Lauantaina olin Hipin kanssa ATT:n kisoissa Turussa. Tosin kisoihin lähtö ei ollut ihan paras mahdollinen, saatiin irtokoira aamulenkillä päälle >:[ Naapureiden sakemannisekoitus leiskas lauman kimppuun ihan puun takaa. Ihana uros joka siis käy sutena päälle välittämättä onko narttuja vai uroksia! Onneksi se sekunnin sadasosan mietti kenen kimppuun käydä jolloin sain rynnättyä sen päälle. Yritti kyllä rouhaista Hippiä, karvat olivat kuolassa. Kirosanoja sihisten tyrkkäsin koiran sen änkyttävälle omistajalle. Olisi kyllä tehnyt mieli huutaa ja raivota mutta yritin olla mahdollisimman tyyni ettei omat koirat enempää tilannetta säikähtäisi. Ai kiesus että mä inhoan ihmisiä jotka pitävät tuollaisia koiria irti jotka tilaisuuden tullen hyökkäävät sen kummemmin kyslemättä! Ja joo, olihan mulla omat koiratkin irti mutta ne kun eivät lähde muiden luokse. Ja toisaalta jos tuo eläin olisi pelmahtanut kiinni kun omat olisivat olleet hihnassa, olisi siinä saattanut käydä pahemmin. Nyt pääsivät hieman väistämään jolloin pääsin itse puuttumaan tilanteeseen. Jatkettiin siitä vielä vähän matkaa lenkkiä jotta koirat rauhoittuivat. Silloin vasta iski itselle tärinä ja vapina. Siinä vaiheessa näytti kisareissu hyvin epätodennäköiseltä. Onneksi minit olivat viimeisenä joten pari tuntia oli aikaa tarkkailla Hippiä. Sisällä kävin koiran läpi enkä löytänyt muuta kuin kuolaiset karvat. Ilmeisesti irtokoira pääsi melkein iholle räkimään samalla kun roikuin sen kuonopannassa.
Lähdettiin siis Turkuun ajatuksena jälleen treenata sitä puomia. Tällä hetkellä itsellä on selvät sävelet mitä radalla tehdä. Jos Hippi juoksee puomin, poistuu hän kainalossa radalta. Ja niinhän siinä kävi, ekalla radalla ihan hirmu hyvää suoritusta puomille asti jonka Hippi iloisesti juoksi. Stop siihen vaikka alla hyvä ja sujuva nolla eikä jäljellä olisi ollut enää kuin kolmen esteen loppusuora. Mutta ei tässä nyt muukaan auta. Kyllähän se vähän kirpaisee mutta uskoisin ettei tätä kauaa tarvitse tehdä kuin hitaammallekin pohdiskelijalle selkenee kuvio. Toisella radalla puomi oli heti neljäntenä esteenä ja Hippi oli kuin eri koira ;) Kovin kuuliaisesti hidasti, vään liikaakin. Jäi himmailemaan kontaktille mutta pyysin alas asti, kehut ja kutsulla mukaan. Jännä, ettei muka kykene kisatilanteessa tulemaan alas asti vaikka paikka on tällä hetkellä varmasti hyvinkin selvä. Treeneissä juoksee hyvin alas riippumatta missä itse olen. Pääasia on että kuuntelee puomilla, eiköhän sen vauhdin saa taas kisapuomeihinkin nopeasti takaisin. Rata meni muuten ihan ok mutta pussin jälkeiselle takaakierrolle heitin Hipin vähän turhan optimistisesti ja se lähti mun perään. Yksi liikaa säästetty askel ;)Kiellosta siis 5.
Ensi viikonloppuna on omat kisat Masalassa, onneksi vähän lähempänä. On hieman tympeää ajaa Turkuun asti kantamaan koira radalta :D Täytyy yrittää nyt katsoa noita lähikisoja ihan vain puomitreeniksi. Tai sitten jotain epävirallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti