylimääräistä mutta sen käyttökin on vähän jäänyt.

Vauhdikasta kikkailua jo 12 vuotta!

Tänään minun aarteeni täyttää 12 vuotta. Numerona kuulostaa kauhean isolta mutta onneksi koira itse on onnellisen tietämätön korkeasta iästään. Hippi on yhtä villi toohottaja kuin nuorempanakin. Ja siitä saa kyllä olla niin kovin kiitollinen, että koira voi edelleen hyvin ja on arjessa kaikessa suurella innolla ja sydämellä mukana. Toivon Hipille vielä monta onnellista ja kikkailevaa vuotta eloa ja oloa.

Hippi 12 vuotta from Nadja Böckerman on Vimeo.

Synttärisankari viettää juhlapäiväänsä luita syöden ja hiihtoreissussa äänekkäästi mukana kannustaen. Joskus jaksoin nillittää Hipin haukkumisesta, enää en jaksa. Ei se kuitenkaan edes korvaansa lotkauta mun kielloille.

Koiratanssikisat ja Tallinnan näyttely

Kuun alussa oltiin HTM-kisoissa Koirakeitaalla. Hippi ja Flow pääsivät mukaan. Myös Dio olisi saanut paikan mutta koska tieto tuli lauantaina myöhään illalla, en vaan enää jaksanut lähteä aikaisin aamulla freestylen alokasluokan takia liikenteeseen. Etenkin kun olin kisoissa lauantaina koetoimitsijana ja siinähän se päivä käytännössä pyörähtikin kokonaan. HTM luokat olivat onneksi vasta iltapäivällä joten tämä aikataulu oli huomattavasti parempi. Kisoja varjosti hieman pieni äksidentti, joka kävi autolleni. Perjantaina auton päälle putosi katolta melkoinen mälli märkää lunta jonka ansiosta konepelti, tuulilasi ja katto muussina. Oli kiinni kymmenistä sekunneista etten olisi ollut itse koirineni tuon lumikuorman alla koska olin juuri kävelemässä autolle kun tämä tapahtui. Siinä katsoin noin 20 metrin päästä kun tuo lasti autoni päälle romahti. Onni onnettomudessa, että vain peltiä ja tuulilasi ottivat pahemman kerran osumaa.

Vuokko onneksi pelasti ja lainasi autoa, jotta päästiin kisoihin töihin ja kisaamaan. Sunnuntain kisassa Hipin avo-luokka oli ensin. Hippi oli hieman innokkaalla tuulella eikä ihan aina kuunnellut loppuun asti pyyntöjäni. Teki toki ihan siistejäkin pätkiä mutta muutama juoksen ohjaajaa ympäri enkä halua ymmärtää kuulemaani-kohta siellä mahtui joukkoon. Hippi sai silti 156 pistettä joilla sitten voitti luokkansa.


Flown sai odottaa vuoroaan häkissä. Niin vain ovat nämä kaksi kovin erilaisia kisaan valmistautumisessa. Toinen pitää väsyttää ja toisen intoa pitää vaalia viimeiseen saakka. Tuolla Flow oli kuitenkin varsin innokas ja pätevä! Olin oikein tyytyväinen sen olemukseen. Vaikka muutama stiplu sattuikin, ei Flow huolestunut niistä juurikaan ja pystyi jatkamaan pienten haparointien jälkeen varsin hyvin suoritustaan. Tästä on nyt hyvä jatkaa, tönimistreeni (siis Flow saa töniä mua) on selvästi toiminut ja asenne on muuttunut hieman röyhkeämmäksi. Pisteitä Flow sai 159,67 eli 0,33 pojoa vaille serti. Yllättävän lähelle päästiin. Stiplut pois ja positioita vielä tarkemmiksi niin sertiinkin on mahdollisuus! Nyt oli matkassa vielä sen verran isoja erheitä ettei tuollaisella suorituksella vielä serteistä kisata mutta soon! Treenit jatkukoon.





Viime viikonloppuna lähdin työkaverini ja shelttien kanssa Tallinnaan näyttelyyn. Vaikka kyseessä oli inttinäyttely, oli shelttejä paikalla vain 10. Ehkä tiukahko tuomari Natalja Skalin vähensi määrää, mene ja tiedä. Minua ei tuomari kauheasti hetkauta suuntaan tai toiseen, Hipin häntää ei oikein kukaan katso hyvällä ja Dion silmät häiritsevät suurinta osaa tuomareista. Mentiin viikkarilla yli ja yövyttiin laivassa, varsin näppärä vaihtoehto koska päästiin hyvissä ajoin aamulla liikenteeseen.



Käytiin aamupalalla sataman Tallink-hotellissa ja sitten ajeltiin Saku Suurhalliin. Saatiin rauhallisesta nurkasta leiripaikka ja sitten omaa vuoroaan odottelemaan. Sheltit arvosteltiin puolenpäivän pintaan ja kävin kurkkimassa kehän tuomarointeja. Tiukkaa oli, esimerkiksi viidestä bortsusta ei kukaan saanut eriä. Shelteissä paikalla oli 1 pentu, kaksi urosta ja 7 narttua. Esitin avoimessa luokassa seurakaverini Saku-sheltin, joka oli muuten tuomarin mieleen mutta valitettavasti hänelle hieman liian iso.

Dio oli varsin pro kehässä, esiintyi todella hyvin. Tuomari taisi nähdä Diossa muutakin kuin silmät sillä D sai erin ja voitti luokan! Eipä avoimessa ollut kuin kaksi koiraa mutta soopelikin sai erin. Dio sai myös SA:n joten pikaisesti koira kehän laidalle odottelemaan ja Hippi kehään. Vetskuissa ei ollut muita kuin Hippi mutta pikainen vaihto sai tämän veteraanin hieman kierroksille ja se kikkaili kehässä huolella. Häntää ei todellakaan saanut komentamalla alas ja Hippi ravasi kehässä kuin pikajuna. Tuomari naureskeli Hipin innolle eikä millään meinannut uskoa ikää. Hippi sai kikkailupisteillä erin muttei SA:ta. Tosin erikin oli tältä tuomarilta aika yläkanttiin mutta toisaalta Hippi on kyllä aikas erinomainen tyyppi. Hipin arvostelussa nauratti viimeinen lause: Aktiv movement and most happiest temperament ever. Sellainen se Kikki on <3 Paras narttu-kehässä oli kolme koiraa ja Dio sijoittui toiseksi upean merlen jälkeen. Koska tällä nuorten luokan nartulla oli sertit kasassa, siirtyi serti Diolle! Samoin vara-cacib! Jopas jotakin, melkoinen ylläripylläri! Omaan silmään Dio on tietysti erinomaisen kaunis yksilö mutta nuo vaaleahkot silmät ovat päässeet jotenkin uskomattoman isoon rooliin kokonaisuudessa! Ehkä tämä oli se meidän onceinalifetime-näyttelypäivä. Dio on kyllä ilmoitettu Rakvereen huhtikuun lopulla mutta silloin saattaa olla jo tukkakin lähtenyt. Tyyppien arvostelut

Näitä ruusukkeita ei ehkä liiemmin ilmaannu joten iloitsemme näistä kahdesta!

HTMää

Flown HTM-treenit ovat olleet varsin Dr Jekyll & Hyde-tasoa. Välillä tuntuu, että homma alkaisi oikeasti toimimaan ja välillä tulee taas niitä ahdistuskohtauksia. Sen huomasin, että positionvaihdot ovat Flowlle haasteellisia. Siis positiosta toiseen. Kun treenaa yhtä positiota kerrallaan, tekee se hyvällä mielellä hommia. Sitten kun ottaa vaihtotreeniä, iskee Flowlle epävarmuus. Äääää, onko se oikeasti tämä? Ehkä olen treenaillut liikaa helpoissa olosuhteissa noita yksittäisiä positionhakuja niin, että olen itse paikoillani. Jospa Flow ei kuitenkaan oikeasti osaa kaikkia positioita pelkällä käskyllä, vaan olen antanut sille kuitenkin jotain ylimääräisiä apuja? Etenkin oikean puolen seuraamisessa olen kaivanut paljon sitä jalkaan painamista. Se tuntuu olevan Flown mielestä hauskaa ja tuollaista pientä röyhkeyttä se seuraamisiin tarvitseekin. No sunnutaina olisi tavoitteena ahdistumaton koira.

Hippiä sen sijaan ei pahemmin ole ahdistanut. Ollaan tehty sen ohjelmaa läpi muutamia kertoja ja sehän vain seuraa koska se on niin siistiä. Vähän kitisee mennessään koska on kuitenkin Hippi mutta muuten on tehnyt älyttömän hyvin. Tämähän ei tokikaan kerro mitään siitä, mitä se meinaa sunnuntaina tehdä mutta ainakin teoriatasolla ohjelma saattaa luonnistua suunnilleen sellaisena, kun se on suunniteltu. Otin Hipille sen oman vanhan musiikin ja lisäsin siihen vain aikaa. Nythän se on noin kaksi minuuttia pitkä joten saapi luvan riittää avoimeen luokkaan. Onneksi tuossa ohjelmassa on niin paljon tuttuja elementtejä ettei pienen shetlantilaisen päätä ole tarvinnut ihan kokonaan pyöräyttää sekaisin. Uudet pätkät ovat aika selkeitä joten niissäkään ei pitäISI olla mitään ylitsepääsemätöntä. Tosin koirille tulee lauantaina tylsä päivä kun toimin kisoissa koetoimitsijana joten se saattaa vähän kuumottaa ainakin Hippiä. Sunnuntain kisat alkavat meidän osalta onneksi vähän myöhemmin joten silloin ainakin ehtii lenkittää koirat hyvin aamulla.

Väsynyt otus


Dio tykkää nukkua pää tyynyllä, luonnollisesti.

Kuusi kokonaista vuotta

Kuusi kokonaista vuotta Flowmaista menoa. Kuusi vuotta tuntuu niin paljon hurjemmalta kuin viisi vuotta, vaikka Flow onkin kyllä kuusi vuotta NUORI. Toisaalta täytyy ajatella, että Flow on koira parhaassa iässä. Tosin jonkinlainen ylin paremmustaso on nyt saavutettu, on äärimmäisen vaikea kuvitella, että Flow voisi tuosta enää paremmaksi tulla. Ei sillä, etteikö Flowlla olisi rahkeita vaan siksi, että se on jo niin käsittämättömällä tavalla paras.


Synttärilahjaksi Flow pääsi eilen juoksemaan sporttikoirahallille agilitya. Paino sanalla juoksemaan. Se juoksi puomit ja Aat, juoksi rimojen yli, ali ja läpi. Mutta se oli ihanan villi päästessään kirmaamaan esteitä. Flowlla oli ihan erityinen hullu-ilme päällä. Silti se odotteli vuoroaan kiltisti maassa maaten, ilman hihnaa, kun muut tekivät agilitya. Varsinainen Jekyll & Hide.

Tänään näin viereisellä järvellä mönkkärit ajelemassa joten se tarkoitti sitä, että jäälle uskaltaa mennä myös kävelemään. Siispä koirat aakeelle laakeelle kirmailemaan. Flow sai myös vähän treenailla käskyjen erottelua, eteen vai sivulle, kas siinä pulma. Mutta kyllä se vaan niin kiltisti kuuntelee ja uskoo korviansa, tuossa kun ei saa minkäänlaista vartalovinkkiä ohjaajalta.

Vihdoinkin pääsee jäälle! #synttärisankaritreenaa #jotainvanhaajotainuutta #koiratanssi #caninefreestyle #dogdance #bordercollie #bordercolliesofig #bordercollies #bordercolliesofinstagram

Henkilön Nadja Böckerman (@nadjabockerman) jakama julkaisu Tammi 20, 2018 kello 4.03 PST

Kuten näkyy, koirien touhuja voi myös jatkossa seurata instagramissa. Sinne tulee varmasti aktiivisemmin sisältöä kun tänne blogin puolelle. Ehkä.

Palkoista ja palkkaamisesta

Lajittelin tuossa noita messarin namiostoksia ja aloin miettimään, miksi oikein haalin kaikkia erilaisia nameja koirilleni vaikka ne söisivät innoissaan pieniä kiviäkin. Haluan kuitenkin antaa palkaksi jotain erilaista ja takuulla hyvää. Tosin ruoka-annosten lihojen kanssa voi olla vaikea kilpailla mutta esimerkiksi kaikki puolikosteat nappulat (Natural Menu, Platinum) saavat äärimmäisen hyvän vastaanoton koirien keskuudessa. Tämän lisäksi käytän paljon Naturiksen makkaroita, etenkin kun Dog&catin myyjä antoi vinkin, että kannattaa pilkkoa makkarat pieniksi paloiksi ja laittaa ne avonaiseen purkkiin pakastimeen. Siinä ne pakastekuivuvat ajan kanssa näppäriksi, taskuja sotkemattomiksi herkkupaloiksi. Olen myös leikannut naturismakkarat ohuiksi kiekoiksi ja pakastanut ne minigrip-pusseissa. Tuollainen kiekko on sitten treenien alla sulanut nopeasti ja se on ollut helppo leikata pienempiin paloihin.

Näin paljon nameja mullenytkiitosnam



Palkatessa käytän useasti myös eriarvoisia nameja. Jos toiminta on hyvä, saa siitä tavallisen namin. Jos tulee erinomainen suoritus, saa siitä extrahyvän namin. Tällä tavalla saan kerrottua koiralle ne erityisen priimat toistot ja etenkin Flow selvästi muokkaa käytöstään erilaisten palkkojen mukaan vaikka kaikki se olisi saanut palkkaa vähän "huonommastakin" suorituksesta. Tällä on saanut esimerkiksi front-temppuun varmuutta kun olen kuitenkin halunnut palkata suurimman osan yrityksistä, jotta Flowlla pysyy motivaatio liikkeeseen.



Normilenkeillä pidän melkein aina palkkoja taskussa mukana sillä koirat eivät koskaan tiedä, milloin pääsee tekemään jotain. Treenaaminen ei ole siis paikkasidonnaista, vaan sitä sattuu milloin vain ja missä vain. Minusta on outoa tehdä treenaamisesta rutiininomaista joka tapahtuu tietyssä paikassa, tiettyjen tavaroiden ympäröimänä, tiettyjen rutiinien jälkeen (treenikassin pakkaus, autolla treeneihin meno). Haluan, että koirillani jokainen paikka voi olla mahdollisuus päästä treenaamaan. Laumassa koirilla toki on helpommin käytettävissä kateuskortti, mikä onkin suuri motivaation nostattaja. Kun pyydän yhtä tekemään kesken lenkin jotain, on kaksi muuta samantien vierellä odottamassa vuoroaan. Aina tätä vuoroa ei tule, mutta aina sitä jaksetaan odottaa.

Namit säilytetään treenien ajan aina taskussa tai repussa. En käytä juurikaan koskaan treeniliiviä tai treenitaskua. Etenkin koiratanssissa, missä kehässä on usein ihan oma asunsa, on hassua alleviivata koiralle treenien ja kisasuorituksen ero käyttämällä treeneissä aina edellämainittuja treeniasuja ja sitten kisoissa ollaan ilman. Siinä koiralle kerrotaan hyvin selkeästi miten aseeton palkkojen suhteen ohjaaja on kehässä kun treenitasku riisutaan ennen kehään menoa. Onhan namien säilyttäminen normivaatteiden taskuissa vähän ällöä ajoittain mutta nou kän duu. Onhan noita muumioituneita nakinpuolikkaita sitten löytynyt takin taskusta aikojen päästä, yammee!

Palkka-asioista treenaamiseen, kävimme pitkästä aikaa eilen hallilla! Flowlla on työn alla front-muunnoksia edelleen, lähinnä kokeilen erilaisia juttuja mitä se voisi tehdä. Nyt ollaan treenattu hypähdystä ja tassujen nostoa mun edessä. Alkuun Flow kääntyi aina muan kohden hypähdyksen jälkeen mutta front-käsky heti jump-käskyn jälkeen muistutti miten pitikään olla. Tassujen nostot onnistuvat varsin hyvin mutta se liikkeen aloitus on hankalinta. Flow tarjoilee ensin vanhoja tuttuja asioita kuten kumarrusta mutta sitten kun nostaa ekan jalan, jatkuvat nostot hyvin.

Uutena liikkeenä olen aloittanut mun edessä ympyrän tekemisen. Kauhean vaikea selittää, videolta näkyy tän päivän treeniä. Ollaan ihan alkuvaiheessa, kosketuskepillä vien Flowta oikeaan suuntaan. Tässä on vielä piiitkä matka oikeaan liikkeeseen mutta seuraavaksi yhdistän käskyn liikkeeseen ja sitten vaan kosketuskeppiä häivyttämään. Mikä tulee olemaan iso urakka.

Hipin hammashoito

Känninen shetlantilainen


Eilen Hippi pääsi hammashoitoon kun edellisestä kerrasta on kulunut jo melkein kolme vuotta. Eihän Hipille hammaskiveä juurikaan kerry mutta sen etuhampaat ovat olleet ihan tuhottoman ahtaalla ja sitä varten kotihoitokin (=harjaaminen) on ollut hankalaa. Oon rassannut alaleuan i3-kulmuri väliä hammaslangalla mutta silläkin puhdistaminen on ollut haasteellista. Olin jo päättänyt että ahtauden takia ala i3 hampaat saisivat lähteä, jotta jatkossa mahdollinen tulehdus ei leviäisi alakulmurin alueelle. Ahtaus aiheuttaa helposti ientulehdusta kun aluetta ei pääse samalla tavalla harjaamaan ja etuhampaat olisivat huomattavasti vähemmän tärkeät kuin alakulmurit.

Hippi ei saanut perusrauhoitusta sydämen sivuäänen takia vaan kevyemmän esilääkkeen. Sen jälkeen nukautin sen suoneen annosteltavalla lääkkeellä ja intuboin. Jotenkin ahdistavaa hoitaa/valvoa omaa koiraa mutta aika nopeasti tämä ajatus häipyy ja omastakin tulee potilas. Ehkä jossain anestesiakomplikaatiossa voisi tunteet haitata tekemistä mutta tällä(kin) kertaa anestesia meni hyvin. Eläinlääkäri putsasi hampaat eikä suussa ollut mitään erityistä huomautettavaa. Ienterveys oli erinomainen, etenkin ikä huomioiden. Missään ei ollut syventyneitä ientaskuja eikä ikenet vuotaneet lainkaan verta. Olen vahvasti sitä mieltä, että raakaruokinta helpottaa pitämään suu hyvässä kunnossa. On näilläkin ollut aikoja jolloin ovat syöneet viikonkin verran enemmän nappulaa kun lihat on loppu ja silloin huomaa kyllä eron miten hampaisiin kertyy nopeasti töhkää. Normaalilla ruokavaliolla plakkia kertyy niin paljon hitaammin ja on helposti harjattavissa pois. Voi toki olla, että mulla on käynyt vaan hyvä tuuri koirieni kanssa mutta koska Kirpulla ja Pandallakin oli loppuun asti hampaisto erinomaisessa kunnossa, sanoisin empiiriseen tutkimukseeni vedoten, että raakaruokinnalla on osuutta koirien hyvässä ienterveydessä. Ainakin omieni kohdalla. Toki hampaiden harjaamisella on oma osuutensa mutta ruokavalio on helpottanut tehtävää.

Kun Hipin hampaat oli putsattu, tiirailin etuhampaita eläinlääkärin kanssa ja mietimme siinä, että jospa i2 hampaat olisivatkin järkevämpi poistaa. Niinpä Hipiltä lähti kyseiset hampit. Vähän tyhmää poistaa hyväkuntoiset hampaat mutta koiralle tulee ikää lisää ja etuhampaiden välit on ahtauden takia vaikeampi pitää puhtaana. Poistettujen hampaiden kohdalle ei edes jäänyt mitenkään ihmeen isoja kolojakaan, sen verran ahdasta siinä oli. Toivottavasti i3 hampaat siirtyisivä aavistuksen keskemmälle niin sitten etuhammasosasto olisi varsin bueno. Kun poistot oli tehty, pääsi etuhampaiden reunat putsaamaan kunnolla sillä ultrakärjellä ei väleihin mahtunut aiemmin. Kyllä tää siis ihan hyvä ratkaisu oli. Hippi sai paria kipulääkettä operaation aikana mutta tänään en enää suun kautta lääkitystä jatkanut sillä tulehduskipulääke saattaa myös altistaa haimatulehdukselle. Eikä Hippi ollut aamulla tippaakaan kipeän oloinen vaan on kikkaillut aivan normaaliin tahtiinsa ja söi hirmuisella ruokahalulla. Toipui kaikenkaikkiaan ihanan nopeasti anestesiasta ja toimenpiteestä. Poistokohdat ovat todella siistit eikä niistä arvaisi että eilen on suuta operoitu.

Tummmat alueet etuhampaiden kruunujen kärjessä ovat korvaavaa hammasluuta kulumien takia ja muut tummat kohdat ovat värjäytymää, mitkä eivät vaan lähde pois. Hippi on käyttänyt hampaitaan aika raisusti aina, joten sen hampaat ovat kuluneet ja värjäytyneet, kauniin valkoisiksi niitä ei saa millään ilveellä...



Toivottavasti nuo hampaat (tai oikeammin ikenet) saisi nyt pidettyä jatkossakin hyvässä kuosissa ettei tarvitsisi enää hampaiden takia nukuttaa.

Jouluntoivotukset

Rauhaisaa joulua kaikille lukijoille! Syökää hyvin ja laiskotelkaa.

Dio 3 vuotta!

Rokkitukka täyttää tänään jo kolme vuotta!



Synttärisankari saa lahjaksi treenailla kapulan pitoa, miten lystiä!

Ja Hipin huulipatin patologin tulos tuli, täysin vaaraton liikakasvu. Tulipahan siihenkin varmuus, mielenrauhasta on aina kiva maksaa pieni eurosumma.

Jo joulukuu

Ehkä tää pimeä aika tyrehdyttää kirjoitusinnonkin kun taas on vierähtänyt huomaamatta pitkä aika ilman tekstejä. Toisaalta tähän vuodenaikaan harrastuksetkin ovat enemmän tai vähemmän tauolla.

Hipillä oli taas parisen viikkoa sitten haimatulehdus. Tai no, oireet olivat taas lähes olemattomat, muutamana peräkkäisenä päivänä oksensi ruoat mutta muuten oli kokoajan virkeä eikä lainkaan samanlainen kuin keväällä. Päätin kuitenkin lähettää haimatestin ja tulos olikin järkyttävän korkea, arvo oli yli 2000 kun >400 on positiivinen tulos. Kroonistahan tuo on Hipillä joten nyt sille on lisätty raaka possun haima ruokavalioon pysyvästi. Mä en enää oikein näe ruokinnalla olevan näihin korkeisiin arvoihin vaikutusta sillä Hippi on syönyt vähärasvaista ruokaa jo vuosia. Toivottavasti tuo possun haima tasoittaisi tilannetta. Nythän en kevään sairastelun jälkeen kontrolloinut tuota cPL-arvoa joten varmaksi en osaa sanoa, oliko se laskenut Hipillä vai onko sillä se jo kroonisesti koholla. Nyt arvo kontrolloidaan parin viikon sisään jotta nähdään mihin se normitilassa laskee. Koko tämän ajan Hippi on ollut äärimmäisen pirteä ja raivostuttavan riehakas. Helppoa seurailla tuollaisen koiran oireilua...

Pari viikkoa sitten löysin myös Hipin huulesta pienen (oikeasti pienen) patin. Koska hysteerinen omistaja, poistettiin patti seuraavana päivänä ja laitettiin patologille. Hippi on onneksi niin kiltti että antoi puuduttaa huulen hereillä ja patti saatiin siitä ongelmitta silpaistua irti ilman rauhoitusta. Tulos tullee näinä päivinä.

Patti on siis tuo pieni, nuppineulan päätä pienempi vaalea knööli.


Dion kanssa päätin lykätä koiratanssikisoja vähän enemmän hamaan tulevaisuuteen. Turhaan sen kanssa käy kisaamassa ilman päämäärää, mieluummin harjoittelee monipuolisempia liikkeitä ja pidemmän pätkän tekemistä. Kisaamaan ehtii myöhemminkin. En mä jaksa kisata vaan kisaamisen ilosta. Diolle olisi niin paljon uutta opeteltavaa, täytyy vaan päättää mitä lähteä työstämään. Ja koska en ole saanut sitä päätettyä, emme ole opetelleet oikein mitään. Logiikka. Paitsi seisomista ollaan treenattu sisällä! Seisomisen opettaminen on jotenkin tylsää joten olen lykännyt sitä onnistuneesti mutta tarvitseehan sitä vaikka jo rallytokossa. Myös pieni toko-innostus on jostain todella syvältä nostanut hieman päätään. Johan tässä on lajin parista oltu pois nelisen (?) vuotta. Jos vaikka kävisi ensi vuonna Dion kanssa alokasluokassa.

Messarissa tuli pyörähdettyä kaikkina kolmena päivänä. Tänä vuonna ei onneksi ollut omia koiria mukana vaan sai rauhassa (rauhassa ihmispaljoudessa...) käydä vain oleelliset asiat kurkkimassa. Perjantaina menin paikalle vasta töiden jälkeen ja se olikin hyvä ratkaisu sillä yleisöä oli enää vähän paikalla joten sai shoppailla huomattavasti vaivattomammin. Mitään en mukamas tarvinnut mutta silti tulin kotiin useamman kassin kanssa. No nyt on koulutusnameja ja luita hetkeksi. En ollut ajatellut mennä joka päivä paikalle mutta jotenkin löysin itseni kolmena päivänä messarista. Onneksi tämäkin tapahtuma on vain kerran vuodessa. Sunnuntaina ostin halvalla uuden pedin koirille, iso ja paksu peti maksoi vain 17e. Ainakin Flow tykkää.