Hipille on varattu uusi operaatio-aika. Se on 5.2 joten tässä on nyt vielä 2,5 viikon odotus. Muutamia mutkia on ollut matkassa mutta nyt täytyy vaan uskoa ja toivoa että kaikki menee hyvin!
Eilen paistoi pitkästä aikaa aurinko joten tämä postaus koostuu lähinnä kuvista. Kelit ovat olleet aivat mahtavat, vihdoinkin läheiset järvet ovat jäätyneet joten koirat ovat päässeet jäälle kirmailemaan.
Pikkumusta ja mustavalkee
Hippi lyö tahtia
Lumesta nousee hiiwiö
Jos ei pidä turvaväliä, voi tuulilasiin vähän pöllytä lunta
Hipin huominen leikkausaika on peruttu. Hieman mutkien kautta kävi eilen ilmi että aika oli varattu eri kirurgille kuin mitä remittoiva eläinlääkäri oli suositellut, hän nimenomaan sanoi operaation pitäisi suorittaa Outi Vapaavuori joka kyseisiä operaatioita on paljon tehnyt. Tämä kyseinen kirurgi jolle operaatio oli varattu, olisi varmasti sen osannut tehdä mutta jos jotain olisi tapahtunut, olisi jossittelun määrä ollut niin hirmuinen ettei sitä olisi kestänyt. Sanoin kyllä tästä asiasta silloin kun Hippi Viikissä kävi tutkimuksissa mutta ehkä joku infokatkos tai muu vastaava on päässyt tapahtumaan. Harmillinen tilanne mutta en uskalla kuin toimia annettujen ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Itse olin jo koko viikon yrittänyt valmistautua henkisesti joten itsellenikin tämä oli aika turhauttava juttu mutta nyt kävi näin ja ei auta kuin odotella uutta operaatioaikaa.
Jotta ajatuksia on saanut hieman muualle, olen käynyt pariin otteeseen treenaamassa koirien kanssa. Lauantaina raahauduin peräti hallille asti, viime kerrasta onkin jo aikaa. Hippi pääsi tekemään agilitya. Onhan se yksittäisiä esteitä tehnyt mutta radanpätkää ollaan tehty viimeksi heinäkuussa. Kyllä oli tyyppi niin liekeissä! Olipa ihanaa päästä tekemään Hipin kanssa sitä mistä se eniten nauttii. Enpä jaksa uskoa että se olisi "kaivannut" agilitya tässä puolen vuoden aikana, mahtuu sen elämään muutakin aktiviteetteja mutta silti oli mahtavaa nähdä kuinka koiralla silmät kirkastui kun tajusi mitä pääsee tekemään. Puomia en edes ajatellut hinkkaavani mutta pysäytykset olivatkin tosi hyviä! Ainoastaan muutama kerta oli hitaampi, silloin kun Flow oli köytettynä lähellä alasmenoa. Toiseen suuntaan juoksi hirmuista kyytiä alas asti. Kepeille ampui mistä vain, puolen vuoden tauko ei näkynyt missään.
Flow pääsi tekemään putkea. Kaveri täyttää kohta vuoden eikä osaa kuin just hätäiseen tuon putken. Rengasta, kontakteja, muuria ei ole edes kokeillut, puhumattakaan kepeistä. Mulla on öööö, pari-kolme kuukautta sitten hankitut 2x2-kepit mutta ne on edelleen autossa. Onhan tässä vielä tekemistä jos meinaa joskus tuon kanssa esim kisoihin yrittää 8). Toisaalta Flowlla ei ole tavoitteita agilityn suhteen joten kaikki esteet ehtii sille kyllä opettaa. Ja jos jotain hyvää on niin Flow menee ihan täysin pieneen kuplaan tehdessään, sinne kuplaan mahtuu meikäläinen ja koira. Kaikki muut asiat ja häiriöt häviää sen mielestä. Ihan mieletön keskittymiskyky. Anyway, "treenattiin" putkeen irtoamista. Hyvin irtosi. Ai niin, tehtiinhän me pussiakin. Hippi edellä ja sitten Flow perässä, toimi ;D
Seuraamista sain myös videolle. Sillä on paikka ihan kiva ja se pysyy hyvin. Päätä kääntää mielellään jalan ympärille jolloin siihen tulee helposti ylösalaista liikettä kun väistää jalkani liikettä. Vähän suoremmaksi täytyisi siis saada pään asentoa. Täyskäännöksissä vasemmalle tarjoaa herkästi istumista. Mun tarttis opettaa sille hidasta kävelyä koska vauhdin pudotessa tarjoaa tosi nopeasti istumista. On muuten pari kertaa yrittänyt myös napsia jalkaa seuratessa. Hih, tarttis varmaan tällä kertaa tehdä jotain ettei tuu tuollaista Hippikakkosta-lahkeennäpsijää :D
Sunnuntaina treenattiin työkaverin kanssa koiratanssia. Oon ehkä keksinyt musiikin Flowlle ja tarttis joku pieni ohjelma työstää sille.
Eläinlääkäri soitti Viikistä maanantaina. Kertoi hyvin kattavasti operaatiosta ja riskeistä joita ikävä kyllä riittää. Todennäköisin ongelma on verenhukka koska maksan alueella on isoja verisuonia joiden kanssa saa olla varovainen. Hipiltä oli katsottu veriryhmä valmiiksi jos tarvitaan verensiirtoa operaation aikana. Sappirakko voi myös olla myös hankalan sijaintinsa takia mahdoton poistaa vatsaontelon kautta jolloin joudutaan leikkaamaan rintalasta auki jotta päästään sitä kautta käsiksi ongelman aiheuttajaan. Tuo kuulosti kyllä niin kauhealta ettei tosikaan :( Olin töissä puhelun aikana joten yksi komplikaatio meni vähän ohi, en muista minkä takia joudutaan mahdollisesti poistamaan myös ohutsuolta, liittyi jotenkin sappitiehyeihin tms. Varoitteli että koira on kipeä leikkauksen jälkeen ja viettänee ensimmäisen yön teholla kipulääkeinfuusiossa. Mulla sydän oikeasti särkyy pelkästä ajatuksesta :´( Leikkaus on siis ensi viikon torstaina, viikko aikaa panikoida. Jos jollakulla on kokemuksia koiran sappirakon poisto-operaatiosta, kuulisin niitä todella mielelläni!
Hippi ei ole "vain" koira. Se on aika paljon enemmän. Mun elämäni koira, sen voin sanoa nyt jo. En usko että koskaan tulee toista tapausta jonka kanssa kaikki palaset vain loksahtavat kohdilleen ja koira tuntuu lukevan ajatuksetkin. Mä voin rehellisesti sanoa että vaikka kaikki koirani ovat omalla tavallaan tärkeitä ja rakkaita, on Hippi kuitenkin astetta erityisempi. Jotkut vaan on. Mä toivon alkaneelta vuodelta yhtä asiaa, että leikkaus menee hyvin ja saan nauttia Hipin pähkähullusta seurasta vielä vuosia.
Jotta blogin postaus numero 200 ei olisi pelkkää oman ahdistuksen purkamista, laitan videon eilisestä tempputuokiosta. Hipin edessä ryömiminen edistyy ja Flow oppi pitämään keppiä tassulla. Flowlla on niin hupaisa tyyli kaapata tuo keppi kainaloon :) Saa opetella nyt noita erilaisia tassutemppuja kun kerta luonnostaan niin mielellään noita etusiaan niin mielellään käyttää!
Ja alkaneesta vuodesta vielä sen verran että onni on neljä paukkuvarmaa otusta. Flowlle uusi vuosi oli ensimmäinen laatuaan, pissalenkillä nosti sen verran päätään että ilmaisi havainneen vieraan äänen. Sen jälkeen jatkoi haisteluaan eikä korvaansa lotkauttanut koko illan aikana. Panda on joskus haukkunut paukuille mutta tänä vuonna ei jaksanut vaivautua, nukkui koko illan muun lauman kanssa. Hyvä niin
Hipillä oli torstaina siis se aika Viikin sisätautiklinikalla. Itse olin silpaissut edellisiltana vahingossa terävällä veitsellä käteeni 7 tikkiä vaatineen haavan joten kyydin kanssa meinasi tulla ongelmia mutta onneksi kaikki järjestyi. Mua ahdistaa Viikissä se että koira joutuu jäämään sinne eikä tutkimuksiin pääse mukaan... Onneksi Hippi oli ollut reipas potilas, oli heilutellut häntää ja liekutellut kaikille. Lopputuloksena kuitenkin se että Hipillä todettiin kolmannen eläinlääkärin toimesta mucocele, diagnoosi lienee kohtuu varma ;) Tiesinhän minä että haluavat vielä itse tutkia tuolla jotta koiraa ei turhaan leikellä ja hyvä niin. Veriarvot tutkittiin myös kertaalleen ja tällä kertaa kaikki olivat kunnossa, hyvähyvä! Tässä käynnin yhteenveto: " Yleiskunto hyvä, sydän- ja keuhkoäänet normaalit. Vatsan painelututkimuksessa ei poikkeavaa. Ei kuumetta. Verinäytteet: Maksaentsyymit ja bilirubiini nyt täysin normaalit. Kolesteroli ja triglyseridit normaalit. Munuaisarvot, proteiini, albumiini, glukoosi ja elektrolyytit normaalit. Täydellinen verenkuva normaali. Sappirakonpoistoleikkausta varten Hipiltä tutkittiin myös veriryhmä sekä veren hyytymistekijät, tulokset valmistuvat myöhemmin iltapäivällä Ultraäänitutkimus Vatsaontelon ultraäänitutkimuksessa sappirakko kooltaan normaali (halk 1,8cm) mutta sappirakko on täynnä tiivistä sisältöä. Laajentuneita sappitiehyeitä ei nähtävissä, maksan rakenne normaali. Muut vatsaontelon elimet normaalit. Ei vapaata nestettä tai suurentuneita imusolmukkeita. Diagnoosi Mucocele sappirakossa. Jatkohoito Hoitovaihtoehtoina on seurata tilannetta toistaiseksi tai poistaa sappirakko kirurgisesti. Sappitiehyen aukon avartamista ei todennäköisesti ole hyötyä, koska erite on niin paksua ettei kuitenkaan pääse virtaamaan normaalisti. Mucocele saattaa johtaa sappirakon kuolioitumiseen ja repeämiseen, jolloin hoitoennuste on huono. Tästä syystä kirurginen poisto on suositeltavaa ennen kuin kuolioitumista tapahtuu. Varataan aika Hipille leikkaukseen, Ell soittaa teille leikkauksesta ensi viikolla. Leikkaukseen saakka vähärasvainen ruoka, myös rasvainen liha ja luut kannattaa jättää pois. Hyvää jatkoa iloiselle Hipille!"
Eli nyt taas odotellaan tuota puhelinsoittoa jotta tuo leikkauksen ajankohta saataisiin vihdoinkin sovittua.
Joululomalla ehdittiin jopa kerran treenaamaan Sennin ja Moona-bortsun kanssa Veikkolan hallille. Hipille olen opettanut uutena (tai no tuunattuna) temppuna mun edessä ryömimistä nokka menosuuntaan. On niin kovin vaikeaa taas Hipille kun ei saa pitää kontaktia. Yritin alkuun opettaa että se kävelisi mun edessä mutta alkoi itse tarjoamaan tuota kumartamisen ja ryömimisen yhdistelmää ja sehän passaa ihan yhtä hyvin. Näin ne kriteerit muuttuu koiran mieltymysten mukaan ;) Hippi pääsi myös tekemään keppejä ja ei ole avokulmat tai itsenäinen suoritus mihinkään puolen vuoden aikana unohtunut!
Flow pääsi tekemään lähinnä temppujensa yhdistelyä ja palkattomuutta. Jaksaa kohtuuhyvin tehdä pitkääkin pätkää ja kuuntelee hyvin pelkkiä käskyjä. Se on toki ollut tavoitteena että oppisi asiat sen verran hyvin ettei niihin tarvitse käsiapuja tms käyttää.
Kotona olen opettanut sille kepin pitämistä tassulla. Se kun tykkää noita tassuja käyttää vähän joka asiassa niin olen naksutellut sille nyt erilaisia tassutemppuja. Ensimmäisen naksuttelusession jälkeen tarrasi jo hyvin jalallaan keppiin ja pitää sitä lähes itse pystyssä. Viksu Plou :)
Tänään oltiin treenailemassa Sallan ja westieiden kanssa. Hippi jatkoi edessä ryömimistään, otettiin etupalkka avuksi ja sehän toimi erinomaisesti. Toinenkin temppu on työn alla, yritän saada Hippiä ontumaan ja kiertämään mua itse niin ettei mun tarvitsis itse liikkua samalla. Tää onnistuu tällä hetkellä yli puoli kierrosta mutta tarvitsee kyllä vielä vahvistusta.
Flown kanssa jatkettiin liikesarjojen yhdistelyillä ja pidempien pätkien tekemisellä ennen palkkaa. Kyllä siitäkin varsin toimiva otus tulee. Tekee tällä hetkellä niin keskittyneesti töitä, mikään ei häiritse silloin kun pääsee itse hommiin. Tämä pikkuhiljaa asioiden rakentelu on sopinut sille tosi hyvin, on saanut itseluottamusta omaan tekemiseen ja sitä kautta hyvää asennetta.
Hyvää (ja toivottavasti parempaa) Uutta Vuotta kaikille tutuille ja tuntemattomille. Meiltä ei tule tänä vuonna minkäänlaisia tavoitelistauksia, ainoa tavoite kun on että koirat pysyvät terveenä, että Hipin leikkaus menee hyvin ja pikkumusta toipuu siitä siitä entiselleen.
Iloista Joulua kaikille lukijoille :) Mulla alkoi eilen joulun vietto kun olin Nosturissa kuuntelemassa toistamiseen tälle vuodelle Raskasta Joulua-keikkaa. Siinä on joululaulut sellaisessa muodossa (ja sellaisten esittäjien laulamina) että minäkin niitä jaksan kuunnella ;) Tähän tyyliin.
Joulun jälkeen torstaina Hippi menee Yliopistolliseen eläinsairaalaan sisätautien osastolle tutkimuksiin. Tuolloin ei vielä leikata mutta haluavat tutkia vielä kaikki läpi ennen operaatiota.
Hitsi että nämä vapaapäivät tulee tarpeeseen, nyt niistä täytyy nauttia kyllä täysin siemauksin!
Plääh, olin jo kirjoittanut pitkän pätkän tekstiä toissapäivänä kunnes päätin tallentaa ja puf! sinne hävisivät kaikki. Sekös vitutti. Mitähän olin edes kirjoittanut, kun muistaisi kaiken. Ainakin viime perjantain tokokoulutuksesta jota piti Riitta Korri. Koulutus oli meidän hallilla ja kerrankin oli iltavurosta hyötyä kun treenit olivat aamupäivällä. Otin Hipin treenaamaan sillä haluan edelleen vinkkejä sen kanssa mm. vireen säätelyyn. Alkuun kerroin tiivistetysti meidän tokourasta ja kerroin ongelmamme eli hieman turhan korkean vireen tehdessä ja siitä aiheutuvaa ääntelyä. Ekaksi liikkeeksi otin noudon jotta ongelma tulisi esille. Mutta vielä mitä, possuHippi oli ihan hiljaa vaikka se yleensä pienen äänen päästää, etenkin silloin kun joutuu odottamaan kapulan heiton jälkeen. Tein myös useamman toiston ilman palkkaa joka on myös Hippiä kuumottanut mutta ei, mitään ääntä ei päästänyt. Ei oo eka kerta kun esittelen ongelmiamme tällaisissa treeneissä ja sitten Hippi käyttäytyy kuin enkeli. Varsinainen kakkiainen ;) Katsottiin myös miten Hippi kestää palkattomuutta ja kuinka se palkkautuu esim kehuilla. Ja kyllähän se tekee vaikka kuinka kauan kiltisti töitä ilman palkkaa, ahne optimisti tietää että kyllä se nami sieltä joskus tulee. Palkkautuu myös hyvin kehuihin mutta siinä tulee helposti pientä komentamista jos sen kovin riehakkaasti vapauttaa. Mun tarttis saada sille opetettua joku asia jolla se pääsis purkaamaan paineita liikkeiden välissä. No tätä oon kyllä yrittänyt mutta Hipin mielestä paras tapa päästää höyryt pihalle on sellainen letkeä mökäily. Riitta myös kyseli että kuinka usein teen kaikki liikkeet putkeen, olisi kuulemma hyvä noin kerran viikossa MUUN TREENAAMISEN ohella tehdä kokeenomainen treeni. Nooo, me kun treenataan se pari kertaa kuukaudessa, jos sitäkään niin tää kohta ei ihan täyty 8) En tosin kehdannut tätä kertoa :D
Riitta sanoi kuitenkin että Hippi on aikas mahtava työmyyrä ja tällaisia ongelmia on mukavampi ratkoa kun intoa riittää tekemiseen. Onhan se, mahtava.
Viikonloppu meni tehokkaasti messarissa. Lauantaina olin koiratanssikisoissa töissä tuloksia kirjaamassa. Sinänsä ihan hyvä tehtävä, näki siitä tuomarinpöydän vierestä kaikki suoritukset, mitä nyt välillä piti vähän tuloksia kirjoitella kirjoihin, koepöytäkirjoihin yms. Vaikka en ollut itse kisaamassa, jaksan edelleen ihmetellä arvostelua tuossa lajissa. Freestylen alokasluokassa ei tullut yhtään kumaa vaikka sen arvoisia suorituksia oli kyllä ehdottomasti ainakin kolmella ensimmäisellä koirakolla. näytti vähän siltä että koirakot arvosteltiin kaikki samalla viivalla, luokasta riippumatta. Alokasluokka on kyllä nimensä veroisesti aloitteleville koirakoille ja siellä ei helvetti soikoon voi vaatia mitään ihmeitä. Toinen asia mistä edelleen kurmutan on se haukkuminen. Jokainen ääntelevä alempien luokkien koirakko sai tästä maininnan papereihin mutta sitten taas voittajaluokassa sai äännellä vaikka lähes koko esityksen ja se palkittiin sertillä. Ah, miten ihastuttavan epäreilua. jos haukkumiseen otetaan negatiivinen kanta niin kyllähän sen pitäisi pitää koko kokeen ajan. Ja kyllä mun mielestä taas voittajaluokassa pitäisi kriteereiden olla tiukemmalla mutta siltä ei näytä. Enkä siis todellakaan ole sitä mieltä etteikö koira saisi äännellä, ihmetyttää vaan se että miksi siitä rankaistaan alemmissa luokissa muttei ylemmissä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja sitä rataa.
Mulla oli Hippi ja Flow mukana, F turistina (hyihyi, sehän on kiellettyä) ja H esittämässä temppuja shelttien rotukopilla. Flow pääsi tutustumaan koiratanssikehään ennen kisojen alkua eikä se ottanut tälläkään kertaa mistään häiriötä vaan teki hienosti pienen treenisession.
Hippi hääräsi loppupäivän shelttikopilla ja näytti halukkaille temppujaan. Flow halusi kanssa tehdä välillä vähän temppuja ja jaksan hämmästellä nuorikon keskittymiskykyä. Ahtaalla käytävällä keskittyi aivan satasella vaikka joka puolella kulki ihmisiä ja koiria. Flown hermoista kertoo kyllä myös se että kun sitä väsytti, pisti se nukkumaan ja ignoorasi sen jälkeen täysin ympäristön. Huippu tyyppi :)
Myös sunnuntaina suuntasimme messukeskukseen, Hippi pääsi tänäänkin temppuilemaan. Tasatunnein oli temppushow, yhteensä viisi kertaa. Väsymättömästi jaksoi Hippi tehdä uudestaan ja uudestaan temppusettinsä. Ihmiset myös kyselivät kovasti koiran koulutuksesta, toivottavasti moni otti kipinää vaikka sitten vain temppujen opettamisesta kotikoirilleen :)
Maanantaina koitti koirattoman elämän (se hyvin pieni osa meikäläisen elämästä ;) ) jouluaatto kun toukokuusta asti odotettu Musen keikka vihdoinkin koitti. Bändi on kyllä tällä hetkellä mun ehdoton lemppari eikä tää keikka jättänyt kyllä mitenkään päin kylmäksi. Paria viikkoa ennen konserttia rikkoi bändin laulaja pari luuta jalastaan telmiessään koiran kanssa ja mm Ruotsin sekä Norjan keikat peruuttiin. Luojan kiitos Suomen keikka toteutui ja se olikin eka konsertti tuon jalkaepisodin jälkeen. Maanantain parituntinen keikka oli kyllä pelkkää hittitykitystä alusta loppuun. Toki bändi soitti paljon uuden levyn kappaleita, olihan koko kiertue The 2nd Law Tour eikä siinä mitään, tuo levy on ihan super. Mukaan mahtui silti niin paljon vanhoja hittejä että meinasi henki salpautua. Huh, mikä elämys ja bändi on kyllä yksi parhaista live-bändeistä ikinä. Oltiin Riikan kanssa lähes eturivissä ja tällä kertaa tajusin käyttää korvatulppia, pari viikkoa sitten kun olin Turussa kuuntelemassa Raskasta Joulua niin korvissa tinnitti viikon verran... Aina välillä sitä oppii jotain uutta.
Joudun ostamaan itselleni yhden joululahjan ja se on kyllä liput Musen ensi heinäkuun stadikan keikalle, no can do.
Ai niin. Viikistä ei ole vieläkään soitettu Hipin leikkauksen tiimoilta :/ Mä oon vähän huono näissä odotteluhommissa mutta ei taida tällä kertaa olla muita vaihtoehtoja. Koira ei onneksi edelleenkään tiedä olevansa sairas.
Eilen soitti vihdoinkin ell Mairi Speeti mukoseelen hoidon jatkosta. Hän oli yrittänyt päästä tutkimaan tarkemmin tätä tutkimusta mutta ei ollut saanut siihen tarvittavia salasanoja tms. Anyway, tuostakin näkee loppupäätelmänä että oireilevilla koirilla selviäminen leikkauksesta on epävarmempaa ja että että sappirakon poisto ennaltaehkäisevänä hoitona olisi suositeltavaa. Kun se sappirakko todennäköisesti alkaa kuitenkin jossain vaiheessa aiheuttamaan oireita ja pahimmassa tapauksessa siis repeää. Silti operaatio on iso ja vaativa joten riskit ovat kuitenkin olemassa. Speetikin sanoi ettei operaatiota tarvitse mitenkään erikoisemmin pelätä mutta kyllä se mua silti edelleen hirvittää.
Homma etenee nyt siten että perjantaina Speeti laittaa tiedot Viikkiin eläinsairaalaan ja sieltä otetaan yhteyttä jotta saadaan leikkausaika sovittua. Speeti tosin sanoi että Viikissä tekevät kaikki tutkimukset uudestaan, ultrat, verinäytteet ja kaikki. Se on siellä käytäntö ja mikäs siinä, hyvä että tutkivat kunnolla ennen anestesiaa ja operaatiota. Hipin voinnista sen verran ettei se edelleenkään tiedä olevansa sairas. Ja hyvä niin.
Muutama sana jostain muustakin kuin mukoseelesta vaikka tuntuu että kaikki ajatukset pyörivätkin sen ympärillä tällä hetkellä. Ollaan oltu muutamia kertoja taas treenaamassa tokoa Tiltun koirakoululla Karon kanssa. Flowkin on päässyt nyt enemmän tekemään. Keskittymiskyky on kyllä tositosi hyvä :) Parhaimmillaan pienessä tilassa on ollut 7 shelttiä, pyrtsi ja pari bordercollieta mutta Flow keskittyy vain ja ainoastaan tekemiseen. Oon tehnyt sen kanssa pieniä pätkiä seuraamista kun peileistä näkee paremmin suoruutta. Yksittäisiä temppuja ollaan myös tehty. Metallinoutoa oon tehnyt vielä niin että istun itse lattialla ja Flow hakee metallin mulle käteen. Tästä on vielä matkaa perusasentoon mutta ainakin sillä on hyvä into kantaa metallia. Odottamisen opettamisen olen jotenkin onnistunut unohtamaan lähes kokonaan, paikallamakuuta en ole edes aloittanut :P Ehtiihän tuota.
Uusia temppuja ei olla nyt harjoiteltu, tosin purkkien kasaamisessa ja esineiden keräämisessä ollaan edistytty tähän. Esine on pienentynyt kahden euron kolikon kokoiseksi ja purkkikin on lopussa jo aikas pieni. Flow on niin hauska kun se asettelee sen kielellä purnukkaan, tarkka tyttö!
Viime tiistaina Hippi ja Flow olivat Klaukkalassa eläintarvikeliikkeen pikkujouluissa esiintymässä. Flown eka "julkinen esiintyminen" <3. Hippi esitti ensin koiratanssia. Esiintymisalue oli hiukan haastava, suht ahdas "käytävä" jossa oli kapea, pitkulainen matto ja ihmiset ihan siinä iholla. Musiikkikin kuului aika hiljaa mutta yllättävän hyvin esitys onnistui ottaen olosuhteet huomioon. Piti vaan pysyä matolla ja sahata sitä sitten edestakas.
Hippi kävi vielä toistamiseen esittämässä yksittäisiä temppuja ja siitähän Hippiäinen tykkäs. Myös Flow pääsi näyttämään temppurepertuaariaan, lähinnä noita pinoamis- ja keräämistemppuja. Ympäristö oli haasteellinen nuorelle koiralle mutta siitä viis, Flow keskittyi vain ja ainoastaan temppuiluun vaikka vieressä oli vieras koira katsomassa. Flowsta on lyhyessä ajassa tullut loistavasti keskittyvä nuorukainen joka ei ota stressiä oikein mistään, tykkään!
Hippi kävi tänään kontrolliultrassa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla Mairi Speetin tutkittavana. Ekan kontrollin piti olla tammi-helmikuussa mutta ei mun hermorakenteella niin pitkälle odoteltu. Viime viikolla kontrolloitiin veriarvot jotka olivat tällä kertaa taas normaalit, sappihappojen paastonäytteessä pieni poikkeama viitearvoista mutta muuten maksa-arvot olivat normalisoituneet. Era lähti mukaan henkiseksi tueksi ja kuuntelemaan siltä varalta että multa menisi joku kohta ohi. Ell ultrasi Hippiä pitkään ja hartaasti. Löydös oli edelleen sama, sappirakossa jotain vierasta. Ei ilmeisesti näyttänyt ihan perinteiseltä mukoseelelta mutta tuo voi kuulemma näyttää kovinkin erinäköiseltä. Anyway, sappirakossa on jotain mitä siellä ei pitäisi olla. Vaihtoehtoja on kaksi. Seurailla tai leikata. Jos jää seurailemaan, voi sappirakko täyttyä liiaksi ja revetä, se tietää samalla koiran menoa lähes varmasti. Kukaan ei pysty ennustamaan käykö näin milloinkaan tai jos käy, niin milloin. Siispä päädyin siihen että Hippi kuitenkin leikataan. Eläinlääkärin sanoin mukoseele voi olla tikittävä aikapommi, sen etenemistä kun ei voi mitenkään ennustaa. Mairi Speeti ottaa nyt Yliopistolliseen eläinsairaalaan yhteyttä lähettääkseen Hipin sinne leikkaushoitoon, sieltä sitten soittavat ja sovitaan leikkauspäivä. Huh. Pelkään jo nyt sitä päivää. Speeti ei niinkään puhunut riskeistä vaikka niistä yritin kysellä, sanoi vain että kirurgin on oltava sellainen joka on noita operaatioita tehnyt. Google kun kuitenkin kertoi noin 30% kuolleisuudesta operaation jälkeen. En nyt sitten tiedä johtuuko tuo prosentti leikkausteknisistä syistä vai siitä että operoitavat koirat ovat olleet huonossa kunnossa.
Toisaalta turha näitä pyöritellä mielessä, leikkaus on kuitenkin väistämätön asia ja se suoritetaan paikassa jossa on tehty mitä todennäköisimmin eniten vastaavia operaatioita Suomessa. Kaikki muu jää herran haltuun. Hintaa leikkaukselle en halua edes tietää, vakuutussumma on kuitenkin jo käytetty kaikkiin edeltäviin tutkimuksiin. Se on sen ajan murhe, pääasia että saisi Hipin kuntoon!
Edelleen hirvittää tietyllä tasolla ajatus siitä että täysin terve ja normaalisti voiva koira pistetään noin isoon operaatioon mutta mieluummin nyt kun vointi on hyvä eikä sitten kun yleisvointi on mahdollisesti muutenkin heikentynyt. Jos Hippi selviää leikkauksesta (ajatuskin jostain muusta vaihtoehdosta aiheuttaa lähes paniikinomaisen tunteen), on pitkäaikaisennuste hyvä. Ja onneksi nuo veriarvot ovat normalisoituneet, sisäelimet ainakin toimivat tilanteeseen nähden kohtuu normaalisti eivätkä sitä kautta komplisoi anestesiaa.
Maanantaina käytiin taas Tiltun koirakoululla treenailemassa tokoa Karon ja Kriisin kanssa. Mukana oli myös Outi ja Anni sheltteineen joten vilskettä riitti. Hippi teki nyt hyppynoutoa niin että jätin sen kapulan kanssa toiselle puolelle ja pyysin hakemaan kapulan. Jätin Hippiä joka kerta enemmän vinoon mutta hyvin se muisti aina hypätä hypyn vaikka suorin reitti olisi ollut kiertää este. Muutamat sivulletulot oliva hieman vinoja, jostain syystä Hippi tulee kapulan kanssa niin vauhdilla että heittää itsensä välillä hieman takavinoon. Noutaminen on kyllä Hipille ihan ehdotonta lempparia! Se hullu into millä syöksyy kapuloille ja tohkeilee takaisin perusasentoon on vain ihan hulvattoman hauskaa :) Tein hyppynoutoa myös metallilla, tässä ei ongelmia.
Hyppynoutojen jälkeen uhkarohkeasti tunnaria tekemään kun koira saatu noutomoodiin. Ekalla toistolla haisteli pitkään, siirteli kyllä kapuloita mutta löysin sitten omansa. Tein toisenkin kerran ja nyt toi häröilemättä omansa, jes!
Vaikka kokeisiin ei Hipin kanssa ole todennäköisesti enää asiaa, en vain pysty kunnolla kuvailemaan kuinka suuria kiksejä saan tuon koiran kanssa treenaamisesta kun näen miten Hippi nauttii joka solullaan ja yrittää aina 110%. Se on jotain ihan sanoinkuvaamattoman hienoa ja saan olla niin kiitollinen että mulla on tollainen treenikaveri. Ei me kaikkea osata teknisesti oikein, ei sinne päinkään, mutta asenne tekemiseen on kohillaan.
Flow ei edelleenkään päässyt mukaan treenaamaan joten sille olen naksutellut höpöhöpö-temppuja kuten purkkien kasaamista pienemmästä isompaan. Flowlla on selvästi tuumailevampi tyyli kuin Hipillä. Hippi tekee ensin, sitten miettii. Varmuus tuo tietysti vauhtia joten mua ei haittaa lainkaan että opiskelee asioita hieman rauhallisemmassa mielentilassa. Flow tykkää kuitenkin miettimisestä joten tällaiset temppujen sheippailut sopii sille erinomaisesti. Metallisesta purkista ei alkuun oikein halunnut ottaa kiinni, ehkä pieni reuna tuntui ällöltä.
Hipille on buukattu parit esiintymiset. Joulukuun alussa menee yhden eläinkaupan pikkujouluihin tanssimaan. Messarissa Hippi on shelttikopilla näyttämässä temppuja molempina päivinä, lauantaina koiratanssikisan jälkeen ja sunnuntaina öpaut koko päivän. Tervetuloa moikkaamaan :)
Kun kirjoittaa tarpeeksi harvoin, joutuu tekemään koosteenomaisia postauksia. No, jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tässä välissä.
Ensin päivitystä Hipin tilanteesta. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole, ne arvot ovat kunnossa. Tämähän on tietysti hyvä juttu mutta jos kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on jossain tapauksissa parantanut mukoseelen, olisi se ollut helppo hoitotapa.
Hippi ei edelleenkään oireile mitenkään, luojan kiitos. Itseasiassa se on jopa riehakkaampi kuin kesällä. Ollaan oltu parina kertana treenaamassa tokoa Karon ja Kriisin kanssa Tiltun koirakoulun lämpimissä tiloissa ja Hippi on ollut niiiin innokas! Sen kanssa on kyllä niin ihana tehdä juttuja, ei ole hetkeä etteikö se haluaisi koko olemuksellaan tehdä hommia. Harmillista että Flowlla on juoksut eikä se ole päässyt sisätiloihin treenailemaan, tekisi sillekin hyvää :)
Hipin kanssa olen nyt jatkanut ohjatun noudon treenaamista. Olen jättänyt Hipin istumaan ja vienyt itse kapulat sen taakse. Sen jälkeen olen vilkuillut haettavaa kapulaa ja ainakin tällä hetkellä ja etäisyydellä onnistumiset ovat olleet sataprosenttisia. Paitsi niinä muutamina kertoina jolloin Hippi on oikea kapula suussaan sinkaissut hakemaan toistakin kapulaa. Noutohullu mikä noutohullu...
Seuraaminen on taas hieman koikkelehtimista, peileistä näkee varsin hyvin miten Hippi keulii ja hieman poikittaa. Kävelykin on sellaista pingviininkävelyä. Tässä(kin) asiassa on enemmän intoa kuin järkeä. Mistähän löytäisi sen kultaisen keskitien.
Kaukoissa alkaa ma-sei ja is-sei vaihdot olemaan oikein hyvät. Takapalkalla tekee paremmalla ajatuksella, muuten saattaa hypähtää innostuksissaan... Sei-is tuo eteenpäin koska kerää peppunsa eteenpäin. Tälle en ala tekemään mitään, pitäisi opettaa kokonaan uusi tyyli istua, no way.
Tempuista olen taas muistutellut mieleen takaperin ryömimistä. Jossain vaiheessa Hippi alkoi tehdä tätä huonommin, tai siis pystymmässä asennossa. Nyt olen taas hinkannut asentoa alemmaksi. Tää on Hipille jotenkin ihan superhauska temppu ja se aina örisee ihme örinäänsä tätä tehdessään.
Nyt sain myös vihdoinkin Hipin oppimaan toisellakin jalalla ontumisen, vähän tasapainoa kropan käyttöön ;)
Tässä videota Hipin temppuiluista, yllämainittujen lisäksi treenaili myös jumppatyynyn kanssa.
Hippi kävi myös reilu viikko sitten Hammarenin Annalla manuaaliterapiassa. Oli taas hieman jumissa edestä, pallean kiinnityskohta kainalossa oli tosi jumissa. Anna kysyi, onko mahdollista että olisi törmännyt johonkin? Nooo, onko mahdollista että EI olisi törmännyt johonkin kun juoksee Flown ja kavereiden seassa yrittäen pysäytellä niitä pienen apinan raivolla. Ei pääse enää sekaan juoksemaan kun F riekkuu omien kavereidensa kanssa koska pieni sheltti ei tajua että isommat BC:t eivät välttämättä huomaa tuollaista viiden kilon karvakasaa keskenään juostessaan.
Parin viikon päästä mennään taas tsekkaamaan mikä tilanne on nyt.
Kirpusta on pakko laittaa tämä kuva esille koska se on vaan niin supernätti siinä <3 Ihana, rakas ja niin viisas vanhus.
Viime torstaina oli aurinko esillä ainakin aamupäivän ajan joten Vuokko tuli koirinensa käymään ja pistettiin lauma karvakuonoja sekoilemaan pellolle. Jos-poika ja Flow möyrivä onnessaan pitkin sänkkäriä pienten säestäessä vieressä. Onneksi Jos ei ihan tajunnut miksi kulkusissa kihelmöi kun Flow oli vieressä, sen verran nuori poika vielä ettei onneksi tajunnut juoksuisen kaverin päälle.
Muutamat räpsyt älystä ja väläyksestä tai nuijasta ja tosinuijasta, molemmat toimivat
Oih, mikä viisaus näistä paimenlapsista oikein paistaakaan.
Kylläpäs näyttää tuollaisesta puucee-neidistäkin lähtevän todella omituisia ilmeitä!
