sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Hampaista asiaa


Koska treeni-elämämme on hieman hiljaista tällä hetkellä, ajattelin kirjoittaa yhdestä lempiaiheestani eli koirien (ja toki kissojenkin) hampaiden hoidosta. Olen työskennellyt klinikoilla, joissa tehdään paljon hammashoitoja joten päivittäin näkee erilaisia potilaita erilaisten hammasongelmien kanssa. Nykyään lemmikkien hammasongelmiin kiinnitetään paljon enemmän huomiota ja hyvä niin. Eläimillä, ihan samoin kuin ihmisilläkin, tulehdus suussa rasittaa elimistöä. Suurin suuperäinen ongelma lemmikeillä on parodontiitti, eli ientulehduksesta syvemmälle hammasta kiinnittäviin kudoksiin edennyt tulehdus. Plakki aiheuttaa ientulehdusta ja kun bakteerit pääsevät ientaskuihin muhimaan, alkaa hammasta kiinnittävät kudokset tuhoutumaan ja hammas alkaa ajan kanssa heilumaan. Usein kuvitellaan, että itse hammaskivi on se paha asia mutta se on vain mineralisoitunutta plakkia ja eniten ongelmia aiheuttaa ienrajan alle päässeet plakkibakteerit. Tämän takia hammaskiven rapsutus käsipelein aiheuttaa usein valheellisen tilanteen koiran suun tilanteesta koska päällepäin hampaat näyttävät puhtailta mutta pinnan alla muhii tulehdus. Toki rapsuttelu voi naarmuttaa hampaan pintaa ja jättää kiilteen epätasaiseksi jolloin plakki tarttuu jatkossa hampaan pintaan vieläkin helpommin.

Sano AAAAA


Etenkin pienillä koirilla hampaat kannattaa käydä putsauttamassa myös anestesiassa eläinlääkärillä vuoden tai parin välein, vähän suun tilanteesta riippuen. Eläinlääkäreillä tehtävissä hammaskivenpoistoissa on myös eroja. Usein hinta korreloi laatua tässäkin tapauksessa. Pahimmillaan hampaat puhdistetaan rauhoituksessa päällisin puolin, jolloin puhdistusen hyöty jää vähäiseksi koska ientaskuihin jää plakkibakteerit. Hampaiden röntgenkuvaus antaa usein lisäinfoa sillä osa löydöksistä näkyy vain rtg-kuvissa. Harmittoman näköisestä, pinnallisesta murtumasta on saattanut päästä bakteereita, jotka ovat aiheuttaneet tulehdusta hampaan juuren ympärille. "Ei murtuneelle hampaalle tarvitse tehdä mitään ellei koira oireile sitä". Tätä kuulee hyvin usein eläinlääkärin sanoneen koiran omistajalle, joka on käynyt näyttämässä murtunutta hammasta. No tilanne ei ole näin. Koira harvemmin näyttää suuperäistä kipua joten omistajan on vaikea havaita, onko hammas kipeä vai ei. Ajan kanssa murtuneen hampaan puolelle saattaa muodostua enemmän hammaskiveä, joka kertoo karua kieltä siitä, että koira on syönyt vain toisella puolella. Eipä ihminenkään lopeta syömistä hammaskivun takia, välttää vaan enemmän kipeällä hampaalla pureskelua.

Korkea ikä ei ole este hammashoidoille, päinvastoin iäkkäämmällä lemmikillä elämänlaatu paranee huomattavasti kun huonossa kunnossa oleva suu hoidetaan kuntoon. Toki kannattaa katsoa sellainen eläinlääkäriasema, jossa anestesiat hoidetaan ja valvotaan kunnolla. Kirppu oli 14,5 vuotias kun sen hampaat putsattiin viimeisen kerran ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Kirpulla oli myös sydämen vajaatoiminta joten suun terveys oli siinäkin mielessä erittäin tärkeää, anestesialääkkeet valittiin ikä ja perussairaus huomioon ottaen. Jos iäkäs koira joutuu elämään mätäsuun kanssa vain sen takia, että pelätään anestesiaa, on eutanasiakin jo ihan mietittävä vaihtoehto. Vanhakin lemmikki ansaitsee tarvitsemansa hoidon.

Kirpun hammasröntgenkuvat


Halvin tapa ehkäistä parodontiitti (tai hidastaa sen eteneminen) on päivittäinen hampaiden harjaus. Tämä kannattaa opettaa koiralle jo pentuna. Muutenkin suuhun katsominen ja käsittely pitäisi olla koiralle mukava asia, pentuaikana täytyy seurata maitohampaiden vaihtumista ja aikuisena hampaiden harjaus on osa terveydenhoitoa. Luiden pureskelu on mukavaa ajanvietettä mutta se ei riitä koko hampaiston puhtaana pitämiseen. Jos pureskelu riittäisi hampaiden hoidoksi, ei meidän ihmistenkään tarvitsisi aamuin illoin hampaita harjata. Pennulle kannattaa siis opettaa pienestä pitäen hampaiden harjaus vaikka maitohampaat eivät varsinaisesti harjausta tarvitse.

Omille koirilleni hampaiden harjaus opetetaan siinä missä kynsien leikkauskin. Alkuun nostellaan huulia ja katsotaan hampaita, siitä sitten tutustutaan vauvaharjaan ja maistellaan hammastahnaa sormesta. Muista käyttää pehmeää vauvan hammasharjaa tai koirien omia harjoja. Liian kova harja voi vahingoittaa ikeniä ja aiheuttaa niiden vetäytymistä. Tämän jälkeen harjalla sipaistaan kulmahampaita ja palkataan siitä. Ajan kanssa edetään muidenkin hampaiden harjaukseen. Tässäkin hidas eteneminen on nopein tapa saada koira hyväksymään harjaaminen. Jos yritetään heti harjata poskihampaita tai avata suuta kokonaan, loppuu koiralta huumori ja molemmille tulee vain suuri turhautuminen koko touhuun. Itse harjaan aluun taaemmat hampaat niin, että koiran suu on kiinni, ujutan harjan posken ja hampaiden väliin ja harjaan siitä. Vasta kun koira on täysin tottunut tähän, alan vähitellen avaamaan suuta ja harjaamaan vieläkin tarkemmin. Nykyään laitan etusormen ja peukalon ylä- ja alakulmahampaiden kohdalle pitämään suuta auki niin pääsen hyvin taaimmaisiin hampaisiin ja sisäpintoihin käsiksi. Varsinkin yläleuan taaimmaiset hampaat ovat joskus hankala harjata joten ne harjaan niin, että hammasharjan harjakset ovat ylöspäin. Tällöin harjakset levittyvät sopivasti hampaiden ympärille ja puhdistuvat molemmilta puolilta. Ja edelleen koirat saavat aina namin harjauksen jälkeen joten se on niille mieluisa sessio.

Kun koira on varsin tottunut hampaiden pesemiseen, suosittelen lämpimästi sähköhammasharjan käyttöä. Omani ovat tottuneet siihen nopeasti, yleensä pari kertaa menee ihmetellessä outoa surinaa suussa mutta sitten se on todettu vaarattomaksi. Sähköhammasharja pesee ehdottomasti paremmin ja siinä harjakset tekevät työn kunhan harja on saatu oikealle paikalleen.

Koiran suun ei kuulu haista pahalle, joten jos nelijalkaisen kaverisi suu haiskahtaa, kannattaa se käyttää eläinlääkärissä hammaskiven poistossa ja tämän jälkeen puhtaasta suusta on hyvä aloittaa päivittäinen hampaiden harjaus!

Tässä Flow näyttää hampaiden harjausta!



Hipiltä on kahdesti poistettu hammaskivet, silloin kun siltä poistettiin peitsihammas ja toisen kerran kun siltä poistettiin ylä M2 hampaat ahtauden takia ja yksi etuhammas murtuman/syöpymän takia. Sillähän on hirveän kuluneet hampaat kovan käytön takia. Nuo tummentumat kulmahampaissa eivät lähde pois mutta eivät onneksi ole mitään ongelmaa aiheuttavaakaan sillä rtg-kuvissa ei ole koskaan ollut mitään muutoksia.



Flowlta ei ole vielä kertaakaan putsattu hammaskiviä eikä sille näyttäisi olevan tarvettakaan.




Diollakin on hampaat vielä pysyneet puhtaina.


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Long time no see



Seliseliselityksiä kiireestä ja sitä rataa. Toisaalta koirat ovat olleet enemmän ja vähemmän metsälenkkien varassa joten eipä olla hirveesti mitään tehtykään = ei mitään kerrottavaa. 2.4 olin arvostelemassa Ylöjärvellä koiratanssikisoja. Vaikka pidän tuomaroinnista, on se edelleen ihan turkasen hankalaa. Mitä "syvemmälle" kaivautuu, sitä enemmän löytyy liikkuvia osia ja palasia. Noissa kisoissa hajut veivät harmillisesti monen koiran nenää, samoin reunalla oleva yleisö. Monille koirille ihmisvilinässä tekeminen on helpompaa kuin kehäympäristössä. Vilinässä häiriötä on niin paljon, ettei koira jaksa jokaiseen ihmiseen kiinnittää huomiota mutta yksin kehässä ollessaan kaukana oleva ihmiset, koirat ja äänet ovat suurempia häiriöitä. Muistan, miten Flowllakin oli tämän kanssa alkuun ongelmia. Tokon ekoissa kehätreeneissä ahdisti treenikaverit, jotka tuijottivat tyhjällä alueella yksin tekevää bc-reppanaa. Flowkin oli pennusta asti kulkenut mukana joka paikassa eikä sitä haitannut treenata esim. juna-asemalla mutta tuollainen kehä-alue, jonka ympärillä oli ihmisiä, olikin huomattavasti oudompaa.



Melkein 40 koiran arvosteleminen päivässä on oikeasti tosi rankka suoritus. Tähän päälle vielä koirien lenkityksen, ruokailu ja niin kello olikin puoli yksitoista kun pääsin vihdoinkin kotiin. Kun aamulla olin kisapaikalla jo kahdeksan jälkeen, tuli päivälle ihan kiitettävästi mittaa.



Itse ilkimys vauhdissa


Treenirintamalla oon ollut taas hieman laiska. Tai no, eilen käytiin hallilla ja tänään pienet treenit pihalla. Eli meikäläisen mittakaavassa kuitenkin suht tehokkaita :D Flown treenejä kuvasin Richard Curtisin koulutusta varten. Maajoukkuelaisille olisi ollut ohjelmien hiontaa Richardin kanssa mutta meillä ei valitettavasti ole uusi ohjelma mitenkään päin valmiina niin otin uusia liikkeitä videolle ja kyselen vain vinkkejä niiden käyttöön. Olisi tietysti ollut kiva saada hyödynnettyä tuo koulutus paremminkin mutta nyt vain ei ole ohjelmaa. Flow on alkanut valumaan taas vinoon frontissa, täytyy taas vaan palkata toiselta puolelta ja paljon. Pitäisi lisäksi palkata enemmän siitä, että Flow kääntää katseensa takaisin eteen, se on kyllä jäänyt vähemmälle... Flow vilkuilee luonnollisesti aina välillä taaksepäin mutta front-käskystä suoristaa päänsä, näitä korjauksia en ole tarpeeksi palkannut, on se kuitenkin hankala asia koiralle sisäistää! Ja Flow sitä kiltisti tekee.



Rallyssa ollaan tehotreenattu puolenvaihtoja selän takana. Alkuun paikoillaan ja sitten liikkeessä. Kohta voinee jo käsimerkin jättää pois, Flow vaihtaa aika näppärästi jo pelkästä käskystä.







Diolla riittää perustreeniä! Nyt mukaan on otettu enemmän oikean puolen seuraamista, molemmilla puolilla pyörähtämistä ja helppoja puolenvaihtoja. Oikealla puolella on vielä tekemistä käännösten kanssa ja noh, pomppimisen kanssa. Oikeaa puolta on enemmän imutettu ja se näkyy ylöspäin suuntautuvana liikkeenä. Mitä enemmän treenaa, sitä pidemmäksi nakkilista muuttuu. Mitähäh!











Hipin treenejä en huomannut ottaa videolle vaikka siitä olisi ollut paljon hyötyä. Se kun on treenannut paljon oikean puolen seuraamisen suoruutta. Olisi tietysti ollut ihan hyödyllistä tarkistaa, että onko se niin suora kuin miltä tuntui. Ehkä sitä ei ihan luotisuoraksi saa mutta aina voi yrittää parantaa. Kuumakalle on saanut seurata ihan vain pitkää pätkää ilman käännöksiä, rauhoittuu kummasti seuraamiseen kun huomaa, ettei hommat lopukaan. Vähän sama kuin kisoissa oon antanut sen seurata pitkän pätkän ennen omaa suoritusta. Helposti tulee hinkattua ihan liikaa tekniikkapuolta kun tuollainen kiihtyvä yksilö hyötyy, että saa tehdä "pelkkää" seuraamista välillä. Ja siitä paljon palkkaa. Flown vire ei ikinä kestäisi tuollaista treeniä mutta Hippi on hyötynyt siitä hurjasti. Sen loputon "seuraamisen tarve" on saatu hyvin tyydytettyä tällä tavalla.





Reilukerhosta päivää, sinähän et palloa hae. T. Dio