maanantai 6. tammikuuta 2014

Vilkaisu menneeseen ja nokat kohti tulevaa


Onpas ollut jotenkin erityisen hankalaa kirjoittaa mitään muisteloita viime vuodesta. Suurin syy siihen varmaan on ollut se, että viime vuoteen kuului paljon sairastelua sun muuta ei-niin-mukavaa. Olihan siellä toki hyviäkin asioita mutta yksi suurin surun aihe oli tietysti Kirpun lähtö pilven reunalle. Ei mummeli ollutkaan ikuisesti täällä vaikka niin tietysti toivoin.

Paras mahdollinen mummokoira <3 Suuri on ikävä!

Hipin sappirakon poistoleikkaus oli toinen iso juttu viime vuodelta. Vaikka olin ehtinyt sitä pelkäämään kovasti etukäteen, meni kaikki kuitenkin paremmin kuin hyvin ja pikkumusta toipui ennätysnopeasti ollen edelleen sama riehakas itsensä. Tämän lisäksi päästiin vielä takaisin kisa-areenoillekin, tosin koiran toipuminen oli se tärkein asia.
Vaikka Hippi elää kohtuullisen rämäpäistä elämää, ollaan vältytty erinäisiltä ontumisilta yms, siis ennen viime vuotta... Ensin oli pahempi lihasrevähdys jonka takia koira kuvattiin toistamiseen kokonaan. Tämän takia pidettiin pitkä sairasloma kunnes heinäkuussa todettiin varvasmurtuma. Ja ei kun lepoa taas. Uskomattoman paljon huonoa onnea sisältyi viime vuoteen. Siihen nähden oli hienoa, että päästiin jopa 18 agilitystarttia juoksemaan joista nollia oli 7kpl. Ohjatuissa treeneissä emme käyneet viime vuonna kuin kerran joten ihan normaali radantekeminen tuntui välillä olevan vähän hukassa. Enkä usko että tämä asia tulee muuttumaan sillä Hipillä on vain omatoimitreenipaikka tälle vuodelle. Ihan kauheasti ei olla ratoja rakenneltu näissä treeneissä.

Tokon osalta käytiin yhdessä kaksissa kokeissa josta eka meni kikkailun piikkiin ja toisesta 2-tulos kun tunnari nollaantui. Tämä oli taas pienestä kiinni, niin kuin aina.

Koiratanssissa Hippi kisasi yhdet kisat kun reippailtiin ihan Ouluun asti. Täältä eka KUMA avoimesta luokasta vaikka Hippi oli hieman, öh, no oma itsensä.

Ja saihan Hippi viime vuonna ekaa kertaa kevyemmän kesätukan! Tuskin jää viimeiseksi nakukesäksi, niin paljon helpompaa Hipillä oli helteillä. Se ero koirassa on vaan niin huomattavissa. Ja karva kasvoi yllättävän nopeasti ihan entisenlaiseksi.


Tämä syksyltä, ihan tuoretta tukkakuvaa ei ole kun kelit ovat olleet niin harmaita...


Pandalla oli myös hieman huonoa tuuria. Aivoverenkierto(?)häiriöt, jotka ovat aiheuttaneet sokeutumista, ovat kiusanneet. Silmät ovat kahdesti tutkittu täysin terveiksi joten silmistä nämä kohtaukset eivät ole johtuneet. Nämä alkoivat pääsiäisenä, syksyllä oli muutamia lyhyen ajan sisään mutta nyt ei taas ole ollut pariin kuukauteen. Onneksi. Syksyllä Pandalla oli myös hemorraaginen gastroenteriitti joka meinasi viedä mummelin kokonaan, onneksi tehohoidolla toipui.
Mikään ei ole niin inhottavaa kuin sairasteleva koira...


Flown viime vuoteen mahtui ensimmäiset koe- ja kisakäynnit sekä terveustarkit. Koiratanssikisoissa debytoimme Flown ollessa juuri vuoden täyttänyt. Sieltä KUMA varsin sujuvalla esityksellä. Oulun kisoissa myöskin sujuva esitys ilman suurempia virheitä mutta jostain syystä tuomarit eivät tätä suoritusta arvostaneet ja KUMA jäi parin pisteen päähän.
Alkukesästä kuvattiin luusto joka olikin terve, jippii.
Tokon joukkueSM-kisoissa debytoitiin alokasluokassa. Sieltä kakkonen kun ohjaaja teki yhdessä kehässä väärän liikkeen...
Heinäkuussa oltiin eksoottessa yötokossa ja yhden aikaan yöllä F tokoili 191 pistettä.
Elokuussa oli toiset avoimen luokan koiratanssikisat ja sieltä napsahti KUMA. Kisakausi koiratanssin parissa loppui messariin varsin mukavalla tavalla kun saatiin toinen KUMA, voitettiin luokka ja siirryttiin voittajaluokkaan. Flow oli kuin kotonaan isossa kehässä!

Kuva: Hanna Maines


Jos jotain toivon tältä vuodelta niin koirille terveyttä! Tavoitteita en ala sen suuremmin listaamaan, tehdään se mitä huvittaa ja nautitaan jokaisesta hetkestä. Helmikuussa Flow kokeilee tassujaan koiratanssissa voittajaluokassa ja Hippi palaa HTM:n pariin, ainakin yhden kisan verran. Tokossa Hippi jatkaa edelleen satunnaista treenaamistaan ja jos sen ansiosta ei ykköstä voittajaluokasta tule, niin sitten ei tule.

Agility tulee olemaan mun ja Hipin terapialaji, sitä tehdään omalla tasollamme suurella sykkeellä eikä tuloksilla tule olemaan suurta painoarvoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti