Hipille nääs. Vaikka viime viikonloppuna nieluvaivat näyttivät olevan jo voitettu vitsaus, maanantaina töistä tullessani huomasin että ääni oli taas todella omituinen ja koira selvästi kipeämpi... Yritin kurkkia nieluun ja se haava näytti taas paljon punaisemmalta ja ehkä jopa isommalta. Tiistaina Hippi tuli taas töihin mukaan ja illalla se rauhoitettiin ja nielu tutkittiin. Ell havaitsi että haavan ympärillä oli kovempi turvotus joten koira uneen ja tutkimuksiin. Alue haavan ympäriltä päätettiin avata ja katsoa ettei siellä ollut mitään vierasta. Alkuun otettiin muutamat röntgenkuvat mutta haava oli sen verran takana ettei hammasröntgenillä päässyt kunnolla niin pitkälle. Mitään tikkua tai muuta vastaavaa ei kuitenkaan (onneksi) löytynyt joten haavat ommeltiin kiinni ja koira antibioottikuurille. Huoh, jospa tuo nyt tokenisi. Inhottavaa, kun ihan selkeetä syytä haavalle ei löytynyt. Todennäköisesti joku tikku sen on aiheuttanut mutta miksi se meni pahemmaksi vaikka oli jo niinkin hyvin parantunut :/ Ja täysin poissuljettu ei vierasesine edelleenkään ole joten jos oireet jatkuvat, täytyy seuraavaksi viedä Hippi magneettikuvaukseen. Tavallisella röntgenillä ei tikkua havaitse kun se ei ole röntgentiivistä... No, peukut pystyyn että tää olis nyt tässä!
Kisat jäivät luonnollisesti väliin tältä viikonlopulta. Olin ilmonnut sekä lauantain että sunnuntain kisoihin joten viikonlopusta tulikin vapaa! Onneksi sää suosi joten koirat pääsivät pitkille metsälenkeille. Tänään seurana oli Karo Shokin ja Kriisin kera ja voi että koirilla oli hauskaa! Hipillä ja Shokilla on hauska tapa lähteä juoksemaan kuin tykin suusta vierekkäin ja nyt Kriisikin on otettu tähän leikkiin mukaan. Shelttilauma paineli menemään hippulat vinkuen pitkin pururataa :) Kirppu-mummelikin jaksoi paahtaa mukana vaikka nuoremmat menivätkin melkoista kyytiä. Hauskaa oli, kiitos lenkkiseurasta Karolle!
Illalla pääsi Panda tuuraamaan Hippiä agilitytreeneihin. Pandalla onkin ollut pienehkä tauko takana, jotain pientä päässyt kyllä tekemään mutta mitään kunnon treeniä ei olla harrastettu noin vuoteen! Satu oli suunnitellut pieniä askartelupätkiä ja Pandahan meni hirmu hienosti! Vitsi, jospa kuitenkin menis vielä kisoihin... Takaraivossa tietty paukkuu se viimekesäinen koiran omituinen kuihtuminen johon ei sitten ikinä mitään syytä löytynyt vaikka kaikki mahdollinn ja mahdoton tutkittiin. Periaatteessa Panda on ollut priimakunnossa ruoanvaihdon jälkeen, nappulathan jäivät käytännössä kokonaan ruokavaliosta. Täytyy nyt vielä hieman miettiä ja pohtia asiaa. Kisaaminen kun ei ikimaailmassa mene koiran terveyden edelle. Mieluummin olen sitten vaikka liian varovainen, koira kun ei kuitenkaan agilitya tarvitse elääkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti