Sheltti vai bordercollie

Sheltti vai bordercollie. Tai ehkäpä molemmat. Viime postaukseen oli anonyymi lukija jättänyt seuraavan kommentin "Kiinnostaa rotuvalinnat. Miksi sheltti ja bordercollie? Onko nämä rodut kuinka samanlaisia? Miksi ''palasit'' bordercollien jälkeen takaisin shelttiin? Molempien rotujen + ja - . Koetko sheltin olevan yhtä hyvä harrastuskoira kuin bc on". Päätin kirjoittaa auki ajatuksiani roduista, jospa siitä olisi hyötyä jollekin muulle rotuvalintoja miettivälle. Nämä eivät tietenkään ole absoluuttisia totuuksia vaan ainoastaan omia kokemuksia.

Nämä kaksi rotua ovat itselleni ne rodut, joita tulen jatkossakin pitämään. Molemmissa on paljon yhteisiä piirteitä mutta tärkeintä on mutkattomuus arjessa. Koirani ovat ensisijaisesti lemmikkejä ja kavereita, toissijaisesti harrastuskoiria. Siksipä arjen sujuminen on prioriteetti numero yksi. Minulla on ollut neljä shelttiä ja jokainen on ollut peruskoulutuksen jälkeen mitä helpoin arkikoira. Jokaisella on ollut omat kotkotuksensa mutta niiden kanssa eläminen on ollut helppoa. Matkustamiset, eri tapahtumissa ja paikoissa käymiset eivät koskaan ole tuottanut näiden kanssa ongelmia. Flow on eka bortsuni mutta sopii shelttiporukkaan kuin kala veteen. Normiarjessa ei eroja kauheasti ole. Flow on kooltaan isompi ja hiljaisempi. Ja ehkä hieman kiltimpi, tai sitten sheltit ovat vain röyhkeämpiä. Muuten tämä lauma on hyvin samantyyppinen. Rakastavat ihmisiä ja tulevat muiden koirien kanssa toimeen. Kylään voi tulla erilaisia koiria eikä siinä yleensä ole mitään ongelmaa. Töissä nukkuvat kaikki rauhassa omalla paikallaan vaikka ympärillä on härdelliä ja hässäkkää. Irtiolot ovat olleet helppo opettaa eikä sen kanssa ole yleensä ongelmia. Dio lähtee näistä hanakimmin riistan perään mutta yleensä kääntyy takaisin kun Flow kääntyy kutsusta peurankin perästä. Onnea on vahva sik-käsky jolla saa juosta jalkojen välistä. Viimeisempänä ja ehkä myös vähäisempänä, tykkään molempien rotujen ulkonäöstä. Liioittelemattomia, kauniita paimenkoiria. Terveys kohdillaan, vaikka molemmissa roduissa omat ongelmansa ovatkin (shelttien kinnerviat, PRA ja bortsujen OCD, epilepsia noin muutama mainitakseni)

Se, miksi otin Flown jälkeen sheltin, oli paljolti käytännön sanelema asia. Tämän hetkiseen laumaan ja elämäntilanteeseen pieni koira sopi paremmin. Toki yhdistelmä oli äärimmäisen kiinnostava ja Dio hurmasi pentuna meikäläisen. Mieluusti olisin lykännyt pennun hankkimista muutamalla vuodella mutta täydellinen yhdistelmä harvoin tulee vastaan omien aikataulujen mukaan. Diossa on kuitenkin ehkä eniten Hippiä mitä enää on saatavilla. Enkä valintaa ole katunut <3

Suurimmat erot tulevat ilmi harrastuspuolella. Vaikka sheltti on erinomainen harrastuskoira, ei sillä ole ihan samanlaista tarvetta tehdä töitä kuin bc:llä. Tai np ehkä Hipillä on. Sheltin mielestä tekeminen on siistii mutta sellainen pilkuntarkka pedanttisuus usein uupuu. Kunhan tässä nyt jotain kauhealla tohinalla tehdään niin annappa sitä palkkaa tännemullehetinyt. BC myös miettii ja pohtii enemmän. Tai ainakin Flow miettii. BC:llä on myös enemmän kykyä pitkäkestoisissa hommissa tai tehtävissä, jotka vaativat itsenäistä tekemistä. Oppimiskyvyssä ei ihan hirveitä eroja ole, sheltti ehkä ehtii härväämään oppimisen yhteydessä enemmän. BC:n kanssa saa toki nähdä aivan uusia ongelmamahdollisuuksia mm. silmänkäyton suhteen. Onhan Flowllakin näitä jäätymisiä kun esimerkiksi palkkalelu on sopivan häiritsevästi esillä. Tällaisia aivojumeja ei yhdenkään sheltin kanssa ole ollut. Sheltit tekevät mielellään useita toistoja peräkkäin, Flow sensijaan alkaa miettimän, onko sen tekemisessä jotain vikaa jos samanlaisia toistoja tulee liiaksi. Flown kanssa on äärimmäisen tärkeää treenata vähän mutta järkevästi kun sheltit taas tykkäävät toistaa osaamiaan asioita lukemattomia kertoja, kunhan palkasta sovitaan. Diolla on kestänyt selkeästi kaikkein pisimpään hiffata, että tekeminen on parasta ikinä mutta nyt ei motivaatiossa ole isoa eroa muihin vaan kaikki ovat heti valmiina tekemään kun pyyntö käy.



Miinuspuolista sheltin kanssa tulee ensimmäisenä mieleen äänenkäyttö. Olen antanut ajan kullata muistot ja pidän edelleen kiinni ajatuksesta, että aikaisemmin sain Hipin komennettua hiljaiseksi. Nythän se ei oikein enää toimi :P Hippi haukkuu ulkona paljon. Sisällä on onneksi hiljaa. Dio on hiljaisempi tyyppi mutta osaa toki haukkua. Näiden rinnalla Flow on mykkä. Joillekin karva voi olla ongelma mutta Hipillä ja Diolla on onneksi helppohoitoiset turkit. Käyn ne harjalla läpi pari kertaa kuukaudessa. Hipillä on sterkan jälkeen karvaa huomattavasti enemmän mutta laatu pysyi karkeana. Muita miinuksia... hmmm. Ehkä se, että shelttejä ei vaan voi olla yhtä.


BC:n miinuspuolia en ehkä osaa kauhean kattavasti kirjoittaa sillä Flow on oikeasti isoksi kasvanut sheltti bc:n karvoissa. Suurin miinus yksilötasolla on piilossa oleva epävarmuus, joka on ilmennyt mm. iän myötä tulleena ääniherkkyytenä. Kovat ja yllättävät äänet aiheuttavat huolestumista herkässä bordercolliessa. Flow on ollut jotenkin niin järjettömän kiltti ja helppo koira, etten ole varma, voiko tuollaista koiraa enää saada. Siksi uuden bc:n hankkiminen tulisi olemaan pitkä projekti. Tosin tällä hetkellä se ei ole ajankohtaista, seuraavaa koiraa ei ole moneen vuoteen tulossa. Näiden kanssa riittää puuhaa ihan niin paljon kun vaan jaksaa itse tehdä. Ehkä mulla on hieman vaaleanpunaiset lasit silmillä mutta mä en kovin montaa miinusta omistani tähän hätään löytänyt. Harrastuspuolella jokaisessa on varmasti omat puutteensa mutta sen kautta en koiriani määrittele.