Hippi on taukoillut kaksi viikkoa ihan kaikesta. Ei olla edes pienenpieniä temppuja treenattu ;) Aivot ovat saaneet olla totaalilomalla, niin koiralla kuin omistajallakin. Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että tauko on tehnyt tehtävänsä, akut tuntuu jo paremmin ladatuilta.
Eilen mentiin sitten valmennusryhmän tokotreeneihin. Meitä oli vain neljä treenaamassa joten jokainen ehti treenata melkein 20 minuuttia. Hippi otti ensin hieman malttitreeniä ruutuun. Lähinnä äänenkäytön suhteen. Tehtiin liike kisanomaisesti, viritin Hipin normaalisti ja lähetin. Kauhean rääkäisyn saattelemana kutsuin Hipin takaisin. Ohjeeksi sain kieltää Hippiä ennen kuin sen päästää liikkeelle. Kuusi kertaa Hippi lähti rääkäisten matkaan ja aina pyysin sen takaisin. Ihme tyyppi, joka kerta lähti samanlaisella raivolla vaikka olin ottanut sitä juuri ennen nokasta kiinni ja käskenyt olla hiljaa. Viimein tajusi olla huutamatta jolloin sai juosta ruutuun ja siellä hirmu bileet pystyyn :) Ruudussa ei ollut valmiina mitään mutta silti pinkoi oikeaan paikkaan niin kovaa kun jaloistaan pääsi :) Tämän jälkeen tehtiin muutamia korjaamistreenejä missä Hippi jätettiin ruudun ulkopuolelle ja ohjasin sen lähtöpaikasta ruutuun jossa oli palkka. Tätä täytyisi oikeasti tehdä paljon enemmän jotta olisi jotain mahdollisuuksia saada koira takaisin ruutuun jos se kokeessa jostain syystä ajautuisi ulkopuolelle.
Tämän lisäksi tehtiin taas tunnaria. Nyt tehtiin kolmea erillistä tunnari"pistettä" jossa oli paljon kapuloita + oma. Treeniä ei tehty koeliikkeenä vaan kävelin Hipin kanssa aina yhdelle kasalle ja katsoin mitä tekee ilman käskyä. Kapuloille päästyään alkoi heti haistelemaan keskittyneesti eikä siirrellyt suullaan yhtään vääriä kapuloita :) Löysi jokaisesta kasasta hienosti omansa! Kokeen epäonnistuminen saattoi olla vain joku tilapäinen mikälie-häiriö. Nyt vaan onnistuneita treenejä alle niin Hippi saa varmuutta liikkeeseen!
Lisäksi otettiin yksi lyhyt paikallamakuu jossa ei sen kummempia ongelmia. Tämä nyt ollaan sentäs saatu rakennettua suht varmaksi liikkeeksi vaikka alkuun siinä(kin) oli suuria ongelmia.
Illalla oli yksi syksyn odotetuimmista tapahtumista, Adam Lambertin keikka :D AL oli aikoinaan aivan ehdoton suosikkini american idolsissa ja ikävää että kisan lopputuloksessa ei ollut kyllä laulutaidon kanssa mitään tekemistä, siihen vaikutti jotkut muut syyt. Anyway, keikka oli super! Kaapelitehdas vaan ei todellakaan ollut paras mahdollinen keikkapaikka tuollaiselle ihmismäärälle! Jonotettiin yli tunti sisään ja meidän perässä oli vielä ihan järkky jono. Alakerran vessoihin oli ihan järkyttävä jono, anniskelupuolen vessoihin onneksi pääsi vähemmällä venailulla. Saatiin kohtuuhyvät paikat aidan vierestä josta jopa näki jotain. Harmi vaan että siinä toisella puolella aitaa oli niitä kirkuvia teinejä ;) Lisäksi siihen meidän pöytään oli eksynyt myös jotain AL:n hard core-faneja jotka kyselivät että oltiinko me ollenkaan lentokentällä vastassa kun he eivät muistaneet meitä siellä nähneen. Juu, ei oltu. Joku roti noiden muusikoiden kiusaamisellakin. Yksi näistä oli myös lähtenyt jenkkilään keikalle. Mikäs siinä jos massia löytyy.
Keikka oli itsessään harmillisen lyhyt, kesti vain tunnin! Harvoin olen ollut missään keikalla joka olisi noin lyhyt ollut. Muutamia kappaleita jäin kaipaamaan kuten "a Loaded Smile" sekä "Time For Miracles" mutta toisaalta AL esitti kaksi ehdotonta lempikappaletta hänen idols-esityksistään, "Ring of Fire:n" sekä "Mad World:in" Tosin tuo encorena vedetty mad world oli hieman traumatisoiva kokemus koska se vedettiin tuollaisella tuplanopeudella! En tykännyt tuosta versiosta. Alkuperäinen cover-versio kun on kuitenkin yksi parhaista musiikillisista vedoista ikinä... Pääsin tästä järkytyksestä kuitenkin nopeasti yli ;) Encore oli vähän hätäisesti vedetty ja todellakin vain yhden kappaleen pituinen! Keikka loppui vähän kuin veitsellä leikaten. Kokonaisuutena kuitenkin ihan mahtisetti ja todellakin menen uudestaan jos herra vaan tänne päin uudestaan palaa! Ja toivottavasti palaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti