Ihanaa, eilen alkoi vihdoinkin agilitytreenit! Kesä ollaan lomailtu treeneistä, ainoastaan puomia käyty hinkkaamassa. Eipä tehnyt yhtään huonoa päästä Sadun supertreeneihin. Hippi kulki mahtavasti vaikka itteäni harmitti ja ketutti SUUNNATTOMASTI rakas autoni jonka pakoputki sanoi poks matkalla hallille. Miellyttävän pörinän säestämänä saavuimme siis treeneihin... Rahanmenot näköjään kasaantuu aina samalle aikajaksolle. Auton pakoputkesta korjattiin jo joku juttu edempää vajaa kuukausi sitten ja nyt meni taaempaa joku vaimennin. Kyllä on mukavia nuo autot, harmi vaan ettei oikein ilmankaan pärjää :/ Tähän päälle vielä Pandan ell-kulut jotka mahdollisesti ei sitten edes mene vakuutukseen koska varsinasta diagnoosia ei löytynyt, niin ei voi muuta sanoa kuin että veetuttaa. Mitähän vielä tulossa, en välttämättä halua edes tietää.
Anyway, takaisin treeneihin jotka siis menivät hyvin. Jotain hyvää :) Tehtiin pientä radanpätkää jossa oli kuitenkin ohjattavia kohtia reippaanlaisesti. Ihanaa kun tällä hetkellä voi luottaa koiraan, se kyllä tekee kokoajan parhaansa! Hippis on siitä harvinainen sheltti että se liikkuu kuin urilla. Ei puhettakaan mistään kaarista tai esteiden ohitteluista :) Pandan kanssa tuli paljon taisteltua em ongelmien kanssa. Niin tai no, painitaan edelleen :D Hippi on rehti pieni työmyyrä jonka kanssa on aina yhtä hauska tehdä hommia, oli ne sitten mitä tahansa. Vähän sain itse noottia siitä että muutamassa kohdissa varmistelin ja tein helpotettuja reittisuunnitelmia ;) Satu sanoi koiran olevan niin taitava että kaikesta varmisteluista pitäisi päästä eroon ja luottaa siihen että otus hanskaa homman. Ja hitsi vieköön, hanskaahan se...
Agilityn jälkeen tehtiin vielä Vuokon kanssa tunnistusnoutoa pihalla. Olen palannut hieman taaksepäin ja piilotellut yhtä kapulaa pusikkoon sammalten ja lehtien alle niin ettei koira näe sitä yhtään. Vielä enemmän vahvistanut sitä että oppisi käyttämään nenäänsä kunnolla. Nyt tehtiin ensin muutama toisto missä etsi sieltä pusikosta kapulaa, sitten uudestaan pusikkoon mutta kasa häiriökapuloita viereen. Pari ensimmäistä helpotettua toistoa haki suoraan oman. Sitten pistettiin häiriökapulat niin että oma oli piilossa suoraan niiden takana. Tämä oli hieman haastavampi koska Hipin piti juosta kapulakasan ohi etsiäkseen omaa. Kahdesti otti omituisesti "tukikapulan" kasasta mukaan, jatkoi kuitenkin suoraan etsimään omaa jonka löysikin ja vaihtoi väärän oikeaan. Tämä oli vähän hassu juttu koska Hipillä oli selvästi tiedossa että kasasta otettu kapula ei ollut se oikea koska ei yrittänytkään tuoda sitä mulle vaan jatkoi määrätietoisesti pusikkoon. Jostain syystä sen piti kuitenkin ottaa joku "tutti" suuhun, tukea suureen etsimistehtävään. Viimeinen toisto oli kuitenkin loistava :) Hippi nuuhkas vääriä, etsi omansa ja toi mulle. Sai superpalkan ja tuohon oli hyvä lopettaa! Ehkä me saadaan tunnarikin joskus toimimaan... Toivoa ainakin on :D
Tänään vein auton korjattavaksi, joku penteleen takavaimennin oli kosahduksen syy. Ny se on vaihdettu, seuraavaa hajoamista odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti